B1

Hiphei, B1-kielikoe on nyt suoritettu (luultavasti) hyväksytysti! Oikeastaan en tällä kertaa osannut edes kauheasti jännittää, sillä olin aika hyvin valmistautunut. Koe meni edellisen kaavalla. Teimme kirjoitustehtäviä 35 minuuttia, kuuntelutehtäviä (35 min.) ja luetun ymmärtämisen (50 min.). Sen jälkeen oli tauko, jonka jälkeen suoritettiin puhuttu osuus pareittain (15-20 min.). Puhuminen nauhoitettiin myöhempää arvostelua varten. 

Kirjoitetussa osassa piti tällä kertaa kertoa jostain jännästä tapaamisesta 100 sanan verran ja vastata aikakauslehtien lukijakyselyyn. Kuullun ymmärtämisessä oli pari lyhyttä haastattelua ja luetussa mm. Estonia-teatterin historiaa. Puhua saimme urheilusta, remontoimisesta, kukista ja uimisesta. Vaativuustasoa oli siis pikkuisen lisää edelliseen kertaan (A2), mutta uskoisin voivani mennä suorittamaan B2-tasoakin vaikka vielä tämän vuoden puolella. Veikkaan, että pääsisin sen läpi jo nyt, mutta koska minulla ei ole kiire, menen mieluummin ilman isompaa stressiä.

1. Paen lukio. 2. Postia. Paljonkohan tuonne tulee rakkauskirjeitä :) 3. Koulun käytävää. 4. Piiitkä silta matkalla Jetiin. Hitsi kun kaikissa kuvissa on niin synkkää ja harmaata, mutta sellaistahan täällä tällä hetkellä on. Kovien pakkasten jälkeen tuli plussakeli, lumet ovat lähes kadonneet ja koko ajan on märkää..

Väliaika ennen puhuttua osaa oli minun kohdallani taas peräti 1h 50 min. Juoksin siis läheiseen Jetiin luistelemaan. Kieli vyön alla juosten ennätin takaisin juuri viittä minuuttia ennen suullisen osan alkua, joka onneksi vähän myöhästyi. Vähän turhan tiukille meni, mutta enpä ehtinyt jännittämään. Yllättäen vielä juuri ennen vuoroamme parini tuli luokseni. Hän ei tuntunut löytävän sanaakaan viroa ja minulta pyydettiin, että puhuisin hänelle kokeessa erittäin rauhallisesti, koska hän ei (juurikaan) osaa viroa. Myös minun osallistumistani ihmeteltiin, sillä puhun kuulemma niin hyvin. Lupasin hämmennyksissäni puhua selkeästi ja rauhallisesti, vaikkakin päätin, etten riskeeraa omaa koettani siksi, että toinen on jostain syystä ilmoittautunut väärälle tasolle. Onneksi sain yllättyä positiivisesti, sillä sanoja mieheltä löytyikin lopulta ainakin lähemmäs A2-tason verran ja pystyin pari kertaa auttamaankin vaarantamatta omaa suoritustani. Kaikki hyvin siis :) Mietin vain mitä kokeen valvojat olisivat sanoneet tällaisesta lähestymisestä ennen suoritusta..

Kokeen jälkeen menin syömään yhteen kivaan paikkaan, josta lisää toisella kertaa. Niin, ja terkut sinulle J. Eräs tuttuni siis kertoi löytäneensä blogini sattumalta. Todennäköistähän oli, että tämä tulee tapahtumaan ennemmin tai myöhemmin ;) t. Kaappibloggaaja

Jeti

Olen käyttänyt koko ajan enemmän toista Tallinnan kahdesta jäähallista, Lasnamäellä sijaitsevaa Jetiä. Se on tehty vanhaan tehdashalliin ja on sen verran erikoinen, etten malta olla laittamatta muutamaa kuvaa. Muistan elävästi ensimmäisen kerran kun menin Jetiin: tuntui kuin olisin astunut haamulaivaan. Katosta tihkui vettä ja hallissa leijaili tukeva sumu (kuva alaoikealla). Myös valoissa säästeltiin. Joku harjoitteli toisella jäistä ohjelmaa ja hänen musiikkinsa raikui rätisevistä kaiuttimista. Lisäksi jää tuntui pehmeältä ja luistimet leikkasivat ritisten sen pintaa. Olin aika ällikällä lyöty. Olen sitä edelleen, sillä Jeti on mielestäni aidosti kummallinen paikka, mutta tuon kerran jälkeen olen jo ehtinyt kiintyä siihen. Hallissa on ollut ensimmäisen kerran jälkeen kylmempää, eikä sumua ole näkynyt. Jetin jää ei myöskään ole merkittävästi huonompi kuin Tallinnan uudemmassa jäähallissa, sitä hoidetaan, toisella jäällä kaiuttimet toimivat ja valokin riittää, kunhan siivooja ei käy räpsäyttämässä puolia pois. Ja Jetin suurin etu on sen vähäisemmät käyttäjämäärät.. :)

Jeti sijaitsee teollisuusalueella Ülemiste-keskuksen takana. Seutu on sellaista, etten siellä mielelläni pimeällä liikkuisi, ja tämän olen kuullut muiltakin. Onneksi pääsen käymään päiväaikoina, jolloin jäällä on lisäksi vain muutama muu käyttäjä. Tämän takia myös kaikki yksityistuntini ovat Jetissä. Jos Jeti kelpaa ammattiluistelijalle, se kelpaa kyllä minullekin!

Miltä Jeti näyttää teille muille? Se on vain tehdashallista tehty jäähalli, mutta omalla tavallaan minulle ainakin myös nähtävyys - se onnistuu hämmentämään aina uudelleen, vaikka silmä tottuukin nopeasti rosoisiin puitteisiin.

Lasnamäe, kerro meille tarina

Mainitsin aiemmin käyneeni kaverini kanssa pienellä kaupunginosakierroksella Lasnamäellä, Tallinnan suurimmassa kaupungiosassa. Ihan vain päämäärättömästi kävelemässä, katselemassa, kuvailemassa ja juttelemassa. Hyppäsimme bussiin keskustassa ja jäimme pois kun ikkunoista näkyi tarpeeksi kerrostaloja. Tämä tapahtui kadulla nimeltään K. Kärberi, mistä lähdimme kartan avulla suunnistamaan. Kiertelimme lopulta useamman tunnin, sillä Lasnamäki on laaja alue ja koko ajan tuntui, että tuonne ja tuonne pitäisi vielä päästä kurkistamaan. Kävimme muun muassa kierrätyskeskuksella (vaatteet euron) sekä kauppakeskusten nurkilla. Kurkimme sisäpihoille, kävimme katsomassa torin vilinää. Mietimme millainen käsitys meillä on elämästä Lasnamäellä ja mitä se todellisuudessa on.

Lasnamäe on Tallinnan suurin kaupunginosa, sekä pinta-alaltaan että asukasmäärältään (n. 116 000 asukasta). Sen asukkaista suurin osa puhuu venäjää äidinkielenään ja Wikipedian mukaan vain 65 prosentilla asukkaista on Viron kansalaisuus (osittain tästä olen kirjoittanut jo puolikkaan postauksenkin, kunhan vain saisin sen viimeisteltyä.. :) Lasnamäkeä on kuvattu palveluiltaan askeettiseksi 'nukkumalähiöksi', missä käydään vain rojahtamassa sänkyyn seuraavaa työpäivää odottaen ja kaupunginosa tunnetaankin kai parhaiten harmaista, korkeista vieri viereen rakennetuista kerrostaloistaan. Olen myös kuullut sanottavan, että Lasnamäki on tänä päivänä lähes yksinomaa enää sitä todellista Tallinnaa (ihan kuin jokainen mäki ja kulma kaupungissa ei olisi ihan yhtä todellista kaupunkia).

Miltä Lasnamäe (lähes) ensikertalaisen silmin sitten näytti? Paljon erinäköisiä, -kokoisia ja -kuntoisia kerrostaloja, pusikoita, rojuja, mutta myös kauppoja ja kauppakeskuksia, uusia autoja, maalattuja julkisivuja, toreja, paljon vesimeloneja (kuten kaikkialla tähän aikaan), kaikenikäisiä ihmisiä. Aika täynnä elämää ollakseen pelkkä nukkumalähiö, yllättävän tavallinen ja siisti kaikessa resuisuudessaan. Tämä Tallinnan ehkä huonomaineisin kaupunginosa on toisaalta helppo niputtaa kategorioihin: harmaata kerrostaloa, venäjänkielistä vähemmistöä, ei kauhean varakasta aluetta, epäsiistiä. Toisaalta taas aika vaikeaa, koska näille kaikille löytyy myös vastakohtansa: leikkiviä lapsia, iloisia värejä, uusia autoja, moderneja palveluita..

Olimme liikkeellä päiväsaikaan ja Lasnamäki varmaankin näyttää aika erilaiselta iltaisin ja öisin. Olisikin mielenkiintoista kuulla millaisia kokemuksia, mielikuvia tai tarinoita teillä muilla on Lasnamäestä, onhan se niin kiinteä osa Tallinnaa. Lasnamäkeä muuten kuvaa elokuva Sügisball, mikä täytyykin katsoa seuraavaksi. Hyvä vaihtoehto olisi tietysti lukea leffan innoittaja, Mati Untin 70-luvun romaani (mielellään alkuperäiskielellä.. :)).

A2

Tänään oli koko kevään odottamani viron kielen tasokoe. Kuten aiemmin kerroin, ilmoittauduin alimmalle tasolle (A2), jonka ajattelin luultavasti olevan aika helppo. Tuntui kuitenkin sopivalta aloittaa tältä tasolta, sillä en tiennyt tasokokeiden vaativuudesta mitään, saati edes omaa "virallista" tasoani. Mitään erityistä kiirettäkään minulla ei ole ja seuraavalle tasolle voin ilmoittautua käytännössä heti halutessani, järjestetäänhän kokeet neljä kertaa vuodessa. Nyt tuntuukin, että voisin mennä syksyllä suorittamaan B1 -tasoa. Selkeä tavoite pitää kielenopinnotkin käynnissä.

Ainakin vielä jonkin aikaa on voimassa myös ekstrakannuste: jos tasokokeesta saa vähintään 60% täysistä pisteistä (eli hyväksytyn), kieliopetukseen käyttämänsä rahan saa hakea valtiolta takaisin. Olen lähipäivinä kuullut harmillisia huhuja, joiden mukaan tämä systeemi oltaisiin ajamassa alas. Opettajammekin neuvoi ehdottomasti tekemään kokeen nyt keväällä. Liekö huhu kiertänyt laajemminkin, sillä osallistujia oli tänään paljon. Varmasti 90-95% osallistujista oli venäjän (tai jonkin sen lähikielen) puhujia. Suomalaisia oli kourallinen, aasialaisia ainakin yksi, nimittäin eräs tyyppi, jonka olen tavannut pari kertaa expat-porukoissa. Pienet ovat piirit.

Aamulla jännitti. En tiennyt lainkaan mitä kokeessa olisi vastassa ja minulla on muutenkin pahana tapana stressata. Olin kuitenkin varma, että pieni vaivannäkö kannattaa. Jatkoa ajatellen on hyödyllistä, että kieliosaamisen voi kertoa eri maissa tunnettujen tasojen avulla. Puhumattakaan uudesta kokemuksesta, käynnistä minulle vielä tuntemattomassa Lasnamäessä ja pakosta taas vähän nähdä vaivaa kielen kanssa.

Jos jotakuta kiinnostaa, koe meni tiivistetysti näin: alussa meille annettiin ohjeet hyy-vin rau-hal-li-ses-ti ja sel-ke-äs-ti. Sitten aloitettiin puolen tunnin kirjoittamisella. Tehtävänä oli kuvailla mitä eräästä käyntikortista tuli ilmi ja kertoa lyhyesti omasta tyypillisestä aamusta. Minä olin muutaman huolellisen oikolukemisen jälkeen käytännössä 15 minuutissa valmis. Seuraavaksi kuunneltiin 30 minuuttia ja pakerrettiin luetunymmärtämistehtäviä 50 minuuttia. Ymmärsin tekstin sanasta sanaan ja olin taas nopeasti valmis. Tämän jälkeen oli tauko ja viimeisenä puheosuus.

Suullinen osuus tehtiin pareittain: molemmat kertoivat lyhyesti itsestään ja eteen lykätystä kuvasta. Vastasimme kodin elektroniikkaa koskevaan lyhyeen kysymyssarjaan (onko sinulla telkkaria, milloin katsot sitä, mikä laite kodistasi puuttuu, pesetkö usein astioita jne.) ja esitimme parille kysymyksiä kuvien avulla. Suullinen osuus kesti noin 17 minuuttia, eikä se ollut lainkaan niin pelottava kuin odotin. Nimimerkillä tasokokeesta parina yönä painajaisia nähnyt.

Ikävin yllätys oli pitkä tauko kirjallisen ja suullisen osan välillä. Minä jouduin odottamaan vajaat kaksi tuntia, jotkut jopa kolme tuntia. Kirjallisessa ohjeessa oli kerrottu, että puhuttu osuus alkaa noin 15-20 minuuttia kirjallisen jälkeen.. mutta ei sitä, että tämä koskee ensimmäistä paria! Minä päädyin tekemään reilun tunnin kävelyn lähiympäristössä, kävin kaupassa ja höpötin tuttujen kanssa käytävässä. Aika meni lopulta mukavasti.  

Jännityksestä huolimatta oli hauskaa. Päivä oli aivan upea, t-paidassa tarkeni ja näin mieheni kokeen jälkeen kaupungilla. Tulokset saamme 30 päivän sisällä. Uskon, että koe meni hyvin, mutta myöhemmin se toivottavasti vielä varmistuu. Voi olla, että olisin heti valmis B1-tasolle, mutta erityisesti puhetta haluan vielä vahvistaa. Kielen tunneilla harjoittelemamme B2-tason tehtävätkään eivät ole tuntuneet hurjan vaikeilta - tosin sillä tasolla juuri puhumisen kanssa menisi vielä kunnolla metsään. Kuvituksena on satunnaisia näpsäisyjä Lasnamäen kävelyltäni. Isossa kuvassa on Paen lukio, jossa koe suoritettiin. Koulu oli viihtyisä ja siellä oli hauska käväistä noin muutenkin :)

Oletteko käyneet minkään kielen tasokokeissa? Olisi hauska kuulla mitä tykkäsitte. Miltä taso tuntui? Tuntuiko joku osio vaikeammalta kuin toinen? Minulla laahaa yleensä puhuminen jäljessä ja siksi ne puhetilanteet ovat aina kaikista jännittävimpiä. Mutta kun alkuun pääsee, puhuminen kehittyy nopeasti. Miten teillä muilla?