Lämpimät onnittelut itsenäinen Viro!

English below in italics.

Viro jätti Neuvostoliiton 20.8.1991, joten tänään juhlimme niin sanottua uudelleenitsenäistymispäivää. Varsinainen Viron itsenäisyyspäivä on helmikuussa. Joskus kuulee sanottavan, että Virolla on kaksi itsenäisyyspäivää, vaikka näiden kahden päivän merkitys maan historialle hieman erilainen onkin. Molemmat ovat joka tapauksessa tärkeitä kansallisia juhlapäiviä.

Lähdimme eilen illalla mieheni ideasta vielä ulos syömään ja kauniissa kesäillassa kotiinpäin suunnatessamme satuimme vanhankaupungin reunalla sijaitsevan Punker-baarin eteen. Kurkkasimme sisälle vanhaan pommisuojaan rakennettuun baarina ja taidegalleriana toimivaan tilaan ja päädyimme keskelle 1990-alun paikallisten vapaustaistelijoiden kokoontumista. Miehet muistelivat vuoden 1991 elokuun tapahtumia ja paikallinen radiopersoona ja toimittaja Aadu Jõgiaas esitteli aikakauden historiasta kertovia kirjojaan "Leegitseval piiril" (Liekehtivällä rajalla) ja "Veretu võitlus Eesti eest 1991" (Veretön taistelu Viron puolesta). Päädyimme ostamaan ne mukaamme nimikirjoituksilla varustettuna!

Punker sijaitsee osoitteessa Pikk 72, jos haluat käydä kurkkaamassa.

Today is the re-independence day of Estonia. We randomly met a few freedom fighters at Punker baar yesterday evening (address Pikk 72 next to Old Town), who discussed their experiences and memories of the days leading up to Estonia leaving the Soviet Union in August 1991. One of them, Aadu Jõgiaas, had with him a pile of his books of the era - we ended buying both and got them signed! 

PS. Ajattelin alkaa lisäämään juttuihini muutaman rivin verran yhteenvetoa englanniksi. Olen ollut taas vähän aktiivisempi Instgramin puolella ja ajattelin tarjota mahdolliselle sieltä tulevalle ei-suomenkieliselle lukijallekin hiukan sisältöä. Jospa vaikka saisin taas puhalleltua tänne blogiinkin hieman eloa!

Instagramini löytyy sivupalkista ja siellä olen nimellä tallinndiary.

Haran hylätty sukellusvenetukikohta

Lauantaina Tallinnaa hellivät hienot ilmat, pilvetön auringonpaiste ja noin 20 astetta lämpöä. Meillä oli sopivasti vieraita Suomesta, joten hyppäsimme vuokra-autoon päämääränämme ihan vain seikkailla - syödä eväät ulkona, ajella Lahemaan luonnonpuistossa ja käydä ehkä parissa vierailijoille avatussa kartanossakin. Yksi kohteistamme oli Haran kylässä sijaitseva hylätty neuvostoaikainen sukellusvenetukikohta. 

Haran sukellusvenetukikohta on yksi Viron suosituista "urban exploration" -kohteista, joka vierailijamäärien ja matkaopasmainintojen perusteella pikemminkin lainausmerkeissä. Toisaalta kohdetta ei ole muokattu millään tapaa vierailijoita varten ja turvallisuus jää omalle vastuulle. Täällä täytyy katsoa mihin astuu ja pimeällä en paikkaan lähtisi. 

Toisen maailmansodan jälkeen neuvostoarmeija otti Lahemaan kansallispuistossa sijaitsevan Haran pienen kalastajasataman käyttöönsä ja rakensi sinne sukellusvenetukikohdan. Tukikohtaa käytettiin sukellusveneiden demagnetisointiin merimiinojen varalta. Toiminta päättyi Viron itsenäistymiseen ja kaikki arvokas vietiin paikalta metallirakenteita myöten. Tämän jälkeen paikka on saanut rapistua rauhassa.

Aavemaista tunnelmaa luo seiniä ja lattiaa vasten lyövä meri, jonka äänet kaikuivat rakenteiden muodon ja betonissa olevien reikien takia oudoista paikoista, kuten ylhäältä.

Nykyään paikkaa koristavat erilaiset maalaukset ja töherrykset.

Mielenkiintoinen kohde! Jos saat minun tapaani kylmät väreet hylätyistä, aavemaisista paikoista, täällä saattaa kannattaa vierailla. Varsinaista osoitetta raunioilla ei ole koskaan ollutkaan, mutta löysimme hyvin perille Google Mapsin avulla.

Oletko jo käynyt täällä? Tai mikä on sinun mielestäsi Viron paras urban exploration -kohde tai muuten vain aavemaisin paikka?

Vietnamilaiset kesärullat tulisella maapähkinävoikastikkeella

Tämän hetken yksi ehdottomia suosikkireseptejäni on kesärullat Sriracha-maapähkinävoikastikkeella. Raikkaat, tuoreet kasvikset, comfort food -tyyppinen riisipaperi ja tulisen makea tuhti maapähkinävoikastike ovat yhdistelmä, josta kirjoittaminenkin saa veden kielelle. Tässä reseptissä yhdistyvät terveellisyys ja herkullisuus mielestäni täydellisellä tavalla. 

Reseptiin tarvitaan tuoreita kasviksia oman maun mukaan, riisipaperia (käytän paperia, jonka halkaisija on 22 cm) ja kastikkeen ainekset, jotka on listattu alla. Kasviksista sopivia ovat muun muassa paprika, kurkku, porkkana, salaatti, avokado, kevätsipuli ja mausteena korianteri. Mukaan voi laittaa myös marinoitua paahdettua tofua, jos haluaa tuhdimman ruuan, sekin toimii mainiosti!

Dippiin tulee maapähkinävoita, Sriracha-kastiketta, vaahterasiirappia, soijakastiketta, seesaminsiemiä, seesamiöljyä ja vettä. Maapähkinävoi, jota käytän sisältää vain murskattua maapähkinää, ei mitään muuta. Srirachan voi varmasti korvata muullakin tulisella kastikkeella, vaahterasiirapin tilalla toimii tarvittaessa sokeri. Kastikkeen resepti on määrineen alunperin täältä. 

Rullaamista varten riisipaperit käytetään yksi kerrallaan kuumassa vedessä, jotta ne pehmenevät. Laitan paperin tavallisen uunivuuan pohjalle, kaadan päälle keitettyä vettä sen verran, että paperi peittyy ja huljuttelen hetken. Sen jälkeen nostan paperin lautasen päälle ja suoristan nopeasti, sillä paperi tulee tahmeaksi kuivuessaan. Seuraavaksi täytän paperin noin kourallisella kasviksia ja rullaan. Rullaaminen on oma taitolajinsa, mutta makuhan on tärkein! Valmis tuote näyttää tältä:

Minulle tämä on ehdoton viikonloppuruoka, koska pilkkominen ja rullailu ottaa oman aikansa. Arjen kiireisiin en halua sisällyttää ruuanlaittoa, joten valmistan yleensä sunnuntaisin koko arkiviikon ruuat niin valmiiksi kuin mahdollista. Vaikka meal preppingiin meneekin oma aikansa, ei ainakaan tule kiireessä syötyä ruokaa, jota ei muuten söisi. Terveys ja hyvä olo ovat vaivan arvoisia!

Ilta Kasside Turvakodussa

Kävin tiistaina Tallinna-kavereideni Susannan ja Jennin kanssa tekemässä iltavuoron Kasside Turvakodussa, Tallinnan yhdessä kodittomia kissoja auttavassa järjestössä. Susanna toimii järjestössä vapaaehtoisena ja otti ystävällisesti meidät vastaan tutustumiskierrokselle ja avuksi vapaaehtoisille kuuluvissa hommissa. Mukana oli myös mieheni, joka imuroi ja luuttusi hiki hatussa koko illan. Hän vieläpä kehui mukavaa iltaa jälkikäteen!

Tapasimme illalla Kasside Turvakodun luona. Sisään päästessämme meitä tervehti tuttu kissatalon "tuoksu", kissanpissan haju. Järjestön tiloissa on melkein 60 koditonta kissaa, joten mikään desinfiointi ei luonnollisestikaan pidä hajua täysin loitolla. Ja desinfiointia Kasside Turvakodussa harrastetaan: koko tila siivotaan kaksi kertaa päivässä hiekkalaatikoita ja lattioiden pesua myöten. 

Ei siis muuta kuin tuuletusikkunat auki ja hommiin.

Hups, mitäs tälle on tapahtunut? Nopea suoristus! Koti ilman kissaa on vain talo.

Aloitimme tutustumalla kissoihin ja seurustelemalla niiden kanssa. Leveimmät hymyt sai aikaan valtavankokoinen mustavalkoinen Mürakas-poika, joka osoittautui illan mittaan aikamoiseksi persoonaksi. Itsetietoinen, karvismainen "jättiläinen" on epävirallisesti nostettu Turvakodun presidentin virkaan. Ja hän odottaa aina arvoistaan kohtelua.

Presidentti Mürakkaan on aika lähteä takaisin linnaansa, mutta hän on asiasta hieman eri mieltä. Mürakas joutuu asumaan häkissä kun ihmisiä ei ole paikalla, sillä hänellä on tapana kulkea muiden perässä ja nahistella. 

Illan mittaan pesimme hiekkalaatikot ja eristyksissä olevien kissojen häkit, ruokimme kissat, imuroimme, pesimme lattiat ja tiskit, seurustelimme kissojen kanssa ja annoimme muutamat lääkkeet. Yhdellä ihmisellä menee illaan hommiin jopa nelisen tuntia, mutta porukalla olimme paljon nopeampia.

Kiitos illasta Susanna! Vaikka olen itse jo valmiiksi toisen järjestön vapaaehtoinen, sain käynnistämme paljon irti. Oli mielenkiintoista nähdä miten toisen järjestön toiminta pyörii ja miten kaikenkirjavia kissoja heidän listoiltaan löytyy. Vapaaehtoinen auttaminen toi myös hymyn huulille pitkäksi aikaa. 

Tämä kaunokainen on odottanut kotia arkuutensa takia kauan. Kissa oli kuitenkin kiinnostunut ihmisistä, nuuhki kättä ja tuli aivan lähelle. Omassa kodissa ei menisi varmaan kauaakaan siihen, että hän kiipeäisi syliin saakka ja sallisi kosketuksen myös ihmisen puolelta.

Kaikki Kasside Turvakodun kissat ovat kotia vailla. Kissan adoptoiminen Suomeen on helppoa ja onnistuu Susannan avulla myös suomeksi. Järjestön kissoja voi katsella täällä. Listoilta löytyy luonnollisesti myös illan maskottimme presidentti Mürakas!

C1

Kuulin perjantaina läpäisseeni viron kielen C1-kielitasokokeen menestyksekkäästi. Jännitin tulosta kuukauden verran, joten sähköpostilla saapunut tieto sai helpotuksen hymyn korviin! Kielitaitoni on nyt virallisesti tasolla, joka oikeuttaisi minut toimimaan Virossa missä vain ammatissa. C1-kielivaatimus on esimerkiksi asianajajilla, lääkäreillä, poliitikoilla ja valtion viroissa.

Virallisten kielitasokokeiden suorittaminen on täällä Virossa ilmaista ja itseään voi testata tasoilla A2-C1. Kävin vuosia sitten suorittamassa A2- ja B1-kokeet ja päätin nyt kerralla harpata korkeimmalle tasolle.

Kielikokeet järjestetään nelisen kertaa vuodessa viikonloppuisin ja niihin menee melkeinpä koko päivä. Aamu alkaa kello 10 kirjoittamistestillä ja jatkuu suoraan kuunteluun ja lukemiseen. Sen jälkeen seuraa tauko, jonka aikana pareihin jaetut osallistujat odottavat pääsyään kuultavaksi noin 15-minuuttiseen puhetestiin. Tauko voi olla jopa parituntinen osallistujien määrästä riippuen! Aiheet saa tietää vasta testin alkaessa ja puhe nauhoitetaan myöhempää arviointia varten. Tarkoitus onkin testata juuri spontaania puheentuottoa ja tämä osuus on ollut itselleni kaikista jännittävin.

Täydellistä viron kieleni ei edelleenkään ole; käytännössä C1 tarkoittaa sitä, että osaan ilmaista itseäni melkeinpä tilanteessa kuin tilanteessa, ymmärrän sujuvasti kuultua kieltä ja luen ja kirjoitan ongelmitta.

Kävimme eilen kaupungilla vähän rentoutumassa ja juhlistamassa hyvää suoritustani. Tutustuimme samalla uudistuvassa Rotermannissa sijaitsevaan Tea Wan -teepuotiin, josta kuvat ovat. Tea Wanissa oli aivan uskomattoman herkullisia vegaanisia leivoksia, joista maistoimme mangoa ja tiramisua. Ostimme kotiin mukaan myös ihanan aromaattista valkoista teetä. Suosittelen piipahtamaan paikassa jos satut Rotermanniin!

Nyt otan hyvällä omallatunnolla rennon suhtautumisen kielen oppimiseen. Kieliosaaminen karttuu myös itsestään kun pitää korvat höröllä ja ottaa rohkeasti uudet sanat ja ilmaukset käyttöön yksi kerrallaan. Pyrin joka tapauksessa aina tietoisesti kiinnittämään huomiota itselleni uusiin ilmauksiin ja lauserakenteisiin ja saada niitä ainakin passiiviseen kielivarastoon.

Oletko sinä opiskellut viroa? Tai kiinnostaisiko sinua käydä testaamassa sitä virallisessa kielitestissä? Ainakin aiempina vuosina kieliopintoihin täällä Virossa käytettyä rahaa sai hakea takaisin, jos läpäisi virallisen kielitasokokeen millä vain tasolla. Tämä kannattaa tarkastaa, jos opettelee kieltä kielikoulussa.