Rebekka

Välillä mietin montako loistavaa kirjaa olen jättänyt kirpputoreille nuhjaantumaan vain mitäänsanomattoman kannen tai kuvauksen takia. Kirpparikirjoja pitäisi kai "uskaltaa" ostaa rohkeammin - parilla eurolla ostetun kirjan kun voisi vain laittaa uudelleen kiertoon jos se osoittautuisikin huonoksi. Rebekka oli jälleen yksi näistä kirjoista, jotka keikkuvat kädessä kahden vaiheilla: mukaan vai ei? Tällä kertaa, kuten itse asiassa aika usein, voin sanoa, että onneksi ostin. Tammikuussa olisi ollut yli 400 sivua tylsempää ilman tätä romaania.

Rebekka kertoo nuoren ja epävarman, ilman etunimeä jäävän naisen (kertoja) ja tätä parikymmentä vuotta vanhemman itsevarman seurapiirivaikuttajan, Maximin, epätodennäköisen rakkaustarinan. Nuori kertoja ja Maxim tapaavat Monte Carlossa sattumalta ja lyhyessä ajassa he ryhtyvät tiiviiseen suhteeseen miehen aloitteesta. Ihastuneesta, rakkautta kaipaavasta kertojasta tuleekin pian rouva de Winter, Maximin seurapiirikartanon Manderleyn emäntä.

Valtavalla kartanolla on kuitenkin haamunsa, niin elävien kuin kuolleidenkin muodossa. Maximin edesmenneeseen vaimoon, Rebekkaan, liittyvä tragedia hallitsee Manderleyn arkea ja langettaa varjonsa jättimäisten tilusten jokaiseen kolkkaan. Rebekka oli täydellinen: kuvankaunis, nokkela, itsevarma ja rakastettu; täysin erilainen kuin ujo kertoja, mitä yksikään Rebekan tuntenut ei jätä epäselväksi. Kertoja ei pärjää täydellisenä muistoihin tallentuneen Rebekan rinnalla ja hitaasti tämän läsnäolo nujertaa hänet. Käänteen uuden rouva de Winterin ahdinkoon tuo kuitenkin eräs sumuinen yö. Salaisuuksien verkko alkaa keriytyä auki.

Seurapiireihin ja emännöintiin tottumattoman nuoren kertojan epävarmuuteen kolkossa herraskartanossa oli helppo samaistua. Hän saapui epätoivottuna tunkeilijana Manderleyhin ja pysyi sellaisena loppuun asti. Kirja kuvaa eläväisesti kartanon piinaavaa tunnelmaa ja Maximin muuttumista menneisyyden taakan alla. Tarina vei niin hyvin mukanaan, että kuvittelin tietäväni mitä tulee tapahtumaan, mutta yllättyinkin täysin. Salaisuudet ovat niin syvällä Manderleyn rakenteissa, että vain täydellinen tuho voi viedä ne mukanaan. 

Mikä? Daphne Du Maurier: Rebekka. WSOY 2008. Alkuperäisteos Rebecca julkaistiin vuonna 1938.

Mistä? Kirpputorilta. 

Miksi? Kannen synkkä kuva yhdistettynä kuvaukseen innosti kokeilemaan, vaikkakin vähän epäröiden. Odotin jännitystä, mutta tämä oli enemmänkin historiallinen draama (jännittävä sellainen).

Kannattiko? Ehdottomasti! Päällinen ei onnistunut tekemään oikeutta tälle klassikolle. Olisinpa lukenut tämän akuperäiskielellä, sillä suomennos jätti vähän toivomisen varaa.