Luettua: Sashenka

Luin tänään loppuun historioitsija-kirjailija Simon Montefioren romaanin nimeltään Sashenka. Tämä paksunpuoleinen pokkari osoittautui loisto-ostokseksi - niin kiehtova oli tarina läpi kirjan. 

Romaani saa alkunsa vuoden 1916 Pietarista, bolshevikkivallankumouksen pyörteistä. Juonen päähenkilö on kuvankaunis ja idealistinen, varakkaalle suvulleen selkänsä kääntävä nuori puoluelainen Sashenka, joka sekaantuu politiikkaan suoraan arvostetun tyttökoulun penkiltä. Tämä osoittautuu valinnaksi, joka inhimillisen virheen ja Stalinin oikun kautta lopulta hänet ja hänen läheisensä tuhoaa. Julman ja arvaamattoman Joe-sedän valtaannousu ja hänen puoluepuhdistuksensa ovatkin yksi kirjan tärkeistä teemoista.

Tarina kulkee vuodesta 1916 vuoteen 1939, jolloin myös tuleville sukupolville tuskaa tuottavat Stalinin mielivaltaiset puolueen sisäiset puhdistukset ovat laajimmillaan. Monen muun tavoin Sashenka perheineen joutuu vaikeuksiin. Perheen lopullinen kohtalo jää kuitenkin avoimeksi, sillä seuraavaksi kerronta harppaa vuoteen 1994. Päähenkilöksi vaihtuu nuori historioitsija Katinka, jonka kautta Montefiore kertoo Sashenkan ja hänen lähipiirinsä traagiset ja vaikeasti selvitettävät kohtalot.

Romaani oli kaikkea mitä odotan hyvältä kirjalta. Se on historiallisesti vakuuttava sekä jännittävä ja tunteisiin vetoava kertomus fiktiivisistä henkilöistä julmana aikana. Montefiore kuvailee hahmot perusteellisesti; hän käyttää sivuja henkilöiden ja tapahtumien pohjustamiseen ja onnistuu siinä ajautumatta sivuraiteille. Oikein viihdyttävää luettavaa Stalinin ajasta kiinnostuneille.

Stop calling, stop calling..

Eilinen ilta vierähti seminaarissa ja olin vasta puoli kymmenen aikaan kotona. Koulupäivät venyvät pitkiksi, sillä työssäkäyvien takia luennot ja seminaarit ovat yleensä vasta illalla kuudesta yhdeksään. Minä tekisin mieluummin työni vähän aiemmin, mutta en valita. Sen verran ainutlaatuista aikaa elän tällä hetkellä :)

Heräsin viime lauantaiaamuna puoli kahdeksalta puhelimen pärinään. Luulin ääntä ensin puhelimen herätyskelloksi ja löin kapulalta luulot pois. Heti perään puhelin soi kuitenkin uudelleen. Ja uudelleen. Ja vielä kerran. Unisena totesin, että lienee paras vastata ja selvittää mitä asia koskee. Seuraavalla soitolla vastasin, mutta luurin toisesta päästä kuuluikin vain musiikkia. Huhuilin hetken ja yhtäkkiä kuului kirkkaasti Tere!, johon minä, että Tere.. ja jäin odottamaan olisiko soittajalla muutakin asiaa. Tere hommikust (huomenta) oli jatko sekavan mölinän saattelemana. Kerroin englanniksi soittajalla olevan väärä numero, mistä seurasi täysi hiljaisuus. Jonkin ajan kuluttua puhelin lyötiin kiinni ja ajattelin, että se siitä.

Mutta ei todellakaan - puhelin soi pitkin lauantaita, lauantain ja sunnuntain välisenä yönä ja vielä sunnuntainakin, yhteensä siis kymmeniä kertoja. Lopulta myös mieheni vastasi ja selitti saman. Soittelu jatkui kuitenkin edelleen, joten laitoin puhelimen pois päältä ja päätin vaihtaa numeroni. Eilen suljinkin liittymäni, avasin uuden ja laitoin varmuudeksi vielä tietoni salaisiksi. Eiköhän näillä toimenpiteillä tästä pikku ongelmasta päästy.. (Kuva brainlesstales.com)