"Termi museo on hiukan harhaanjohtava Patarein tapauksessa. Yli 80 vuotta toiminut keskusvankila jäi sulkemisensa myötä niille sijoilleen. Tiloista löytyy edelleen käytössä ollutta irtaimistoa ja välineistöä, kuten täytettyjä lomakkeita, elektroniikkaa ja vankien kenkiä.
Huolellisen ja steriilin näytteillepanon sijaan karu Patarei antaa menneisyytensä puhua puolestaan alkuperäisten tilojen ja tavaroiden muodossa. Erityisen pysäyttäviä ovat koruton hirttohuone ja kauhuelokuvan lavasteita muistuttava sairaalaosasto laitteistoineen ja lääkepulloineen. Vankilan sisäpihalla uskalias voi kiivetä notkuvat tikkaat vankien ulkoilualueen vartiotorniin; omalla vastuulla tietysti."
Ylläoleva on lainaus tekstistä, jonka kirjoitin Patarein vankilamuseosta Tallinna24-verkkolehteen. Koko jutun voi lukea täältä. Kymmenisin vuotta auki ollut ainutlaatuinen vankilamuseo suljetaan lopullisesti tämän kuun viimeiseen päivään kauden päättyessä. Pahasti rapistumaan päässeen merilinnoituksen turvallisuutta vierailijoille ei voida enää taata, eikä mikään taho ole ottanut kunnostustaakkaa itselleen. Suosittelen ehdottomasti käymään vielä paikan päällä, jos suinkaan vain ehdit. Tai jos olet jo käynyt, mitä ajatuksia paikka herätti?
Kolmen vuoden (!) takainen Patarei-postaukseni runsaine kuvineen löytyy täältä. Aika menee kyllä nopeasti.
PS. Olen edelleen olemassa, enkä halua vielä julistaa blogiakaan täysin kuolleeksi. Elämä on ollut aikamoista haipakkaa ja blogi tahtoo vaan koko ajan jäädä jalkoihin, toisaalta ehkä ymmärrettävästikin. Osin kai mietin sivussa edelleen mitä tältä blogilta edes haluan, vaikka tiedostan ettei sen kai tarvitsekaan olla mitään sen kummempaa kuin Tallinna- ja Viro-juttujen tallentamista ja välittämistä.
PPS. Teen itse asiassa jo seuraavaa juttuani Tallinna24-sivustolle, mutta YRITÄN saada tänne lähiaikoina myös jotain ihan tätä blogia varten kirjoittamaani. Aiheita olisi kyllä varastossa. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti