Ilta Kasside Turvakodussa

Kävin tiistaina Tallinna-kavereideni Susannan ja Jennin kanssa tekemässä iltavuoron Kasside Turvakodussa, Tallinnan yhdessä kodittomia kissoja auttavassa järjestössä. Susanna toimii järjestössä vapaaehtoisena ja otti ystävällisesti meidät vastaan tutustumiskierrokselle ja avuksi vapaaehtoisille kuuluvissa hommissa. Mukana oli myös mieheni, joka imuroi ja luuttusi hiki hatussa koko illan. Hän vieläpä kehui mukavaa iltaa jälkikäteen!

Tapasimme illalla Kasside Turvakodun luona. Sisään päästessämme meitä tervehti tuttu kissatalon "tuoksu", kissanpissan haju. Järjestön tiloissa on melkein 60 koditonta kissaa, joten mikään desinfiointi ei luonnollisestikaan pidä hajua täysin loitolla. Ja desinfiointia Kasside Turvakodussa harrastetaan: koko tila siivotaan kaksi kertaa päivässä hiekkalaatikoita ja lattioiden pesua myöten. 

Ei siis muuta kuin tuuletusikkunat auki ja hommiin.

Hups, mitäs tälle on tapahtunut? Nopea suoristus! Koti ilman kissaa on vain talo.

Aloitimme tutustumalla kissoihin ja seurustelemalla niiden kanssa. Leveimmät hymyt sai aikaan valtavankokoinen mustavalkoinen Mürakas-poika, joka osoittautui illan mittaan aikamoiseksi persoonaksi. Itsetietoinen, karvismainen "jättiläinen" on epävirallisesti nostettu Turvakodun presidentin virkaan. Ja hän odottaa aina arvoistaan kohtelua.

Presidentti Mürakkaan on aika lähteä takaisin linnaansa, mutta hän on asiasta hieman eri mieltä. Mürakas joutuu asumaan häkissä kun ihmisiä ei ole paikalla, sillä hänellä on tapana kulkea muiden perässä ja nahistella. 

Illan mittaan pesimme hiekkalaatikot ja eristyksissä olevien kissojen häkit, ruokimme kissat, imuroimme, pesimme lattiat ja tiskit, seurustelimme kissojen kanssa ja annoimme muutamat lääkkeet. Yhdellä ihmisellä menee illaan hommiin jopa nelisen tuntia, mutta porukalla olimme paljon nopeampia.

Kiitos illasta Susanna! Vaikka olen itse jo valmiiksi toisen järjestön vapaaehtoinen, sain käynnistämme paljon irti. Oli mielenkiintoista nähdä miten toisen järjestön toiminta pyörii ja miten kaikenkirjavia kissoja heidän listoiltaan löytyy. Vapaaehtoinen auttaminen toi myös hymyn huulille pitkäksi aikaa. 

Tämä kaunokainen on odottanut kotia arkuutensa takia kauan. Kissa oli kuitenkin kiinnostunut ihmisistä, nuuhki kättä ja tuli aivan lähelle. Omassa kodissa ei menisi varmaan kauaakaan siihen, että hän kiipeäisi syliin saakka ja sallisi kosketuksen myös ihmisen puolelta.

Kaikki Kasside Turvakodun kissat ovat kotia vailla. Kissan adoptoiminen Suomeen on helppoa ja onnistuu Susannan avulla myös suomeksi. Järjestön kissoja voi katsella täällä. Listoilta löytyy luonnollisesti myös illan maskottimme presidentti Mürakas!

C1

Kuulin perjantaina läpäisseeni viron kielen C1-kielitasokokeen menestyksekkäästi. Jännitin tulosta kuukauden verran, joten sähköpostilla saapunut tieto sai helpotuksen hymyn korviin! Kielitaitoni on nyt virallisesti tasolla, joka oikeuttaisi minut toimimaan Virossa missä vain ammatissa. C1-kielivaatimus on esimerkiksi asianajajilla, lääkäreillä, poliitikoilla ja valtion viroissa.

Virallisten kielitasokokeiden suorittaminen on täällä Virossa ilmaista ja itseään voi testata tasoilla A2-C1. Kävin vuosia sitten suorittamassa A2- ja B1-kokeet ja päätin nyt kerralla harpata korkeimmalle tasolle.

Kielikokeet järjestetään nelisen kertaa vuodessa viikonloppuisin ja niihin menee melkeinpä koko päivä. Aamu alkaa kello 10 kirjoittamistestillä ja jatkuu suoraan kuunteluun ja lukemiseen. Sen jälkeen seuraa tauko, jonka aikana pareihin jaetut osallistujat odottavat pääsyään kuultavaksi noin 15-minuuttiseen puhetestiin. Tauko voi olla jopa parituntinen osallistujien määrästä riippuen! Aiheet saa tietää vasta testin alkaessa ja puhe nauhoitetaan myöhempää arviointia varten. Tarkoitus onkin testata juuri spontaania puheentuottoa ja tämä osuus on ollut itselleni kaikista jännittävin.

Täydellistä viron kieleni ei edelleenkään ole; käytännössä C1 tarkoittaa sitä, että osaan ilmaista itseäni melkeinpä tilanteessa kuin tilanteessa, ymmärrän sujuvasti kuultua kieltä ja luen ja kirjoitan ongelmitta.

Kävimme eilen kaupungilla vähän rentoutumassa ja juhlistamassa hyvää suoritustani. Tutustuimme samalla uudistuvassa Rotermannissa sijaitsevaan Tea Wan -teepuotiin, josta kuvat ovat. Tea Wanissa oli aivan uskomattoman herkullisia vegaanisia leivoksia, joista maistoimme mangoa ja tiramisua. Ostimme kotiin mukaan myös ihanan aromaattista valkoista teetä. Suosittelen piipahtamaan paikassa jos satut Rotermanniin!

Nyt otan hyvällä omallatunnolla rennon suhtautumisen kielen oppimiseen. Kieliosaaminen karttuu myös itsestään kun pitää korvat höröllä ja ottaa rohkeasti uudet sanat ja ilmaukset käyttöön yksi kerrallaan. Pyrin joka tapauksessa aina tietoisesti kiinnittämään huomiota itselleni uusiin ilmauksiin ja lauserakenteisiin ja saada niitä ainakin passiiviseen kielivarastoon.

Oletko sinä opiskellut viroa? Tai kiinnostaisiko sinua käydä testaamassa sitä virallisessa kielitestissä? Ainakin aiempina vuosina kieliopintoihin täällä Virossa käytettyä rahaa sai hakea takaisin, jos läpäisi virallisen kielitasokokeen millä vain tasolla. Tämä kannattaa tarkastaa, jos opettelee kieltä kielikoulussa.