Heinäkuulta kuvina

Vietimme kotona Tallinnassa vain puolet heinäkuusta, mutta ainakaan kuvien perusteella matkaväsymystä ei kauheasti lepäilty pois.. :) Nyt kun olen palannut taas kirjastorutiiniin, on itse asiassa paljon levänneempi olo. 

Säät suosivat heinäkuun loppupuolella mukavasti ja kiersimme ennestään tuttuja ja uusia paikkoja vaihtelevalla kokoonpanolla. Väsäsin nyt tällaisen kuvakokoelman menoistani. Eivät kaikki käymäni paikat niin perinpohjaista raportointia vaadi - esimerkiksi kasvitieteellisestä puutarhasta kirjoitin jo viime kesänä, keskustorista parikin kertaa.

Heti matkalta palattuamme meille tuli ystäväpariskunta kylään ja vain rentouduimme. 1. Matkatuomisten maistelua. 2. Ilmainen julkinen liikenne - järkevää tai ei, kyllä sitä ihan mielellään käyttää. 2. Varmastikin yksi Kadriorgin puiston kuvatuimmista näkymistä. Eikä suotta :)

Oli meillä toinenkin ystäväpariskunta kylässä.. :) Kävimme kasvitieteellisessä puutarhassa ja ravintola Rootsissa Viimsin puolella. 1. Kasvitieteellisestä puutarhasta on nätti näkymä Teletornille. Näihin kahteen saa muuten yhdistettyä lippua: kaksi kärpästä (=kivaa kohdetta) yhdellä iskulla! 2. Portilla: mikä tässä lopulta onkaan kiellettyä: kehonrakennusharrastuksen tulosten esittely, keimailu, tirkistely vai kenties auringonotto.. ;)? 3. Kasvitieteellisessä puutarhassa oli ruusupäivät: paljon väkeä, myyntikojuja ja elävää musiikkia. Ja lajitolkulla kauniita ruusuja! 4.-5. Lounas Rootsissa.

Roots jäi tällä kertaa vähän laimeaksi kokemukseksi. Siellä oli häät ja meille muille vieraille oli rajattu muutama pöytä terassilta. Tarjoilukaan ei (ehkä kiireen takia) ollut erityisen miellyttävää, mutta antaisin tälle viihtyisän tuntuiselle ravintolalle kyllä uuden mahdollisuuden. Kauniit puitteet ja ruokakin oli perushyvää. Vinkkinä: tämän ravintolan voisi yhdistää käyntiin läheisessä ulkoilmamuseossa.

Lauantai-ilta: 1. Kaunis Vanalinn. 2.-3. Matkalla illalliselle Kohvik Sesooniin. 4. Salaattiannokseni. 5. Sesoonia edelleen. Seuraava kysymys lähtee kameralle: miksi hoikan ystäväni käsi näyttää noin isolta ja minä puolestani mini-ihmiseltä..?

Kohvik Sesoon oli hyvä uusi tuttavuus! Monessa Tallinna-blogissa se onkin jo kiertänyt, joten liityn nyt minäkin kerhoon. Tämänkaltaisia "rennon nuorekkaan boheemeja" paikkoja pullahtelee Tallinnassa kuin sieniä sateella ja asiakkaat myös löytävät ne nopeasti. Valinnanvaraa on niin paljon, ettei samaan paikkaan tarvitse mennä kahta kertaa. Sesoon pääsi kuitenkin mennään toistekin -listalle; kiva hintataso, persoonallisuus, viihtyisyys ja maukas ruoka sen varmistivat. Paikka löytyy Kalamajasta.

Rakennustelineiden kokoamista vanhassa kaupungissa. Kaikkialla remontoidaan ja kunnostetaan tällä hetkellä!

Pieni kierros Väike-Õismäellä. 1. Matkalla trollissa. 2. Kulkuvälineen huoltotauko. Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun näen kuskin enemmän tai vähemmän spontaaneissa huoltotöissä (erityisesti jos napakat potkut kiukuttelevan trollin kriittisiin kohtiin lasketaan huoltotöiksi). 3.-5. Lähiönäkymiä.

Kesäinen keskustori: 1. Kotimaisia herkkuja ja asiakaspalvelua. 2. Yrmeät emännät ja pirozhki-jono. 3. Alkoholivalistusta ja toppaliivejä.

Keskustorilta lähtee aina kesäisin mukaan jotain hyvää. Puitteissa ei ole paljoa kehumista, mutta myytävät tuotteet ovat (lähes) poikkeuksetta raikkaita ja maukkaita (ja usein kotimaisia), enkä koe ostamista minkäänlaisena ongelmana torin nuhjuisuudesta huolimatta. Jälleen kerran suosittelen käväisemään, keskustori kun tarjoilee hitusen koko ajan kauemmaksi katoavaa neuvostohenkeä. Keskustorin löytää osoitteesta Keldrimäe 9, Stockmannin takaa.

Hyvinhän tässä on ehditty kiertelemään, kesä kun on ehdottomasti parasta aikaa tutustua Tallinnaan. Alkuviikosta käväisin Lasnamäessä kaupunginosakierroksella yhden kivan suomitytön kanssa. Kamera oli kädessä taas koko reissun ajan, joten oma juttunsa retkestä on tulossa :)

Mitkä ovat teidän muiden lempikohteitanne Tallinnassa (tai koko Virossa)?

Levyllinen neukkumainoksia

Mieheni teki minulle löydön Solariksen Apollosta: vajaan tunnin kokoelma Neuvosto-Viron mainoshuttua ajalta jolloin mainonnasta vastasi keskitetysti Eesti Reklaamfilm eikä kaupallisia paineita ollut. Kannen pienen historiikin mukaan tavaroita ei usein ollut enää jäljelläkään kun mainos tuli ulos! Jotkin mainostetut tuotteet, kuten autot, eivät myöskään olleet missään vaiheessa suurimman osan ulottuvilla hulppean hintansa ja rajoitetun saatavuutensa takia.   

Myyntipaineen puuttumisen vuoksi mainokset keskittyivät lähinnä viihdyttämään ja kertomaan eri tuotteiden olemassaolosta: esimerkkeinä viinirypäleet, munakoisot, kolhoosituotteet ja -markkinat. Välissä vilahteli joitakin tuotemerkkejä: kosmetiikkaa, mattoja, Leningradin ostoskeskus, ammattikouluja sekä ripaus valistusta: älä tupakoi, säästä energiaa, hanki vakuutuksia. Yksi reseptikin mahtui mukaan: omenapommi. Kahden essuihin sonnustautuneen miehen voimin omenasta poistettiin keskiosa, se täytettiin rusinoilla ja käärittiin ohueksi kaulittuun taikinaan. Tämän jälkeen palleroa kypsennettiin uunissa, kunnes lopulta taikina roikkui omenan ympärillä kuin liian suuri nahka..  Mainoksia näytettiin vain pari kertaa päivässä ja niitä odotettiin kovasti.

Mainokset olivatkin ihan oma maailmansa. Sosialismin periaatteella, länsimaisilla vaikutteilla: paljon aerobikkia ja voimistelua, menevää poppia ja ripaus psykedeliaa. Hämmentävin elementti oli alastoman ja lähes alastoman huomattavan nuoren naisvartalon käyttö. Seksin myyntivoimassa ei ole mitään uutta nykypäivän katsojalle, mutta myyntipaineista vapaassa Neuvostoliitossa sen käyttö ilmeisesti viittasi vain tirkistelyviettiään toteuttavaan ohjaajaan, joka kansitekstinkin mukaan etsi "uusia lahjakkuuksia" kamera kädessään muun muassa Piritan rannalta. Myös muille kansanryhmille löytyivät omat kliseensä: vai miltä kuulostavat uusista kattiloista ilahtuva perheenäiti ja konservatiivisessa mekossaan kesken pyykkäyksen pysähtyvä nainen, joka kertoo rauhallisen vakuuttavalla äänellä tietyn pyykkipulverin ylivertaisuudesta?

Neuvostoliiton vedettyään viimeiset korinansa yli 5000 mainosta koki kovan kohtalon. Mies tämän DVD:n mainosten takana, Harry Egipt, kuitenkin säilytti tuotantonsa. Muun muassa juuri mainosten eroottinen sisältö on puhututtanut nykykatsojia ja esimerkiksi täällä viitataankin neuvosto-virolaisten senaikaiseen "viattomuuteen": aikuisviihdeteollisuuden tuotteet eivät olleet osa arkipäivää, joten muun muassa kannen jäätelömainosta ei "osattu tulkita" niin seksuaalisena kuin miltä se nykyihmisen silmissä näyttää. Mielenkiintoinen näkökulma!

Harry Egiptin kiinnostava haastattelu (englanniksi) löytyy täältä. Yksittäisiä mainoksia voi katsoa netissä, mutta koko kokoelmaakin saa tilattua. Huomasin myös, että erikoisten omenapommien resepti näyttää olevan voimissaan vielä tänäkin päivänä: Õunapommid :)!

Oliko tämä kokoelma jo jollekulle ennestään tuttu tai jos kävit katsomassa netistä löytyviä pätkiä, millaisia ajatuksia ne herättivät? 

Kilometri kulttuuria, toinen Kalamajaa

Takaisin Tallinna-aiheisiin! Aurinkoinen keskiviikko meni vieraidemme kanssa mukavasti madellessa pitkin Kulttuurikilometriä ja löntystäessä Kalamajan läpi taas kerran Kukekeen lounaalle. On se vain niin hyvä ruokapaikka: sopivan rento ja kohtuuhintainen, herkullisia makuja ja valikoimaa unohtamatta. Suosittelen kokeilemaan :)

Kulttuurikilometri on Linnahallilta lähtevä hiekkatie rannassa. Tätä ränsistyneiden tehdasrakennusten reunustamaa synkkää joutomaa-aluetta on rakennettu ja uudistettu kovasti ja tahti tuntuu vain kiihtyvän. Alueen olemus on muuttunut paljon sinä aikana kun me olemme täällä asuneet. Se on vilkkaampi ja valoisampi ja tarjoaa koko ajan enemmän kiinnostavia kohteita: esimerkiksi kahvila/ravintola Moon, museo Lennusadam, Kultuurikatla Aed ja kahvila Kanala, kalatori, Patarein vankila..

Kulttuurikilometri on myös lenkkipolku. Olen itsekin hölkkäillyt sitä pitkin useita kertoja, mutta kesäisin turistien seassa punanaamaisena ravaaminen ei erityisesti innosta. Tulen siitä oikeastaan vain huonolle tuulelle, joten lenkkeilen siellä vain myöhemmin syksyllä. Nyt kun kulttuurikilometriä ehostetaan koko ajan lisää, turistimäärät varmaankin vain kasvavat entisestään.

Tällä kertaa kävimme vain Lennusadaman pihalla, missä on aluksia, tykkejä ja kiva näkymä merelle. Itse museo jäi toiseen kertaan. Myös Kulttuurikatla Aed:ssa on käytävä, erityisesti kahvila Kanalassa. Näihin pääsen varmaankin palaamaan vielä kesän aikana. Lisäksi Patarein vankila on kiinnostava kohde, mutta vankilakierros vaatii ryhmän. Täytyypä yrittää järjestää sellainen :)

Myös Kalamajaa kunnostetaan tällä hetkellä tohinalla. Lähes joka korttelissa kävi kolina ja kuhina talojen ja teiden kunnostamisessa. Mitähän me näemme joidenkin vuosien kuluttua, tunnistaako näitä ränsistyneenpuoleisia alueita enää entisiksi? Entä miten käy (asuntojen) hintojen? Alemmat kuvat ovat Kalamajan alueelta - kaunista, mutta tosiaan kunnostusta vaativaa. Minä toivon näkeväni Kalamajan "puhkeavan kukkaan" koristeellisten puutalojen muodossa. Kalamajan alueessa on jotakin rauhoittavaa seesteisen pienen kaupungin tunnelmaa.

Lounaspaikkamme Kukeke sai jälleen kehut uusilta kävijöiltä. Minä taas osaan matkan jälkeen arvostaa kasvisvaihtoehtoja, myös vegaanisia sellaisia. Esimerkiksi Ranskassa, vauraassa sivistysmaassa, ei kasvisruuista listojen perusteella olla kai kuultukaan. Ainakaan pienissä kaupungeissa. Olisikohan nyky-Pariisissa eri tilanne? Siitä on niin kauan kun olen Pariisissa käynyt.. :) On sitäkin hienompaa huomata, että vegaanillakaan ei ole mahdottoman vaikeaa paljon pienemmässä Tallinnassa! Virolaisten nuori sukupolvi vaikuttaa kaiken kaikkiaan aika tiedostavalta muun muassa ravinnon, kulttuurin ja kielitaidon suhteen.

Kaunis ja kiehtova Tallinna! Minä olen aivan myyty tälle vastakohtien kaupungille ja olen tyytyväinen, että se on kotikaupunkini jo kolmatta vuotta. Mikä teitä muita Tallinnassa viehättää?

Home Sweet Home

Kotona onnellisesti! Kolme viikkoa ja 6000 kilometriä hurahtivat nopeasti, Saksan autobaanoilla kirjaimellisestikin. Ns. läpikulkumaissa tiet ovat todella hyvät ja leveät, mutta mahdollistavat myös hurjat nopeudet. Kolareitakin näillä baanoilla näkee pikkuteitä enemmän. Kysymys kuuluukin: onko tilastollisesti turvallisempaa ajaa pikkuteitä vai nopeita läpikulkuteitä? Kovissa nopeuksissa kolarit ovat pahempia ja syntyvät pienistäkin virheistä, kun taas pikkuteillä ollaan nokat vastakkain. Uskomattomilla ruosteisilla sillipurkeilla noille baanoille myös lähdetään..

Keräsimme tässä kotona muutamia matkafaktoja: auton paino täydessä lastissa oli noin 2300 kg. Tuliaisina toimme aika paljon sampanjaa ja viinejä, sekä karkkia (minulla lähti vähän käsistä). Auton korkeus oli n. 2+ metriä, sillä katolla oli suksiboksi matkatavaroiden kuljettamiseen. Ajomatka oli lähemmäs 6000 km ja maksiminopeutemme autobaanoilla oli 170km/h. Maita näimme 9 (Viro, Latvia, Liettua, Puola, Saksa, Ranska, Belgia, Tanska, Ruotsi), joista osan läpi tosin vain ajoimme. Majoituspaikkoja matkan varrella oli 11 erilaista.

Ensimmäiset neljä kuvaa: 1. Berliini: kulttuuria ja Starbucksia. Niin turha, niin pakollinen ;) 2. Berliner Weiße: makusiirapilla höystetty vehnäolut. Kirpeää ja pikkaisen makeaa - tätä tulee ikävä! 3. Ranska: ankaraa suunnittelua. Tuo tuoli jätti ikuiset pihkatahrat pallohameeseeni. 4. Saksa: Tender Nuss, Nussini ja kikatukset ;)

Toinen pääkohteemme oli Normandia. Yövyimme yhden yön Avranches-nimisessä pikkukaupungissa pari päivää ennen Ranskan ympäriajoa. Hölmöläisten tuuria, sillä lähtöpäivänämme megatapahtuma aiheutti jo valtavan ruuhkan. Kävimme katsomassa jylhän Mont Saint-Michelin luostarisaaren (jossa sattumalta lakkoiltiin) ja Claude Monet'n kodin Givernyssä. Turistikohteista suuntasimme "tutun tutun" päärynätarhalle maaseudun perukoille pariksi yöksi. Paikka oli todellinen keidas: kaksikerroksinen omakotitalo kumpuilevan hiekkatien päässä, pihalla uima-allas, sonnilauma ja niitä päärynäpuita.

1.-2. Champagne: Ihana vuokrakämppämme Épernayssa. 3. Giverny: Claude Monet'n puutarha. Ilmeestä kiitos kukissa touhuaville ampiaisille. 4. Normandia: Mont Saint-Michel, turistirysä syystä.

Normandian maatilatukikohdastamme kävimme kiertämässä D-Dayn maihinnousurannat. Kertailimme autossa toisen maailmansodan historiaa ja kävimme vierailulla myös amerikkalaisten sotilaiden hautausmaalla. Nyt kotona aloimme katsomaan sarjaa nimeltään Band of Brothers, joka kuvaa Normandian maihinnousua. Sarja vaikuttaa todella laadukkaalta ja mieheni onkin ronskimpana katsonut sen läpi jo monta kertaa. Ostimme myös Juno Beachin Juno Beach Centeristä ranskalaisen leffan naispuolisista agenteista toisessa maailmansodassa. Sekin vaikuttaa mielenkiintoiselta! Rannoista kirjoittelen lisää toisen kerran, niin paljon kohteemme antoivat ajateltavaa.

1. Normandia: Utah Beach, amerikkalaisten joukkojen toinen maihinnousuranta. 2.-3. Päärynäparatiisi Normandian maaseudulla. 4. Saksa: pahan onnettomuuden aiheuttama ruuhka moottoritiellä. Kotimatkalla jo.

Normandian jälkeen lähdimme varsinaiselle kotimatkalle ja päivät koostuivat ajosta, huoltoasemapysähdyksistä ja vaihtuvista hotelleista. Saksassa pistäydyimme erehdyksessä Border Shopiin, eli viinalastissa lilluvalle proomulle. Karmea paikka :D Se antoi kuitenkin vähän perspekstiiviä Tallinnan viinarallille, kyllä sitä muuallakin osataan... Ruotsissa pysähdyimme Grännan polkagris-tehtaalle ja raitakarkkia lähti mukaan parisen kiloa, hups! Lopulta seilasimme Tukholmasta Tallinnaan ja tässähän sitä taas ollaan :)

1. Saksa: Border Shop: proomu viinalastissa :P 2. Border Shopin saalis: laatikollinen Ritter Sportia ;) 3. Ruotsi: Grännan polkagris-tehtaanmyymälän ostokset: 2-3 kiloa raitakarkkeja, tuliaisiksi asti siis! 4. Vaatimattomien matkatavaroidemme "muutto" kotiin.

Muutaman matkakertomuksen haluan vielä kirjoittaa, mutta joka tapauksessa on hauska olla taas kotona ja palata Tallinna-aiheisiin. Meille on muutaman tunnin päästä tulossa kaveripariskunta pariksi päiväksi kylään ja ajatuksena on muun muassa käydä päiväreissulla Tallinnan ulkopuolella :)