Sattumia

Harmikseni jouduin eilen perumaan varaamani viiden päivän ratsastuskurssin Suomessa häntäluuvammani takia. Kokeilin aiemmin salilla istumista tavalliselle kuntopyörälle, enkä voinut juurikaan varata painoa häntäparalleni. Hevosihmisenä en uikuta turhasta, mutta tarpeeksi kova kipu riittää kertomaan ettei jotain kannata tehdä. Viiden illan tehokas ratsastus ei olisi onnistunut.

Juuri kun olin perumassa kurssia, kaverini soitti. Hän oli alunperin tulossa ystävänsä kanssa Tallinnaan Red Hot Chili Peppersin keikalle ja meidän oli tarkoitus tavata muuten vain. Tämä toinen tyyppi oli kuitenkin perunut tulonsa vain hetkeä ennen lähtöä. Lupauduin tietenkin ylimääräiseksi jääneellä lipulla konserttiin mukaan - seuraksi ja myös vähän innostuneena. Megaluokan artistien uskaltautuminen (tai vaivautuminen) tänne itään ei nimittäin ole aivan yleistä. Aiemmin täällä ovat konsertoineet ainakin Metallica (2006) ja Madonna (2009) - turhan vilkasta ei siis ole ollut. Eilinen oli myös ymmärtääkseni yksi ainoista RHCP:n ulkoilmakonserteissa täällä pohjoisessa (korjatkaa jos olen väärässä).

Lauluväljak vetää järjettömän paljon porukkaa ja paljon enemmänkin olisi eilen mahtunut. Tarkkaa myytyjen lippujen määrää en tiedä, mutta uutisissa olen nähnyt arvioitavan reilua kolmeakymmentätuhatta. Sisäänkäynnit olivat täysin tukossa ja kevyitä juomia kuten olut, siideri ja vesi ei enää aitojen sisällä ollut mahdollista saada - jonot teltoille olivat pahimmillaan noin satametrisiä ja erittäin hidasliikkeisiä. Moni luonnollisesti halusi ostaa juotavaa ennen konsertin alkua, sillä muun muassa vesipullot (muista juomista puhumattakaan) oli pitänyt jättää alueen ulkopuolelle. Järjestelyiden pettämisestä onkin tullut nettiuutisiin paljon pettyneitä ja turhautuneita kommentteja. Kommenttien ja kokemuksemme (myös me jäimme jonojen takia ilman juomia) perusteella melko paljon myyntituloja meni varmaan aika turhaan sivu suun. Toivottavasti tästä opittiin jotain jatkoa ajatellen, sillä esimerkiksi Lady Gaga esiintyy Lauluväljakilla vielä elokuussa.

Kaikenlaista hassua sattui päivän ja illan mittaan. Sushikuskimme ei muka päässyt lähelle taloamme parkkiin ja saimme soittelun jälkeen hakea tilauksen alaoven sijaan jostain ihan muualta. Sushi-illallisen jälkeen tilasin meille taksin ja onnistuin viattomalla soitollani päätymään yhtiön mustalle listalle. Taksia ei kuulunut, perääni soitettiin ja osoitekin täsmäsi, mutta lopulta linjalta kuului enää tuut-tuut-tuut-tuut. Kyseinen yhtiö on ärhäkkä siirtämään hankalia asiakkaita (juoppoja ja turhia tilailijoita) mustalle listalleen, mutta tällä kertaa taisi riittää suomalainen aksentti (ja ilmeinen väärinymmärrys jommalta kummalta puolelta ;).

Konserttipaikalle päästyämme huomasimme ettei aitojen sisäpuolelle saanut ottaa käytännössä mitään mukaan. Päädyimme hetken pohdinnan jälkeen kätkemään irtaimistoamme satojen muiden tavoin läheisten puiden oksille. Se olikin viisas veto, sillä esimerkiksi aidalle jätetyt sateenvarjot näyttivät lähtevän ensimmäisinä poistuvien mukaan, sen verran tihutteli vettä konsertin loppuessa. Me löysimme omaisuutemme puusta ja ainoastaan vesipullomme olivat kadonneet. Oksille jemmattuina pilkotti sateenvarjojen lisäksi muun muassa Rexonaa, alkoholijuomia ja monenmoisia eväitä.

Kotimatkalla huomasimme yhtäkkiä taksimme takaikkunasta välkkyvät sinipunaiset valot. Taksikuski sai lievän hermoromahduksen ja alkoi käsi ristinmerkkejä viuhtoen rukoilemaan hätääntyneesti. Katsoimme toisiimme silmät suurina ja jouduin puraisemaan kieleeni etten olisi päästänyt kunnon tyrskähdystä. Poliisi sai kuskiltamme kiitokseksi vuolaasti Jumalan siunausta kun antoi tämän hetken kuluttua jatkaa matkaa. 

Vadelmakookosjäätelö

Lomaillessani olen syönyt pakastimesta ja kuivakaapista vanhoja kätköjä pois perussiivouksen nimissä. Olisihan kiva mahduttaa pieneen pakastimeemme torilta haettua mansikoita ja kirsikoita talven varalle. Tänään siivoojan kouriin päätyi pussillinen vadelmaa ja kuivakaapista kookoshiutaleita, tavoitteena vadelmakookosjäätelö.

Kokemattomampikin kotikokki tekee kotijäätelöä lähes käden käänteessä. Pienen vaivannäon palkkiona maut ovat aitoja, eivät esansseja tai E-koodikummajaisia. Raikasta vadelmaa, kookosrouhetta, munia, kermaa, maitoa ja sokeria. Käsityöhön meni ehkä 10 minuuttia, kone tuhersi tiskipöydän nurkassa noin 45 minuuttia ja lopuksi jäätelöä pakastetaan kunnes se muuttuu mieleiseksi. Käytännössä ei siis tarvitse kuin odottaa.

Tarvitset: 2 munaa, pari desiä sokeria, 3-4 desiä kermaa (kaikki käy kahvikermasta kuohukermaan), pari desiä maitoa, muutama desi vadelmaa ja 1-2 desiä kookoshiutaleita. Määrät ovat noin-määriä. Kunhan et tee seoksesta ylivetelää tai -jäykkää, niin jäätelökone hoitaa kyllä loput.

Tee näin: sekoita vadelmamurska ja kookoshiutaleet makuasi vastaavassa suhteessa, sokeroi mielesi mukaan. Maista. Vatkaa 2 munaa ja noin 1,5 desiä sokeria mahdollisimman terhakaksi vaahdoksi. Kaada munasokerivaahtoon noin 3-3,5 desiä kermaa ja 1,5-2 desiä maitoa (voit myös muuttaa vähän maidon ja kerman suhdetta, nestettä tulee yhteensä noin 4-5 desiä). Pyöritä sekaan vadelmakookosseos, mutta älä sekoita liikaa, sillä kone sekoittaa seosta myös. Kaada koko keitos jäätelökoneeseen ja auta konetta tarvittaessa, jos tuntuu että vadelma paakkuuntuu. Minä totesin tämän toimenpiteen tarpeelliseksi, sillä oma vadelmani oli vielä pikkaisen jäähileistä.

Odota, että seos muuttuu jäätelökoneessa mahdollisimman kiinteäksi (muistuttaa pehmistä) ja pakasta sen jälkeen kunnes rakenne on mieleisesi. Tähän menee varmasti pakastimestakin riippuen parista tunnista jopa vuorokauteen. Alimmassa kuvassa on pakastimesta juuri tullut jäätelö. Maku on todella hyvä ja rakenne kivan mureneva verrattuna teolliseen jotenkin vähän venyvään jäätelöön.