Luettua: The Ninth Circle

Alex Bellin The Ninth Circle oli jälleen yksi sattumanvaraisesti kirpputorilta löytynyt, kirjahyllyssäni hyvän aikaa lukuun pääsyään odotteleva teos. Jokin tässä mystisessä, uskonnollisia teemoja sekoittelevassa pokkarissa kauniin kannen lisäksi kuitenkin ostohetkellä kiinnosti. Loman kunniaksi päätinkin viimein aloittaa tällaisen taas vähän erityylisen tarinan lukemisen. Joskus on vain piristävää pikkaisen poiketa (urautuneista?) lukutottumuksistaan.

Tarina alkaa erikoisella, melko koukuttavallakin tavalla. Kirjekuoresta ei niin tavanomaisen nimensä luntannut Gabriel Antaeus on muistinsa, ja samalla käsityksensä omasta historiastaan ja identiteetistään, menettänyt mies. Hän herää kerrostaloasunnon lattialta Budapestistä, vailla johtolankoja entisestä elämästään. Alkuun Gabriel on yksin. Hän aloittaakin uuden muistinmenetyksen pelossa ensi töikseen päiväkirjamerkinnät. Hän kirjoittaa, jottei kadottaisi tämänhetkisiä ajatuksiaan ja päivittäisiä tapahtumia - jottei joutuisi taas aloittamaan kaikkea alusta. Tarina perustuu alusta loppuun tähän päiväkirjaan.

Gabriel tutustuu pitkinä yksinäisyytensä hetkinä ympärillään avautuvaan kaupunkiin ja odottaa kärsivällisesti huolestuneiden sukulaisten ja perheenjäsenten yhteydenottoja. Mitään ei kuitenkaan kuulu. Menneisyyttään ja identiteettiään pohtiessaan Gabriel löytää itsestään kiinnostuksen uskonnollisia kertomuksia ja hahmoja kohtaan - ja kirjahyllystään läjäpäin teoksia tukemaan tätä paikoin pakkomielteiseksikin yltyvää mielenkiintoaan. Samoihin aikoihin Gabriel kohtaa painostavissa unissaan ja todentuntuisissa näyissä erilaisia raamatullisia henkilöitä; enkeleitä ja paholaisia. Hän kiertää hämmentävien unikuviensa ajamana Budapestin uskonnollisia ja historiallisia kohteita ja rukoilee lähes vaistonvaraisesti vakuuttaakseen itselleen olevansa lähellä enkeleitä ja hyvyyttä. Kerta toisensa jälkeen mystisenä pysyttelevä henkilö lähettää hänelle erilaisia fyysisiä viestejä joiden merkitystä Gabriel ei ymmärrä. Päivät kuluvat Gabrielin pohtiessa viestien viitteitä henkilöllisyyteensä sekä etsiessä selitystä kaiken aikaa vahvemmin yliluonnollisen rajamailla keikkuville tapahtumille ja näyille.

Budapestia kierrellessään Gabriel tapaa kaksi erikoista, toisistaan erilliseltä tuntuvaa henkilöä ja ystävystyy yksinäisyydessään nopeasti näiden uusien tuttavuuksiensa kanssa. Vähitellen tapahtumat muuttuvat kuitenkin selittämättömämmiksi ja ahdistavimmiksi ja Gabriel alkaa myös saada vihiä todellisesta historiastaan. Tapahtumien liikkuessa järjellä käsitettävän rajamailla hän uskoo menettäneensä mielenterveytensä, mutta vähitellen eri henkilöt nivoutuvat yhteen, oudot tapahtumat saavat selityksensä ja johdattavat hyvän ja pahan taiston kautta tarinan yliluonnolliseen loppuun.

The Ninth Circle sekoittelee antaumuksella uskonnollisia myyttejä ja hahmoja, niin enkeleitä kuin paholaisiakin, olematta kuitenkaan uskonnollinen teos. Se on alusta asti kevyttä viihdettä ja toimii oikein kivasti aivot narikkaan -tyylisenä. Kerronta on sujuvaa ja päiväkirjamuotoinen tarina etenee hyvällä tahdilla. Uskonnollinen symboliikka ja reteän yliluonnolliset tapahtumat tuntuvat jokseenkin haastavalta tarinoida ilman lievää myötähäpeän kokemusta lukijan puolelta, mutta Alex Bell onnistuu kirjoittamaan lentävistä enkeleistä ja karvaisista tuleen syttyvistä demoneista ilman että lukija (juurikaan) kiusaantuu. Enkelien ja demonien taisto tuntuu tässä tarinassa luonnolliselta osalta maailmaa. 

Alex Bell on muuten hieman harhaanjohtavasta nimestään huolimatta nainen. Lukiessani luulin häntä mieheksi ja etsin alitajuisesti rivien välistä merkkejä hänen miehisestä ajatusmaailmastaan. Bellin kotisivuilla vieraillessani huomasin hänen olevan lisäksi melko nuori kirjailija - kyseistä teosta kirjoittaessaan vasta parikymppinen. Päälle kolmekymppiseen miespuoliseen päähenkilöön perustuen olin hahmotellut mielessäni käsityksen noin nelikymppisestä kirjailijamiehestä. Lukutottumusten lisäksi joskus onkin näemmä paikallaan ravistella hieman myös omia mielikuviaan :)