Stop calling, stop calling..

Eilinen ilta vierähti seminaarissa ja olin vasta puoli kymmenen aikaan kotona. Koulupäivät venyvät pitkiksi, sillä työssäkäyvien takia luennot ja seminaarit ovat yleensä vasta illalla kuudesta yhdeksään. Minä tekisin mieluummin työni vähän aiemmin, mutta en valita. Sen verran ainutlaatuista aikaa elän tällä hetkellä :)

Heräsin viime lauantaiaamuna puoli kahdeksalta puhelimen pärinään. Luulin ääntä ensin puhelimen herätyskelloksi ja löin kapulalta luulot pois. Heti perään puhelin soi kuitenkin uudelleen. Ja uudelleen. Ja vielä kerran. Unisena totesin, että lienee paras vastata ja selvittää mitä asia koskee. Seuraavalla soitolla vastasin, mutta luurin toisesta päästä kuuluikin vain musiikkia. Huhuilin hetken ja yhtäkkiä kuului kirkkaasti Tere!, johon minä, että Tere.. ja jäin odottamaan olisiko soittajalla muutakin asiaa. Tere hommikust (huomenta) oli jatko sekavan mölinän saattelemana. Kerroin englanniksi soittajalla olevan väärä numero, mistä seurasi täysi hiljaisuus. Jonkin ajan kuluttua puhelin lyötiin kiinni ja ajattelin, että se siitä.

Mutta ei todellakaan - puhelin soi pitkin lauantaita, lauantain ja sunnuntain välisenä yönä ja vielä sunnuntainakin, yhteensä siis kymmeniä kertoja. Lopulta myös mieheni vastasi ja selitti saman. Soittelu jatkui kuitenkin edelleen, joten laitoin puhelimen pois päältä ja päätin vaihtaa numeroni. Eilen suljinkin liittymäni, avasin uuden ja laitoin varmuudeksi vielä tietoni salaisiksi. Eiköhän näillä toimenpiteillä tästä pikku ongelmasta päästy.. (Kuva brainlesstales.com)