Löytökissa-aiheinen kolumnini

Julkaisen tässä postauksessa kolumnin, jonka kirjoitin Tallinna24.ee-verkkolehteen loppuvuodesta.

Kuten olen täällä kertonut, olen mukana kodittomien kissojen auttamisessa paikallisen Pesaleidja-järjestön kautta. Puolitoista vuotta järjestön vapaaehtoisena on kerryttänyt minulle monenmoista kokemusta ja näkemystä, joiden pohjalta kyseisen kolumnin kirjoitin.

Kuvassa olen kissakahvila Nurrissa ja se liittyy yhteen projektiin, jonka myös esittelen täällä lähiaikoina :)

Kolumnin teksti kuuluu näin:

"Kaikki kissat eivät nauti kissanpäivistä Tallinnasta. Kodittomia kissoja Tallinnassa on paljon. Osa niistä on ihmisen hylkäämiä ja osa kadulle tai metsiköihin syntyneitä villikissoja.

Kodittomien kissojen suureen lukumäärään Tallinnassa on useita syitä.

Tallinnassa ja Virossa ylipäätään on kissan arvostus matala. Kissoja on liikaa ja ihmisen huolimattomuuden tai välinpitämättömyyden vuoksi syntyneitä vahinkopentuja jaetaan ja tuputetaan eteenpäin ilmaiseksi.

Ilmainen mielletään arvottomaksi ja rahaa ei haluta laittaa kissan terveydenhuoltoon tai leikkauttamiseen.

Kissaa pidetään myös itsenäisenä ja ajatellaan, että kissan kuuluukin kuljeskella ympäri maita ja mantuja - liian usein leikkaamattomana. Pentuja voi tulla kerralla paljon, useamman kerran vuodessa.

Kadonnut kissa on Virossa helposti korvattavissa.

Myös kissoja koskevien myyttien kirjo elää Virossa vahvana. Esimerkkejä löytyy sisäkissojen oletetusta onnettomuudesta ja surullisuudesta siihen, että kissan tulisi saada vähintään yhdet pennut ennen sterilointia.

Erään myytin mukaan olisi luonnonvastaista, ellei jopa rääkkäystä, kastroida uroskissa. Tämä lienee virolaisen ”machokulttuurin” erikoinen ilmentymä.

Yleisten asenteiden ja uskomusten lisäksi Tallinnan nykyistä tilannetta pohjustaa osaltaan myös neuvostoaika, jolloin eläinlääkäriasemia ei juuri ollut ja sterilointeja tai kastraatioita ei ajateltukaan. Irtokissoja oli kaikkialla.

Menneisyyden ja asenteiden painolastista huolimatta Tallinnan tilanne on onneksi ollut vuosi vuodelta paranemaan päin. Tästä kuuluu kiitos niille ihmisille, jotka tekevät raskasta auttamistyötä hartiavoimin.

Kaupungin pakollista rankkuria lukuun ottamatta julkishallinnon puolelta ei heru tukea ja kodittomien kissojen auttaminen perustuu täysin vapaaehtoiseen työhön ja lahjoitusvaroihin.

Isojen yksityisten järjestöjen lisäksi Tallinnasta löytyy myös yksityishenkilöiden omakustanteisesti pyörittämiä kymmenien kissojen ensisuojia.

Työn tärkeydestä ja toimijoiden määrästä huolimatta politiikassa tai lehdistössä kodittomien lemmikkien tilannetta ei juurikaan puida joitain poikkeuksia lukuun ottamatta.

Kissan nostaminen pöydälle myös julkishallinnon puolella auttaisi osaltaan meitä kohti tulevaisuutta, jossa jokaisessa kodissa ei ehkä olisi kissaa, mutta jokaisella kissalla olisi koti.

Asennekasvatusta tarvittaisiin pikaisesti ja sitä pitäisi antaa jo koululaisille. Ilman asenteiden muuttumista vanhat uskomukset ja ajatukset kissan arvosta uhkaavat periytyä sukupolvelta toiselle. 

Kuka tahansa ja myös suomalainen voi auttaa Tallinnan kodittomia kissoja. Paikalliset järjestöt tarvitsevat jatkuvasti rahalahjoituksia, auttavia käsiä vapaaehtoistyöhön, tavara- ja ruokalahjoituksia sekä uusia koteja kissoille. Virossa asuva voi myös tarjota sijaiskodin.

Jos haluat auttaa, mutta et ehkä ihan vielä tiedä miten, voit kirjoittaa minulle osoitteeseen meri@pesaleidja.ee.

Jos taas kissan adoptointi kuulostaa sopivalta vaihtoehdolta, voit katsella kotia etsiviä kissoja ylläpitämältäni Pesaleidja-järjestön suomenkieliseltä Facebook-sivulta."

Lähde: tallinna24.ee