Messuilla Pesaleidjan kanssa

Heti alkuun: kovasti tervetuloa seuraamaan meidän toimintaamme tykkäämällä suomenkielisestä Facebook-sivustamme TÄÄLLÄ. Minä olen ottanut ainoana suomenkielisenä vapaaehtoisena sivun hallintaani ja tulen postittelemaan sinne kuvia, juttuja arjestamme ja kaikista tärkeimpänä tietoa kotia etsivistä kissoistamme. Näkyvyys on tälle toiminnalle ensiarvoisen tärkeää, joten jokainen joka vaivautuu tykkäämään tai kertomaan meistä vaikka lyhyesti eteenpäin, toimii jo hyvän asian puolesta :) Ja otan mielelläni vastaan sivun parannusehdotuksia tai juttuvinkkejä: millaista sivua sinä haluaisit seurata?

Meidän lauantainen messupäivämme Laps ja pere -messuilla alkoi kokoontumisella aamutuimaan kissatuvalla. Pakkailujen jälkeen heitimme kissat ja kassit (kassid on muuten kissat viroksi ja lausutaan vieläpä kassit) autoon ja pistimme menoksi. 

Aamuinen puuhailumme sai uteliaita katseita kissalan kissoilta. Tältä komealta pojalta on pakkanen pudottanut palan korvasta. Tämä on loppujen lopuksi aika yleistä katukissoilla, mutta minä ainakaan en ennen meillä aloittamista ollut nähnyt yhtäkään "puolipitkäkorvaista".

En voi olla laittamatta tätä kuvaa kissalasta: käynti Paldiskissa lastentarhassa aiemmin viikolla poiki pienen rahalahjoituksen lisäksi 6-vuotiaiden tekemää taidetta kissalan seinille :) Varsinkin tuossa keskellä alimpana on aika menevän näköinen kissa!

Matkalla Mustamäeltä Saku suurhallille.

Perillä Saku suurhallilla saimmekin laittaa hihat heilumaan, että osastomme olisi pystyssä ennen kymmentä. Aika monella messuosastolla näytti olevan sama tilanne.

Meidän kissalassamme oli eri-ikäisiä, erinäköisiä rauhallisia kissoja. Jotain jokaiselle!

Laitoimme aika paljon mainoskylttejä, jotta ne osuisivat nopeasti ohikulkijoiden silmiin. Nurkkamme oli vähän hämärä, joten osa kuvista on pikkuisen puuromaisia. 

Kissalaa vastapäätä löytyi hyväntekeväisyysmyyntipöytämme. Meillä oli myynnissä sisustusesineitä, keramiikkaa, pinssejä.. Suuri osa tavaroista on lahjoitettu meille eri tahojen puolelta. Meillä oli myös kaksi erilaista arvontaa, jotka olivat mukavan suosittuja.

Minä olin monta tuntia myyntipöytämme takana. Olen vielä aika uusi vapaaehtoinen, joten en olisi osannut kertoa paljoa kissoistamme ja lisäksi en itsekään halunnut palvella asiakkaita tilanteessa, jossa joudun vuolaasti selittämään viroksi kovan melun ja hälinän keskellä.. Vironi ei VIELÄ ihan niin vahva ole. Houkuttelin siis pöytämme takana asiakkaita arvontoihimme, jaoin infolehtisiämme ja koitin leveällä hymyllä ja tervehtimällä saada ihmisiä tulemaan lähemmäs.. 

Tällainen pikkuapina keikkui mukana. Tällä pennulla oli ensimmäistä kertaa valjaat päällä ja ne tuntuivat niin oudoilta, ettei hän osannut enää ottaa askeltakaan. Kellahti vain joka kerta kyljelleen, kun laskettiin maahan.

Suloinen 6-vuotias Deboora edusti meitä rauhallisesti ihmisten keskellä ja oli silitettävänä tunteja putkeen. Iltaa kohden hän muiden mukana väsähti, eikä enää suostunut tulemaan ulos häkistä. Moni kissa oli tässä vaiheessa jo kaivautunut peitteisiin piiloon ja osa nukkui sikeästi. Koska yleinen tunnelma kissojen suunnalla oli väsynyt ja vähän kärttyinenkin, suunniteltiin sunnuntaille kissojen vaihtoa puolessa välissä päivää. 

Meidän osastomme oli aivan päälavan yläpuolella, joten hiljaisina hetkinä pääsimme itsekin seurailemaan viihdettä. Tarjonnasta löytyi paljon musiikkiesityksiä, teatteri- ja tanssiesityksiä, muotinäytöksiä, joku kotikemistijuttu.. Minulla soi vieläkin pari vauhdikasta lastenlaulua päässä :)

Myimme jonkin verran tavaraa, paljon arvontalipukkeita, jaoimme tietoa toiminnastamme ja loimme kontakteja. Lauantaina vain yksi kissa löysi kodin, mutta uudet kodit ovat onneksi vain osa tavoitteistamme messuilla. Esimerkiksi alkusyksyn Uus Maailm -kaupunginosan festareilta 11 kissaa oli saatettu uusiin koteihin, eli tämä vaihtelee tosi paljon.

Tällainen messupäivä meillä oli! :) Päivän päätteeksi otin vielä selfien rintamerkistäni. Olen hengenpelastaja (olen elupäästja).