Paljasjalkainen paljassaarelainen

Vieläkö on villikoiria? Kyllä, nimittäin meillä täällä Tallinnassa.

Olen törmännyt tähän katujen kasvattiin jo pari kertaa. Ensimmäinen kerta, jolloin nämä kuvatkin on otettu, oli kesällä 2012. Olimme kävelemässä Noblessnerin satamasta teollisuusalueen kautta Kulttuurikilometrille, kun huomasimme vähän matkan päästä meitä kohti tulevan koiran. Minä en kauheasti ymmärrä koirista, joten irtokoira on itselleni aina vähän pelottava kokemus. Tämä koira oli vielä niin nukkavieru, että lähdimme puolihölkkää koiraa pakoon.. Alemman kuvan nappasin turvallisesti aidan raosta. :) Katselimme vähän aikaa näkyisikö isäntää, mutta juttu ei selvinnyt.

Tänä kesänä lenkkeilin Kulttuurikilometrilla ja törmäsin peräti kahteen irtokoiraan. Ensimmäisellä oli panta, mutta en uskaltanut mennä lähemmäs. Minun teki mieli kiivetä tolppaan, mutta päädyin kuitenkin kutsumaan koiraa luokseni, sillä minulla oli jopa hyppynaru! Koira ei tullut, enkä osannut auttaa sitä siinä tilanteessa. Jälkikäteen tajusin, että minun olisi pitänyt heti soittaa Varjupaikiin, josta olisi lähetetty kokeneet ihmiset pyydystämään koira.

Jälkimmäisen kohdalla olin sitten viisaampi. Tai niin ainakin luulin. Olin harjoittelemassa hyppyjä Kulttuurikilometrin Koplin päässä, kun tämä kuvien maailmaa nähnyt koira käveli ohitseni. Soitin heti Varjupaikiin ja rupesin jonottamaan. Reilu puoli tuntia jonotettuani päätin lähettää sähköpostia ja samalla selvisi, että koko numero oli jo siltä päivältä kiinni ja iltoja varten oli olemassa toinen numero (kannattaakohan siellä sitten pitää jonotusmusiikki päällä ja kertoa soittajalle, että "kaikki asiakaspalvelijamme ovat tällä hetkellä varattuja"..). Alla lähettämäni sähköposti ja vastaus:

Hello, I'm having great trouble reaching you - I have queud on the phone for over half an hour now (kõik teenindajad on hetkel hõivatud..). I wanted to report a very dirty and ill-looking stray dog at the Kopli end of Kultuurikilomeeter. The dog came from Kopli area. He/she is of medium size, black and white, looks very weak and dirty. I do not know where he went, but he continued walking the Kultuurikilomeeter towards city center. He didn't seem angry but there was nothing to catch him by. Absolutely no owner around. I asked people who went by some time after the dog. 

Vastaus:

Hi, this dog is familiar to us – I personally know him since 2008. He is last one from Kopli-Paljassaare wild dogs, naturally wisest one. Because Kopli people are not interested of his capture, we can do nothing about it – dog knows our car by sound and hides every time we arrive. 

Asia selvä, enpä soita enää uudelleen tämän koiran nähdessäni.. Vasta myöhemmin tajusin, että minulla on tästä samasta koirasta kuvia jo parin vuoden takaa. Tämä on se koira, jota pelkäsimme. Koira ei selvästi ole ihmisistä kiinnostunut, eikä uhkaa ketään, mutta silti.. Turistien suosimaa Kulttuurikilometria pitkin kävelee muina miehinä ison puoleinen, nukkaantunut ja heikon näköinen koira, eikä kukaan a) pelästy kuoliaaksi b) päätä ottaa koiraa kiinni vaikka väkisin. Montakohan soittoa Varjupaik on vuosien varrella tästä koirasta saanut? Ja miten ihmeessä koira selviää omillaan vuodesta toiseen?

Tässä oli nyt vähän erilainen aihe viimeaikojen turistikohde- ja tapahtumapainotteisiin postauksiin. Millaisia postauksia sinä haluaisit lukea - mieluummin Tallinnan kohteita ja vinkkejä vai tavallista arkea? Tai molempia sekaisin? Jälkimmäinen olisi ehkä oma "ihanteeni".. Nämä kesän tapaukset muuten toimivat yhtenä sysäyksenä sille, että aloin tekemään vapaaehtoistyötä kissojen turvakodissa :) Siitä luultavasti pikapuolin vähän lisää!