Uue Maailma tänavafestival 2014

Viime viikonloppuna vietettiin Uus Maailm -kaupunginosan kahdeksansia katufestivaaleja upeassa auringonpaisteessa. Tapahtuma oli minulle ensimmäinen laatuaan ja yllätyin iloisesti sen laajuudesta. Kaupunginosan kadut olivat täynnä myyjiä oli kävijöitä oli tungokseksi asti. Kadunkulmat olivat täynnä mitä yksilöllisempiä kojuja ja ihmisten itse tekemiä herkkuja..

Tunnelma oli iloinen. Musiikkia löytyi monessa muodossa, ruokaa ja juomaa jokaiseen makuun, sekä pieniä kojuja, jotka myivät mikä mitäkin.. Ja mikä parasta, sitä aurinkoa. Alla pieni kuvakatsaus tapahtumaan.

Pätkä avajaiskulkuetta, jonka kärjessä kulki muutaman miehen orkesteri.

Herkkuja, herkkuja..

Valmistautumista kävijäpaljouteen. Oli hauska nähdä miten iloisesti ja persoonallisesti ihmiset laittoivat ständejään. Useimmilla oli jokin teema ja ruokaa ja esillepanoa oli mietitty paljon. Pisteet siitä, että erilaista ruokaa oli taas tosi paljon!

Ilo irti ja kamera tanassa, pitäähän sitä saada materiaalia blogiin!

Käsintehtyä olutta..

..joka pääsi poseeraamaan, kun istahdimme aurinkoon nurmikolle kuuntelemaan muutaman miehen livebändiä.

Pääsin muun muassa yhteen lempparipuuhaani, eli kurkkimaan talojen sisälle. Jostain syystä on kiva nähdä mitä julkisivut kätkevät taakseen. Jonkinlainen näyttely oli tällä kertaa kyseessä. 

Paikalla oli myös hyväntekeväisyysjärjestöjä. Kodittomien kissojen kohdalla tuli itku ja päätin, että tämä saa nyt johdattaa minua, koska jos jokin asia saa tuntemaan näin vahvasti.. Illalla klikkasin auki kyseisen järjestön sivut ja sinne oli vastikään päivitetty järjestön etsivän viro-suomi -kääntäjiä teksteilleen. Aloitin homman heti seuraavana päivänä ja vielä tällä viikolla olen menossa kissataloon katsomaan voisinko aloittaa työt myös siellä (tämä tarkoittaisi siis muutamaa tuntia viikossa vapaaehtoistyötä kissojen kanssa+käännöstyöt).. Syksyhän on uudistumisen aikaa ja tykkään muutenkin aina välillä ravistella itseäni ulos vanhoista kaavoista ja kokea jotain uutta. Toivotaan, että tästä tulee hyvä juttu! :)

Löysin ensimmäistä kertaa Tallinnasta lehtikaalia. Se oli sitten ilmaiseksi ja aika poliittisesti värittyneestä pöydästä. Tässä pikkuruisessa pöydässä edustivat aatteitaan sosialistit ja kapitalistit hyvässä yhteisymmärryksessä. Jotain jokaiselle!

Vielä vähän lisää politiikkaa, sillä alla oleva Miks Vegan on jonkinlainen valistusjärjestö. Sama järjestö edusti edellisenä viikonloppuna myös Telliskivin kirppisfestareilla, missä pääsin jo tutustumaan heidän vegaanidonitseihinsa. Lisää piti saada. Kuvassa olen osoittamassa kasan suurinta rinkilää (joka oli oikeasti aika tajuttoman iso) vastauksena kysymykseen minkä haluan. Kommentiksi sain "no olisihan se nyt pitänyt arvata..". Perusahne ;)

Ja näyttävän kokoinenhan se olikin.

Olipas kiva päivä! Paikalla oli myös joitain kirpparimyyjiä ja minäkin tein pari hyvää löytöä. Tapahtuma oli kaksipäiväinen ja järjestetään viime viikonloppuisen kirppisfestarin tavoin varmastikin taas ensi vuonna. Tässäpä siis vinkkiä jo ensi kesän varalle.

Kerrohan taas mitä tykkäsit, jos pääsit osallistumaan :)

Telliskivi Kirbufestival 2014

Kävimme tänään jokavuotisilla Telliskivin kirpparifestareilla. Vähän jännitti miten käy, mutta tulihan se aurinko esille! Alkuviikon kaltaisissa sateissa tämä ulkoilmatapahtuma ei olisi kyllä onnistunut.

Paikalla oli odotetusti paljon ruokakojuja, vielä enemmän myyjiä, vieläkin enemmän kävijöitä ja kirsikkana kakussa live-musiikkia. Pakko hehkuttaa erikseen: mukana oli peräti kaksi vegaanikojua :) Tunnelma oli iloinen ja hymy jäi herkkään loppupäiväksi. 

Tulijoita oli heti aamusta jonoksi saakka. Sisäänpääsy maksoi tänä vuonna euron ja ranteeseen tuli maksun merkiksi ranneke. Esiintyjiä oli pitkin päivää ja rannekkeen avulla pääsi kulkemaan vapaasti.

Uuskasutuskeskus (kierrätyskeskus) piti paikalla valistuskampanjaa: alla oleva sähkönsininen hahmo kiersi muistuttelemassa tavaroiden toimittamisesta kierrätykseen roskiinheittämisen sijaan. Puvussa roikkui kiertoon päätyneitä leluja.

Herkkukojuja oli paljon ja ruokaa löytyi todellakin jokaiseen makuun: vegaanisesta etniseen ja sian ribseistä hedelmäannoksiin. Ja asiakkaita riitti. Mekin aloitimme syömisen ajoissa, jotta jaksaisimme varmasti maistella mahdollisimman monesta kojusta ;)

Vegaanidonitsi (sõõrik) suklaa-mantelikuorrutteella. Nam!

Tallinnan uuden ja ensimmäisen vegaaniravintola V:n lämmin helmikuskus-sienisalaatti..

... ja juustokakkua toisesta vegaanikojusta. Niin hyviä molemmat!

Uuskasutuskeskusilla oli mukana läjöittäin enemmän tai vähemmän (yleensä vähemmän) parillista neuvostoposliinia. Näitä olisi voinut ottaa mielensä mukaan. Meillä jonkin verran jo on, eivätkä kaapit (eli mieheni) anna periksi kauheasti enemmälle... Minä ottaisin kyllä mielelläni lisää ja söisin kaikki ateriani näistä tyytyväisenä. :)

Ensi viikonloppuna samankaltainen meno jatkuu, kun on Uus Maailm -kaupunginosan katufestarit. Luvassa olisi jälleen katuruokaa, hyvää tunnelmaa ja iloisia ihmisiä. Peukut pystyyn, että säät suosivat!

Kerrohan muuten mitä tykkäsit tästä tapahtumasta, jos olit mukana :)

Vinkki kirpparihiirelle Tallinnaan

Minulla oli myyntipaikka Tallinnan ainoalla (?) itsepalvelukirppiksellä parin viikon ajan. Boksini on nyt jo tyhjennetty, mutta haluan jakaa paikan kirppisvinkkinä: piipahda ihmeessä kirpparikierroksellasi myös Pop Kirbubutiikissa.

Popista voi kuka vain vuokrata myyntipaikan haluamakseen ajaksi ja tuoda myyntiin melkein mitä vain ehjää ja siistiä. Valikoima siis vaihtuu ja täydentyy tiuhaan tahtiin ja mukana on kaikkea ketjuliikkeiden valikoimasta merkkivaatteisiin. Pop tuntuu olevan kivan suosittu ja minäkin sain hetken jonottaa myyntipaikkaa.

Asiakkaan näkökulmasta Pop on siisti ja selkeä - aika nopeasti näkee onko tietyllä myyjällä ollenkaan omantyylisiä juttuja tai sopivia kokoja. Katsella saa kaikessa rauhassa, sovituskopit löytyvät ja erityisesti vaatetta on laidasta laitaan. Kannoinpa itsekin pois mukanani säärystimet ja Peak Performancen pinkin superlämpimän talviurheilutakin. Jotkin vaatteet oli selvästi hinnoiteltu aika kokemattomasta näkökulmasta: moni ei ehkä maksaisi 5 vuotta vanhasta Zaran juhlamekosta 55 euroa (?), mutta toisaalta myös tinkiminen on mahdollista. Myyjät soittavat tavaran omistajalle ja kysyvät sopiiko tingitty hinta. Minullekin tuli yksi tällainen puhelu, kun joku halusi tinkiä 4 euron hameen 3 euroon ;)

Oma myyntikokemukseni oli vähän vaihteleva: alkuun tavaraa meni todella huonosti. Olin ottanut tavarapaljouden takia boksin heti kahdeksi viikoksi (hinta oli 35e) ja olin pitkään aika varma, että jään tappiolle. Viimeisenä viikonloppuna en enää jaksanut edes lähteä järjestelemään boksiani. Kun tuli boksin siivouksen paikka, yllätyin positiivisesti: jäin lopulta 51 euroa voitolle. Kokemukseni perusteella voin siis pienellä varauksella suositella paikkaa myös myyjälle.

Myös turvapuolta oli mietitty: hälyttimiä sai kiinnitellä tavaroihinsa mielensä mukaan. Alkuun laitoin hälyttimet kaikkiin, lopuksi en enää yhteenkään. Pidin mielenkiinnosta myös kirjanpitoa: kirjoitin nopsaan jokaisen myyntiin laittamani tuotteen paperille ja lopussa ruksin kaikki löytyneet paperilta yli. Kateisiin jäi lopulta 6 vaatetta. Niistä sai tehdä listan kassalle ja jos ne löytyvät, ne laitetaan talteen. Tulipa tuokin lista tehtyä, vaikken nyt varsinaisesti sure muutaman kirpparille kadonneen vaatteen perään. Osa on ehkä varastettu ja toivottavasti siinä tapauksessa menivät tarpeeseen :)

Pop Kirbubutiik löytyy Facebookista täältä ja reaalimaailmassa ydinkeskustasta Solaris-kauppakeskuksen läheltä osoitteesta Lauteri 1/Rävala 7. Paikka on vähän huomaamattomasti kadunkulmassa, eli ei varsinaisesti Rävala pst:n puolella - mutta se löytyy kyllä kun vähän katselee ympärilleen.

Kalevi staadionilla myymässä

Oma viikkoni on mennyt aika tietämättömänä ulkomaailmasta. Keskiviikkoiltana oli tentti, johon halusin panostaa vähän enemmän ja tänään puolestaan oli erään harjoitustyön palautus. Tein eilen 15-tuntisen päivän, enkä ole yhtenäkään yönä tällä viikolla nukkunut yli viittä-kuutta tuntia. Still going strong ;) Ja nythän minulla alkoi kesäloma, sillä harjoitustyön deadline oli äsken. Tuntuupa hassulta - melkein voisin vain lepäillä vähän ja jatkaa taas töitä. Mutta eiköhän tähän ajatukseen pian totu. Viimeistään sunnuntaina kun lähden Puolan ja Berliinin kautta Keski-Eurooppaa ihailemaan. Yritän saada kirjoiteltua matkan varrelta :)

Olin parin suomitytön kanssa viime sunnuntaina myymässä Kalevi staadionin kirpparilla. Oli oikein hauska päivä, vaikka sade vähän uhkaili ja tavaraa meni ihan toivottoman vähän. Kulut huomioiden myyntitulokseni oli +-0. Ja meidän pöytämme sentään näytti myyntimenestykseltä lähipöytiin verrattuna. Myyntipaikka maksoi vaivaisen euron, mutta suurin kulu tuli siitä, että paikalle oli pakko mennä taksilla. Kuulostaa pahalta, mutta taksimatka Tallinnan sisällä maksaa suunnilleen saman verran kuin bussilippu Helsingistä Espooseen.

Pöytänaapurinamme oli kärttyisä, oluttölkkiä kanniskeleva vanhojen kolikkojen myyjä. "Tytöt - nyt tehdään kerralla selväksi, että tämän rajan yli ei tulla. Tämä tila on varattu asiakkailleni". Joita lopulta näkyi päivän aikana ehkä kaksi. Asiakaskunta oli noin muuten aika monipuolista. Eräs mies osti minulta ison hoitoainepullon nuuhkittuaan ja lipaistuaan sitä kielellä. Luit oikein. Hän onneksi näytti tyytyväiseltä löytöönsä, sillä en varsinaisesti olisi halunnut putelia enää takaisinkaan. 

Kaikenkaikkiaan ostajat olivat aika nirsoja. Meillä oli pöydässä kivoja, hyväkuntoisia vaatteita eurolla-parilla. Niitä pyöriteltiin ja ihmeteltiin ajan kanssa, mutta hyvin harvoin kävi kauppa. Ja jos kävi, niin varmasti vielä tingittiin. Palasin lopulta kotiin lähes kaiken myyntitavaran, mutta myös uuden kenkäparin ja puseron kanssa. Arvasin, ettei vieraisiin pöytiin kannata katsella, mutta eihän siellä oikein muutakaan tekemistä ollut. Myyntipaikaksi en, yllätys yllätys, Kalevi staadionia tämän perusteella voi suositella, mutta kyllä siellä on mahdollista kivoja ostoksia tehdä. Pyyntihinnat ovat alunperinkin edulliset ja tinkimisvaraa löytynee viimeistään siinä vaiheessa kun epätoivoiset myyjät vain haluavat tavarasta eroon hinnalla millä hyvänsä. Kävi meillekin ;)

Nyt orientoitumaan lomaan. Lämmintä juhannusta kaikille ja ottakaahan rauhallisesti. Mieheni luki juuri ääneen uutisen, jonka mukaan joku oli jo ajanut kaatokännissä veneensä vieraan mökin pihaan, siis kirjaimellisesti. Ei kauhean kiva juhannustaika..

Viettääkö muuten joku juhannusta täällä Tallinnassa?

Viroa kierrättäen

Ostin jokin aika sitten keskustan lähistön kierrätyskeskuksesta kirjan. Enkä mitä tahansa kirjaa, vaan ensimmäisen vironkielisen kirjani. Kirjaostos ei ollut suunnitteilla, mutta kierrätyskeskuksen pitkän kirjahyllyn edessä päätin spontaanisti siirtyä seuraavaan vaiheeseen kielen opiskelussa. Löysin ilokseni jopa kirjan, jonka olin ajatellut muutenkin lukea, nimittäin Suur Gatsbyn (Great Gatsby). Kyseinen kirja on vuodelta 1966, mutta näyttää lukemattomalta. Sivut ovat kellastuneet ja paperi hurjan ohutta; verrokkina Suomessa painetuissa vanhoissa kirjoissa paperi on usein melkein kartonkimaista. Leffaversio Great Gatsbysta tulee tänne toukokuussa ja tavoitteeni on ehtiä kirjassa mahdollisimman pitkälle sitä ennen. Kirja-leffayhdistelmät ovat hauskoja; minusta on mielenkiintoista nähdä miten (hyvä) kirja on tulkittu valkokankaalle. Viimeksi kirjoitin Anna Kareninasta.

Vanhat kirjat kierrätyskeskuksessa olivat kauniin tunnelmallisia ja voisin vaikka sisustaa niillä. Olisin mielelläni ostanutkin pinkan kirjoja vain niiden viehätyksen takia, mutta mieheni ja minun esteettiset näkemykset tällä kertaa (kuten yleensä) vähän poikkesivat toisistaan. Jos eläisin yksin, asuntoni muistuttaisi varmaan museota. Rakastan vanhoja tavaroita ja vanhaa aikaa henkiviä esineitä, mitä ne sitten kulloinkin ovat.

Uuskasutuskeskuksen suhteen olin rehellisesti sanottuna lievästi ennakkoluuloinen. Suomalaisessa vastineessa (Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskus) ilmaistorillakin aarteita penkoneena epäilin tallinnalaisen version olevan vielä vähän "kierrätetympi". Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskus (jolla on siis useampikin toimipaikka) on aika kahtiajakoinen; välillä tekee löytöjä, toisinaan taas puliukkoporukka on käynyt ilmaistorilla vaihtamassa vaatepartensa. Kyseinen kerta syöpyi nenän limakalvoille melko lähtemättömästi.

Kumihanskoja tai pyykkipoikaa nenään ei lopulta tosiaankaan tarvittu, eikä niitä olisi kyllä mukana ollutkaan. Kierrätyskeskus oli siistimpi kuin odotin ja löysin kirjan lisäksi muutakin. Astioita olisin huolinut kassillisen, mutta yhteiselämä tosiaan on kompromisseja ja astiatkin jäivät. Uudenveroisen Neuvostoliiton aikaisen "maatuskahenkisen" siivousmekon kuitenkin ostin. Se saa lähiaikoina uutta käyttöä hameena ja/tai kangaskassina. Ruusukuosi se vain osuu ja uppoaa vuodesta toiseen. 

Olen päässyt viron kielen kanssa askeleen eteenpäin myös puhumisen suhteen. Vaihdoimme parin luistelukaverini kanssa vähän aikaa sitten kielen englannista viroon. Päätin, että nyt riitti mukavuusalueella höpöttely, puhumaanhan oppii vain rohkeasti puhumalla. Ja keskusteluhan sujuu paikoitellen jopa yllättävän hyvin: minä kuuntelen sujuvasti ja muut antavat minulle vähän armoa ja aikaa, että saan asiani sanottua. On ihanaa huomata miten myönteisesti toiset suhtautuvat yrittämiseeni: haluavat ymmärtää, antavat sanoja ja korjaavat taivutuksia. Ja joka kerta opin lisää, mikä taas lisää motivaatiota. Olen tästä todella kiitollinen. Ehkä pelkäsin, että jäisin yksin jos alkaisin sönköttämään, mutta turha pelkohan se onneksi oli :) Kun samalla käy läpi sanastoa ja kielioppia, tuttuja sanoja ja taivutuksia puheen seasta alkaa löytymään ja vähitellen niitä saa myös käyttöön. Käyn samalla myös säännöllisen epäsäännöllisesti viron tunneilla.

Ilmoittauduinkin eilen suunnitelmieni mukaisesti toukokuun alun A2 -tason kielikokeeseen. Se on matalin taso, sillä en tosiaan oikein edes tiedä tämänhetkistä tasoani. Voi olla, että puheessa olen A2 -tasolla, lukemisessa ja kirjoittamisessa mielestäni jo vaativammalla. Jos tuntuu, että koe menee helposti, syksyllä voin suorittaa B1 -tason. Siihen mennessä on toivottavasti puhuminenkin vähän sujuvampaa. Kokeen läpäistyään täällä saa hakea oppitunteihin laittamansa rahan takaisin. Se ainakin periaatteessa motivoi hakeutumaan opetuksen pariin ja antaa muutenkin myönteisen mielikuvan: olisi kiva, että oppisitte. (Mikä toisaalta on myös vaatimus esimerkiksi Viron kansallisuuden saamiseksi). 

Mikä teidän muiden reseptinne uuden kielen oppimiseen on? Löytyykö muita viron kielen opettelijoita? Entä oletteko käyneet Tallinnassa kirppareilla tai kierrätyskeskuksissa? Vinkit ja kokemukset tulisivat tarpeeseen. Yksi asia mitä todella Suomesta kaipaan, on kunnollinen kirpputori. Paikalliset Humanat ovat vähän liikaa Uffin kaltaisia, niistä löytää kyllä kivoja vaatteita, muttei kuitenkaan tee varsinaisia löytöjä. Ne ovat liian suosittuja ja läpikoluttuja ;)