Vintage Tallinn

Piipahdimme eilen ihailemassa retrovaatteita ja -asusteita Vintage Tallinn -tapahtumassa. Oli hauska päästä näkemään miten vahvoilla vintage-kulttuuri onkaan Tallinnassa; retroon erikoistuneita liikkeitä on kaupungissa useita ja kiinnostuneita kävijöitä tapahtumassa riitti. Eilinen olikin jo kahdeksas kokoontuminen vintagen parissa.

Tällä kertaa tapahtuma järjestettiin Lillepaviljonissa, joka on arkkitehtuurikohteenakin käväisyn arvoinen. Katseltavaa ja ostettavaa oli paljon, monet olivat teeman hengessä pukeutuneita ja rockabilly-bändi tahditti hypistelyä. Olisin voinut haalia isommankin korillisen ostettavaa, mutta hinnat olivat ennalta-arvattavasti aika suolaiset ja tyydyimme lähinnä katselemaan ja ihastelemaan. Periaatteessa ihan tavallisilta kirpputoreilta kun löytää samankaltaista tavaraa paljon edullisemmin. Tietysti etsimisen vaiva on suurempi, kun löydöt eivät ole keskitetysti saman katon alla.

Olen käynyt kirpputoreilla lapsesta saakka. Lapsena ostin lähinnä Hevoshullu-lehtiä ja muita "heppajuttuja". Aikuisena sitten hurahdin retrotyylisiin vaatteisiin. Alkuinnostuksen jälkeen kiinnostukseni niitä kohtaan on vähän tullut ja mennyt. Välissä olen ostellut massaketjuilla, mutta nyt jonkin aikaa käynyt taas pelkästään kirpputoreilla. Löydän kirppareilta niin helposti tyylisiäni ja laadukkaampia vaatteita, kuin mitä raaskisin uutena ostaa. Lisäksi kirpputorit ovat minulle edelleen tavallaan harrastus, sillä rentoudun täysin vanhoja vaatteita, tavaroita ja kirjoja tutkiessani.

Monien muiden kävijöiden tapaan minäkin olin eilen pukeutunut, vaikkakin aika neutraalisti: päälläni oli 50-60-luvun vekkihame, noin 70-luvun vaaleankeltainen pusero, nahkainen retrolaukku ja länsi-saksalaiset retrokengät. Ja tässä tulikin blogini ensimmäinen "päivän asu" :)

Mistä sitten tunnistaa "aidon vanhan" vaatteen? Luonnollisestikaan ei tyylistä, koska eri vuosikymmenille ominaiset lookit ovat tulleet useita kertoja uudelleen muotiin. Vintagen myyjät tekevät arvioitaan ja ne voivat tietysti mennä pieleenkin. Silmäilin tapahtumassa kaunista hametta, jossa luki sen olevan peräisin 50-luvulta. Olin kuitenkin aika varma että se ei todellisuudessa sitä ollut, vaan pikemminkin 80-lukua 50-luvun tyylillä. Vaatteiden ajoittaminen on vaikeaa ja aika mielenkiintoistakin näpertelyä (eikä varmuutta tietenkään voi aina saada). Ei sillä, että vaatteen iällä sen suurempaa merkitystä olisi: kaunis vaate on kaunis vaate. Usein kuitenkin esimerkiksi juuri 50-luvun vaatteissa on vähän näyttävämpi hinta, joten voi tuntua tyhmältä maksaa mahdollisesta väärästä arviosta.

Muutamia tärppejä "aidon vanhan" vaatteen (ennen 70-lukua valmistetun) tunnistamiseen ovat ainakin: metallivetoketjut, luonnonmateriaalit, oudot koot (esimerkiksi 50-luvun koko 42 on lähellä nykykokoa 34-36), saumurisaumauksien puuttuminen, nykyaikaisen näköisen pesuohjelapun puuttuminen ...ja tietysti myös tyyli (jos kaikki muu täsmää, tyylistä voi saada viimeisen veikkauksen vuosikymmenestä). Näistä yksikään ei luonnollisesti takaa, että vaate on esimerkiksi 50-luvulta, mutta jos jokin/useampi näistä kohdista ei täyty, tietää ainakin, että se ei ole :). Kiinnostuneille netistä löytyy paljon yksityiskohtaista tietoa vintagevaatteiden tunnistamisesta ja ajoittamisesta. Omia löytöjä googlaamalla voi myös löytää nippeli-nappelitietoa valmistajista ja yksityiskohdista.

..ja löysinhän minäkin jotain, nimittäin Moskovan vuoden 1980 olympialaisten kankaasta tehdyn hameen. Löytö oli rakkautta ensi silmäyksellä ja rutistinkin hameen äkkiä kainalooni. Ruusuja ja ripaus pitsiä, voiko kauniimpaa toivoa löytävänsä ;) Mitä te muut tykkäätte tästä erikoisesta hameesta? Entä retrovaatteista ja kirpputoreista ylipäänsä? Teettekö löytöjä vai tuntuuko, että kaikki on väärännäköistä, väärän kokoista ja vielä kulahtanuttakin?