Luettua: The Good German

Luen melko usein kirjani englanniksi, erityisesti jos se on kirjan alkuperäiskieli. Joskus on kuitenkin tyydyttävä käännökseen, sillä ostan paljon kirjoja kirpputorilta, eikä niissä aina ole varaa valita kieltä. Tämän Joseph Kanonin teoksen suomennos on Jaettu Berliini. Nimi kuulostaa vähän tönköltä, ehkä liian konkreettiselta kaunokirjalliselle romaanille? Alkuperäinen nimi The Good German on runollisempi ja olisin varmasti ottanut englanninkielisen version mukaani täysin pohtimatta. Jaettua Berliiniä sen sijaan pyörittelin käsissäni ja palautin hyllyyn, mutta muutin vielä mieleni ja ostin kirjan.

Pidin tarinasta ja sen käsittelemistä teemoista. Erityisesti loppua kohti kerronta alkoi kuitenkin muistuttaa tyylilajiltaan enemmän toimintaa kuin historiallista fiktiota, mitä olin eniten kirjalta odottanut. Kirja ottaa kompleksiseen natsi-Saksaan melko yksioikoisen näkökulman yhdysvaltalaisen päähenkilön kautta, mutta tarjoaa kuitenkin vastavoimana objektiivisempia havaintoja muiden henkilöiden kautta. Teos esittää mielenkiintoisia kysymyksiä pohtimatta niihin kuitenkaan vastauksia valmiiksi: kuinka syyllinen natsi-Saksan julmuuksiin oli tavallinen saksalainen, joka katsoi poispäin kun ihmisiä kuljetettiin keskitysleireille? Kuinka syyllinen on kuka tahansa joka katsoo sivusta ja suojellakseen itseään hyväksyy valheen, vaikka tietää totuuden? Kuinka syyllinen on ihminen, joka välillisesti työllään tukee vääryyttä ja julmuutta, vaikka voisi lopettaa työnsä? Kuinka syyllinen on ihminen joka vaikenee vaikka voisi ryhtyä vastarintaan? 

Tarina sijoittuu toisen maailmansodan jälkeiseen Berliiniin. Kaupunki on raunioina ja sitä miehittävät sektoreillaan Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain armeijat. Jake Geismar on yhdysvaltalainen toimittaja, joka saapuu Berliiniin etsimään rakastajatartaan vuosien takaa, ajalta ennen sotaa. Jake tarvitsee mehevän lehtijutun oikeuttaakseen olonsa Berliinissä, joten hän sekaantuu suin päin vaaralliseen vyyhtiin joka aukenee solmu kerrallaan tarinan edetessä. Supermiehen tavoin Jake selviytyy, vaikka hänen henkensä on paikoin hiuskarvan varassa. Jake ei tingi moraalistaan kertaakaan. Berliinissä kukoistava raadollisuus, oman edun tavoittelu, rikollinen rahanteko ja hädässä olevien ihmisten hyväksikäyttö ei vie häntä mukanaan. Hän on suoraselkäinen ja oikeudentuntoinen, kun taas antisankareita Jaken lähipiiristä sivuhenkilöinä löytyy yllinkyllin.

Tarinan sisällä kulkeva rakkauskertomus on vielä Jaken yhdeksää elämää epätodellisempi. Hänen entinen rakastajattarensa Lena on raiskattu, tämän pieni poika on kuollut pommituksessa ja Lena itse on menehtymäisillään puoskarilla teettämäänsä aborttiin, kun yllättäen Jake saapuu paikalla. Jake parantaa Lenan sekä fyysisesti että henkisesti. Lena on kuin herkkä kukkanen, joka häilyy tuulessa kirkkaan realismin ja utuisen unohduksen välillä. Kuinka syyllinen oli Lena tavallisena saksalaisena? Jake auttaa Lenaa järjestelemään ajatuksensa ja seisomaan tiukasti realismin puolella. Jokainen tavallinen saksalainen olisi voinut tehdä jotain, mikä olisi ollut enemmän kuin pään kääntäminen pois. Relativismiin ei tule sortua. Jake näkee oikean ja väärän hyvin mustavalkoisena.

Esimerkkiä moraalittomuudesta edustaa Emil, Lenan aviomies, jota etsitään neuvostoliittolaisin sekä yhdysvaltalaisin voimin. Emil on matemaatikko ja natsi-Saksan tiedemies, joka on kadonnut sota-aikana. Myöhemmin selviää, että hän on ollut yhdysvaltalaisten käsissä, mutta salakuljetettu neuvostoliitolaisille. Emilin tarina ja hänen salakuljetuksensa nivoutuukin sekä Jaken lehtijutun että ristiretken teemoiksi. Emil on tehnyt välillisesti julmuuksia natsien riveissä ja hänet kuvataan esimerkkinä henkilöstä, jonka ei tulisi saada tekojaan anteeksi. Todellisuus ei kuitenkaan tuomitse. Lahjakkaana tiedemiehenä Emil kuljetetaan Yhdysvaltoihin uuteen elämään vailla menneisyyden painolastia. Tällaista onnea ei ole kaikilla ja tarina kuvaa hyvin erilaisia saksalaisia kohtaloita raunioiden ja oikeuden jakamisen keskellä.

Vaikka pidin rakkaustarinaa hieman lällynä, se kuitenkin muistuttaa siitä ettei kaikki hyvyys ja oikeudentunto katoa vaikka maailma olisi raunioina. Poikkeustilanteet paljastavat ihmisen todellisen luonteen. Jaken käsitys oikeasta ja väärästä on mustavalkoinen, mutta hänen lähipiirinsä henkilöt muistuttavat sekä sanoin että teoin kaiken olevan kuitenkin suhteellista. Tarina herättää lukijan miettimään omaa kantaansa oikean ja väärän suhteesta ja se on mielestäni ehdottomasti tämän romaanin parasta antia. Kirja käsittelee näitä kysymyksiä natsi-Saksan näkökulmasta, mutta niille löytää helposti yhtymäkohtia nykypäivään. Eivät ihmisen hyvyys ja pahuus välttämättä täysin muuttuneet natsi-Saksan aikana, se vain tarjosi niille puitteet tulla esille erityisen kärjistyneellä tavalla.