Aamupala @ NOP

Sosiaalisessa mediassa pursuilevan terveys- ja fitness-trendin takia olen alkanut tiedostaa missä jamassa oma kuntoni ja ruokavalioni ovat ja hurahtanut oikein toden teolla terveellisyyteen. Tästä on kiittäminen myös uudehkoa taitoluisteluharrastustani, joka alunperin toi esille tarpeen saada lisää voimaa. Pyrkimys muuttaa kehon koostumusta vähän optimaalisemmaksi laittaa aika paljon vaatimuksia treenailulle ja ruokavaliolle! Nopeasti pääsee kuitenkin huomaamaan, että pienet parannukset ruokavaliossa yhdistettynä tehokkaaseen liikuntaan nostavat mielialaa, auttavat pitämään verensokerin tasaisempana ja tuottavat myös vähitellen tulosta. :)

Tästä päästäänkin aamupaloihin ja NOPiin. Aamupaloilla käyminen on loistava tapa viettää laatuaikaa oman puolison kanssa ja käymmekin mieheni kanssa usein viikonloppuisin ulkona aamupaloilla. Tänään oli vuorossa siis NOP, jossa kävimme kertaalleen jo viime talvena ja tykkäsimme. Paikka on terveys- ja raaka-ainetietoisen valinta, mutta juuri oikealla tavalla. Annoksista ei tosiaankaan tule mieleen "terveysruoka", vaan se puoli tulee herkuttelun bonuksena.

Minä ihastuin lisäksi NOPin rauhaiseen ja vihreän vehreään takapihaan, joka sijaitsee vain kivenheiton päässä kiireisestä Narva maanteesta.

Tilasimme tuorepuristettuja mehuja sekä karpalo-keefir-granolasmoothien (keefir on piimän tapainen juoma). Oranssi mehu oli nimeltään Vitamiinipomm, johon ihastuin sen verran, että ostin ainekset kotiinkin. Yksinkertaisuudessaan se sisälsi porkkanaa, omenaa, sitruunaa ja inkivääriä. 

Alla Nopin kaunis puutalo. Kahvilan yhteydestä löytyy pieni ruokatarvikepuoti ja eteisestä muun muassa paljon joogamainoksia. Löysin pari mielenkiintoista ja tuntuukin, että jooga odottelee seuraavaksi tätä terveisiin elämäntapoihin hurahtanutta kokeilijaa :)

Ihanaa, että Tallinnasta löytyy paikkoja, joissa voi syödä oikeasti terveellisesti ja monipuolisesti. Siten, että lähtee pöydästä hyvän ja kevyen olon kanssa. Vaikka en kyllä kiellä sitäkään, etteikö hyvä olo joskus tule siitä croissantista voilla ja hillolla :) Siihenkin on löytynyt tänä kesänä aika loistava paikka, josta lisää toisen kerran. NOPin osoite on Köleri 1 ja lisätietoa paikasta löytyy ylempää linkistä.

Kesäinen keskustori

Meidän kesäperinteemme on käynti keskustorilla ja se toteutui tänään. Haluan aina käyntimme jälkeen laittaa keskustorilta kuvia, vaikkakin ne ovat poikkeuksetta kauheita räpsyjä. Siellä kun ei saisi kuvata ja kerran olen ripityksen kohteeksi kamerastani joutunutkin. Siksi sutaisen kuvat mahdollisimman nopeasti eli täysin sommittelematta. Tässäpä näitä silti taas olisi :)

Käykää ihmeessä ihailemassa vähitellen katoavaa "neukkutunnelmaa" ja ostamassa kotimaisia/virolaisia vihanneksia ja marjoja! Me löysimme ihania uusia perunoita, kantarelleja, herneitä ja mansikoita. Paljon on myynnissä myös ulkomaista tavaraa, kuten tällä hetkellä vesimelonit ja kirsikat. Näinpä siellä suomalaisia tomaattejakin. Meidän pitää mennä käymään vielä uudelleenkin, sillä kantarellit ja perunat veivät kielen mennessään (mieheni paistoi niistä heti välipalan), eikä virolaisia mansikoitakaan ollut vielä kovin hyvin tarjolla.

Vesimeloneja on tällä hetkellä kaikkialla ja paljon. Hyvä niin, sillä minulle vesimeloni on ihan ehdoton kesäherkku.

Monessa kohtaa myyntiartikkelit on kasattu rempseiksi röykkiöiksi, kurkut marinoituvat kaikessa rauhassa ja ikivanhat söpöt vaa'at punnitsevat ostokset.

Kotimaista mansikkaa.

Tämä myyjä huitoi käsillään jokaiseen suuntaan, puhui viroa ja venäjää sekaisin ja taisi vähän pyöristää perunoidemme hintaa. Jonkinasteisena tällainenkin tapa on elossa, sillä minun kohdallani on ainakin taksikuski pyöristänyt reteästi hinnan ylöspäin parikin kertaa ;) 

No niin, tällä päästiin tämän kesän keskustoripäivityksestä. En tiedä, onko kukaan intoutunut käymään keskustorilla vinkistäni, mutta minä ainakin tykkään paikasta paljon. Se löytyy siis Stockmannin takaa osoitteesta Keldrimäe 9.

Seuraavaksi minä suuntaan luistelemaan ja illaksi vielä Cafe Noblen ihanalle kesäterassille. Se onkin ehdottomasti toinen vinkkaamisen arvoinen paikka!

Vesiputous, kartanoita ja laulavaa hiekkaa

Jo lähemmäs kuukausi sitten yhtenä kesäkuun lauantaina vuokrasimme kaveripariskunnan kanssa auton ja suuntasimme päiväksi Tallinnan ulkopuolelle. Reissusta tuli aika fiilispohjainen, sillä olimme päättäneet etukäteen vain ensimmäisen kohteen: Keila Joan vesiputouksen.

Auton vuokrasimme D-sataman Europcarilta jo aiemman samalla viikolla. Haimme sen heti aamusta ja pidimme iltaan saakka. Nouto- ja palautusajat sai määritellä vapaasti ja toimiston sulkeuduttua avainten palautus tapahtui viereisen hotellin tiloissa.

Autovalintamme oli perustilava Passat ja lisävarusteeksi otimme navigaattorin. Mukaan pakkasin eväät kylmälaukussa, vesipulloja, huivin lämmikkeeksi, varakengät (ekoja kertoja taas kesäkengät jalassa, joten rakoilta ei vaan voi välttyä), kameran laukkuineen, ruokailuvälineitä, laastareita ynnä muuta. Ihan kevyin varustein ei reissuunlähtö siis onnistunut. Koskaan ei tiedä mitä voi matkan varrella tarvita! ;) 

Ja sitten vain auto käyntiin ja suoraan keskustan liikenteeseen.

Pääsimme Tallinnasta ulos ongelmitta - mitä nyt ajoimme "yllättävien liikennejärjestelyjen" takia lyhyen matkaa vastaantulijoiden kaistalla... :D

Ensimmäinen kohteemme oli siis Keila-Joa, mistä löytyy Viron kolmanneksi voimakkain vesiputous. Oli hauskaa ja kutkuttavaa, kuinka lähelle putousta pääsi. Virta tuolla kivitasanteella juuri ennen putousta oli niin pieni (tai pienen näköinen!), että siitä olisi voinut melkein kuvitella kävelevänsä - vain noin metrin päästä tuota putoavaa vesimassaa. Kukaan ei kuitenkaan ollut niin hölmö, että olisi lähtenyt yrittämään :)

Putous sijaitsee Keila-Joan kartanon vieressä (keltainen rakennus alla olevassa kuvassa), jonka tiluksia laitetaan parhaillaan kuntoon. Kahvila-baarikin putouksen ääreltä kunnon turistikohteen tapaan löytyy, ja paikalle kurvasikin seuraksemme perinteinen turistibussi. 

Kylmästä säästä kangistuneina nautiskelimme kupposet kuumaa putouksen baarissa. Tässä vaiheessa kaupunkilaisporukkamme oli jo vallannut punkkipelko ja joimme kupposemme seisten ja kiljahdellen, kun pöydällä vilisi jotain tuntemattomia ötököitä. Mistä lie tämäkin sai alkunsa, ehkä siitä, että miehelläni oli vastikään ollut punkki ja minä kaivelin lisäksi muististani, että Virossa olisi oltava jotkin rokotukset voimassa, joita ei tietenkään kellään ollut..

Nopeasta päähänpistosta kävimme tämän jälkeen Paldiskissa syömässä eväät. Sen jälkeen köröttelimme Padisen kartanon maille. Päärakennuksen vieressä sijaitsevat luostarin rauniot, joihin pääsi sisälle saakka, aina ylös tuonne torniin, mistä alempi kuva on otettu.

Päärakennus oli sisältä aivan upea. Jokaisessa huoneessa oli erityylinen näyttävä sisustus. Toimipa tiloissa pieni kahvilakin. Mukanamme kulki nettiyhteys, joten päätimme seuraavan kohteen lennosta. Muutaman kymmenen kilometrin päästä löytyi kiinnostavan tuntuinen hiekkaranta, joka kulkee nimellä Nõvan ranta tai Perakülan ranta.

Rantaa etsiessämme navigaattori vakuuttui, että on käännyttävä keskelle sakeaa metsää vievälle hiekkatielle. Kuuliaisesti noudatimme ohjetta, mutta jossain vaiheessa tulimme epäluuloisiksi. Onneksi mukana oli nettiyhteys ja saimme vieläpä ladattua kartan keskellä metsää. Käen kukkuessa ja naavojen heilahdellessa käännyimme ympäri ja palasimme pääväylälle. Ja navigaattori protestoi.

Nõvan ranta sijaitsi toisen metsätien päässä. Matkaa päätieltä oli vain viitisen kilometriä, mutta sivuteitä oli, kun taas opasteita välttämättä ei. Lopulta ranta kuitenkin siinsi edessämme ja ryntäsin kirmailemaan luomoutuneena sen kauneudesta. Koitin myös saada hiekan ääntelemään, mutta tällä kertaa en onnistunut.. Nõvan rantahan on tunnettu laulavasta hiekastaan: kun hiekkaa hieroo, se pitää veikeää viu vau -ääntä. Syötä YouTubeen "laulev liiv" tai "laulvad liivad" jos et usko.. ;)

Upea sileähiekkainen monenkymmenen kilometrin mittainen Nõvan ranta on todellakin reissun arvoinen upealla säällä - tämän kävi mieheni kavereineen vielä varmistamassa menneenä viikonloppuna. He jopa yöpyivät rannalla, ja naapureitakin oli. Ja kuulemma saivat hiekan laulamaan. Rannalta löytyy kaikki retkeilymukavuudet (parkkipaikka, vessat, grillauspaikat, roskikset, kioski) ja tosiaan se telttailumahdollisuus. Paikalta sai ostaa polttopuita, mutta kuulemma useilla oli sahat mukana ja ympäröivässä metsässä rahisi pitkin yötä (tällainen on myös täällä toki laitonta!). Nõvaan on matkaa Tallinnasta noin 80 km. 

Päivämme oli ihan huippuhauska ja täynnä uusia kokemuksia. Jos seikkailumieltä riittää, suosittelen ehdottomasti auton vuokrausta (tai ylipäänsä autoilua täällä) ja reissua Tallinnan ulkopuolelle! Europcarin kanssa sujui kaikki varsin mukavasti ja olimme tyytyväisiä sekä autoon että saamaamme palveluun. Muitakin vuokraamoja löytyy, mutta kaikilla ei ole esimerkiksi toimipistettä lainkaan. Lisäksi meidän mielestämme oli helppoa luottaa kansainväliseen ketjuun (joita toki voi toimia Tallinnassa muitakin). 

Illalla väsytti ihan hurjasti, mutta lähdimme vielä ulos syömään. Ravintolakokemuksia onkin kertynyt jonkin verran, joten niihinkin yritän ehtiä palata vinkkien muodossa!