Oma viikkoni on mennyt aika tietämättömänä ulkomaailmasta. Keskiviikkoiltana oli tentti, johon halusin panostaa vähän enemmän ja tänään puolestaan oli erään harjoitustyön palautus. Tein eilen 15-tuntisen päivän, enkä ole yhtenäkään yönä tällä viikolla nukkunut yli viittä-kuutta tuntia. Still going strong ;) Ja nythän minulla alkoi kesäloma, sillä harjoitustyön deadline oli äsken. Tuntuupa hassulta - melkein voisin vain lepäillä vähän ja jatkaa taas töitä. Mutta eiköhän tähän ajatukseen pian totu. Viimeistään sunnuntaina kun lähden Puolan ja Berliinin kautta Keski-Eurooppaa ihailemaan. Yritän saada kirjoiteltua matkan varrelta :)
Olin parin suomitytön kanssa viime sunnuntaina myymässä Kalevi staadionin kirpparilla. Oli oikein hauska päivä, vaikka sade vähän uhkaili ja tavaraa meni ihan toivottoman vähän. Kulut huomioiden myyntitulokseni oli +-0. Ja meidän pöytämme sentään näytti myyntimenestykseltä lähipöytiin verrattuna. Myyntipaikka maksoi vaivaisen euron, mutta suurin kulu tuli siitä, että paikalle oli pakko mennä taksilla. Kuulostaa pahalta, mutta taksimatka Tallinnan sisällä maksaa suunnilleen saman verran kuin bussilippu Helsingistä Espooseen.
Olin parin suomitytön kanssa viime sunnuntaina myymässä Kalevi staadionin kirpparilla. Oli oikein hauska päivä, vaikka sade vähän uhkaili ja tavaraa meni ihan toivottoman vähän. Kulut huomioiden myyntitulokseni oli +-0. Ja meidän pöytämme sentään näytti myyntimenestykseltä lähipöytiin verrattuna. Myyntipaikka maksoi vaivaisen euron, mutta suurin kulu tuli siitä, että paikalle oli pakko mennä taksilla. Kuulostaa pahalta, mutta taksimatka Tallinnan sisällä maksaa suunnilleen saman verran kuin bussilippu Helsingistä Espooseen.
Pöytänaapurinamme oli kärttyisä, oluttölkkiä kanniskeleva
vanhojen kolikkojen myyjä. "Tytöt - nyt tehdään kerralla selväksi, että tämän rajan
yli ei tulla. Tämä tila on varattu asiakkailleni". Joita lopulta näkyi päivän
aikana ehkä kaksi. Asiakaskunta oli noin muuten aika monipuolista. Eräs
mies osti minulta ison hoitoainepullon nuuhkittuaan
ja lipaistuaan sitä kielellä. Luit oikein. Hän onneksi näytti tyytyväiseltä löytöönsä, sillä en varsinaisesti olisi halunnut putelia enää takaisinkaan.
Kaikenkaikkiaan ostajat
olivat aika nirsoja. Meillä oli pöydässä kivoja, hyväkuntoisia
vaatteita eurolla-parilla. Niitä pyöriteltiin ja ihmeteltiin ajan kanssa,
mutta hyvin harvoin kävi kauppa. Ja jos kävi, niin varmasti vielä
tingittiin. Palasin lopulta kotiin lähes kaiken myyntitavaran, mutta myös uuden
kenkäparin ja puseron kanssa. Arvasin, ettei vieraisiin pöytiin kannata
katsella, mutta eihän siellä oikein muutakaan tekemistä ollut. Myyntipaikaksi en, yllätys yllätys, Kalevi staadionia tämän perusteella voi suositella, mutta kyllä siellä on mahdollista kivoja ostoksia tehdä. Pyyntihinnat ovat alunperinkin edulliset ja tinkimisvaraa löytynee viimeistään siinä vaiheessa kun epätoivoiset myyjät vain haluavat tavarasta eroon hinnalla millä hyvänsä. Kävi meillekin ;)
Nyt orientoitumaan lomaan. Lämmintä juhannusta kaikille ja ottakaahan rauhallisesti. Mieheni luki juuri ääneen uutisen, jonka mukaan joku oli jo ajanut kaatokännissä veneensä vieraan mökin pihaan, siis kirjaimellisesti. Ei kauhean kiva juhannustaika..
Viettääkö muuten joku juhannusta täällä Tallinnassa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti