Tchaikovsky

Huh, miten aika taas vierähti! Olen niin hautautunut viimeisten koulujuttujen viimeistelyyn (loma alkaa ensi maanantaina), että aika ja into juuri nyt kirjoitella on kiven alla. Mutta tässä sitä taas mennään! Lomalle minulla onkin jo kaikenlaista suunnitelmaa: missähän välissä lopulta vain lomailen.. :)

Nyt kuitenkin takaisin sinne sateiseen juhannukseen. Virolainen juhannus on suomalaisen kaltainen; kaupungista lähteminen kuuluu asiaan. Paikallisen Võidupühan vuoksi 23.6. oli myös ravintolarintamalla hiljainen. Turisteja täällä tietenkin riitti, kuten kesällä aina, ja muun muassa Viru-keskus ja Solaris pitivät melko normaalisti liikkeensä ja ruokakauppansa auki. Tietääkseni normaalit aukioloajat koskivat kuitenkin lähinnä ydinkeskustan isoja turistikauppakeskuksia - muualla oli hiljaista ja liikkeet kiinni.

Meillä oli vuotuinen pienen porukan kokoontuminen, joka toivon mukaan muodostuu pidemmäksikin perinteeksi. Ensi kesälle mietimme kohteeksemme tunnelmallista Saaremaata, mutta tämä juhannus meni viime kesän tapaan täällä Tallinnassa. Sateiden takia emme päässeet tällä kertaa terasseille nautiskelemaan kesästä, mutta sen sijaan yhtenä kohokohtana kävimme venäläistyylisessä Tchaikovskyssa maistelemassa Gala-menun. Se osoittautui hyväksi valinnaksi.

Tarjoilu oli Tchaikovskyssa oikein hyvää ja tällä kertaa allergian ja eettisten valintojen vuoksi pyydetyt korvaavat annokset olivat jopa alkuperäisiä paremmat! Kaikenlaista porkkanatikkua oliiviöljytilkalla on vastaan tullut, joten nyt ei voinut kuin nauttia. Ruokasali on tyylikkäästi sisustettu ja elävä klassinen musiikki taustalla lisäsi onnistuneesti ravintolan tsaarinajan tunnelmaa, tai ainakin mielikuvaa siitä ;) Kaikki toimi hienosti alusta loppuun. Menisin toistekin - ja suosittelen. Tchaikovskylla on muuten myös yksi Tallinnan kivoimmista kesäterasseista. Siitä varmastikin lisää myöhemmin, jos vain säät siellä istuskelun sallivat.

Restoranide Festival

Kävimme eilen päivällä Vabalaud.ee:n järjestämässä Restoranide Festival -ravintolatapahtumassa Rotermannin ulkoaukiolla. Kyseessä on vielä melko pieni vuotuinen ravintolakulttuuritapahtuma, joka järjestettiin tänä kesänä historiassaan toista kertaa. Tapahtuman ideana on tuoda erilaisia ravintoloita kojujen muodossa ihmisten sekaan ja näin tutustuttaa ihmisiä virolaiseen ravintolakulttuuriin. Ostot kojuista tehtiin festivaalirahalla, joita sai ostaa rahanvaihtopisteestä hintaan 2,5 euroa kappale. Yhdellä tapahtumarahalla sai yhden annoksen mistä vain kojusta. Tapahtuma oli oikein kivasti järjestetty ja toimiva, joten toivottavasti näemme sille jatkoa seuraavina kesinä.

Ostin ravintola Giannin kojusta jättikatkarapuannoksen, jätskikojusta jätskin ja juomateltasta kuohuvaa. Yhdessä mieheni kanssa pärjäsimme neljällä rahalla, eli mikään riistohintainen tapahtuma ei ollut kyseessä. Kuohuvaisen jälkeen olikin kiva suunnata kulman taakse Viru-keskukseen hieman shoppailemaan :) Päätin eilen skipata yhden koulutyön ja keskittyä aurinkoisen vapaapäivän jälkeen paremmin pariin muuhun mielestäni tärkeämpään koulujuttuun. Tänään onkin siis työpäivä, mutta toisaalta nyt on enää kaksi viikkoa lomaan! Muistankohan vielä miten lomalla ollaan; kyseessä kun on ensimmäinen täyspitkä kesälomani naismuistiin.

Luettua: Turbulence

Toukokuun kirjaksi valitsin jo hyvän aikaa hyllyssä vuoroaan odottaneen Giles Fodenin Turbulencen. Tarinan muistelija ja päähenkilö Henry Meadows on meteorologi ja matemaatikko, joka kirjan alkulehdillä kirjoittaa muistelmiaan vähintäänkin omituisen Habbakuk-projektin sivussa. Kyseisen kunnianhimoisen projektin tavoite on ollut työstää luksusristeilijä käsitellystä jäästä, päämääränä seilata maailman meriä. Meadows on projektissa mukana matemaatikkona ja kyseisen mahtipontisen aluksen kyydistä hän lopulta jäljettä katoaa. 

Lyhyt ja luonnosteleva intro johdattaa lukijan nopeasti toiseen maailmansotaan. Meadows lähetetään D-Dayn valmistelujen tohinoissa pieneen skotlantilaiseen kylään urkkimaan erikoiselta pasifistiksi kääntyneeltä entiseltä meteorologilta Wallace Rymanilta kaavaa tämän Rymanin numeroon. Kyseisen numeron avulla tiettävästi voitaisiin ennustaa turbulenssin, klassisen fysiikan tärkeimmän arvoituksen käyttäymistä ja sitä kautta säätä. Sään täsmällinen ennustaminen onkin suunnitteilla olevalle maihinnousulle kriittistä.

Asiat eivät skottikylässä kuitenkaan mene niinkuin pitäisi. Ryman kuolee groteskilla tavalla Meadowsin yrittäessä pudottaa sääpalloillaan saksalaista konetta. Juuri ennen kuolemaansa Ryman on kuitenkin luonnostellut numeronsa periaatteet Meadowsille ja tämä uppoutuu syyllisyydentunnossaan intensiiviseen työhön kaavan parissa. Lopulta hän onnistuu laskemaan Rymanin numeron kesäkuun alun päiville ja tästä lähtökohdasta D-Day onnistuneesti juuri ja juuri mahdollisessa säässä toteutetaan. Meadows osallistuu maihinnousuun, mutta haavoittuu helikopterin laskeutuessa ja hänen äänensä katoaa morfiiniruiskeen myötä.

Tarinan viimeisillä sivuilla kertojaksi vaihtuu saksalainen meteorologi, jonka sääkoneen Meadows aiemmin pudotti Rymanin tappaneella tempauksellaan. Saksalainen tuodaan esille käsissä olevan kirjan laatijana, Meadowsin tarinan koostajana ja tämän D-Dayn maihinnousuun liittyvän saavutuksen muistajana. Tässä vaiheessa myös valkenee, että Meadows on selvinnyt haavoittumisestaan hengissä ja myöhemmin omatoimisesti kadonnut jäljettömiin Habbakuk-projektista. Hänen lopullinen kohtalonsa jää kuitenkin avoimeksi.

Turbulence yhdistelee mielenkiintoisia elementtejä; toisen maailmansodan, luonnontieteilijän päähenkilönä sekä historiallisen faktapohjaisen juonen. Puitteistaan huolimatta tarina on kuitenkin suurelta osin kuvaus henkisesti eksyksissä olevasta ihmisestä sekä skotlantilaisen maaseudun sodanaikaisesta ankeudesta. Ei tarina sinänsä ollut huono tai tylsä; siitä vaan paikoin puuttui niitä konsteja ja vauhdikkuutta jotka pitävät mielenkiintoni yllä. Välillä lähdetään pieneen nousukiitoon, mutta palataan nopeasti taas pohtimaan päähenkilön elämän tyhjiötä ja jonkinlaista surullisuutta. Minulle tämän tarinan mielenkiintoisin juoni kertoikin meteorologian ja sään ennustamisen kriittisyydestä D-Dayn valmisteluissa. Ensi kesänä minun olisi tarkoitus matkustaa vähän pidemmälle lomalle Ranskaan ja samalla myös Normandiaan. Maihinnousun faktat täytyykin toisen maailmansodan historiasta kiinnostuneena ehdottomasti kerrata sitä ennen.

Chedi

Kävimme reilu pari viikkoa sitten ystäväpariskuntamme kanssa illallisella Chedissä vanhassa kaupungissa. Kyseinen aasialaistyylinen ravintola kuuluu omalle Tallinnan parhaat/ mielenkiintoisimmat ravintolat -listalleni tallinnalaisittain melko ainutlaatuisen ja ruokansa ansiosta. Palvelu Chedissä ei välttämättä aina ole päätähuimaavan laadukasta, jos ei erityisen huonoakaan, mutta viimeistään mainio ruoka tasapainottaa paikoin hieman mitäänsanomattoman tarjoilukokemuksen.

Valitsin tälläkin kertaa alkuruuaksi herkullisia kasvis-Dim Sumeja. Pääruokavalintani (sieniä ja pähkinöitä) kuulosti houkuttelevalta, mutta ei sitä harmikseni kuitenkaan lopulta ollut. Kasvis(pää)ruuat tuntuvat joillekin ravintoloille olevan se muutamaa viherhörhöä varten listalle väkisin tuupattu kärsimysnäytelmä - koska miksi kukaan normaalisti toimivat makunystyrät omaava söisi vapaaehtoisesti kasvisruokaa..? Sen verran kuitenkin pääsin naapureiden annoksia maistelemaan, että totesin kaiken muun pöytään tuodun suussasulavaksi.

Chediin tulee varmasti mentyä tulevaisuudessakin laimeasta pääruokakokemuksesta huolimatta. Suosittelen myös usein Chediä yhtenä vaihtoehtona kun joku ravintolavinkkejä kyselee. Kyselimme pöytää seuraavaksi jo juhannukselle, mutta paikka on monen muun tavoin Võidupühan johdosta kiinni. Tchaikovskysta pienen hakemisen jälkeen kuitenkin vihdoin tärppäsi. Kyseiseen venäläistyyliseen ravintolaan menenkin ensimmäistä kertaa.

Millaisia kokemuksia muilla on Chedistä (tai Tchaikovskysta)?