Sivut

perjantai 13. huhtikuuta 2012

Tallinn-Varnja-Mustvee-Tallinn

Lähdimme maanantaina heti aamusta suomivieraidemme kanssa liikenteeseen päämääränämme Peipsijärvi ja sen rannalla sijaitseva vanhauskoisten ortodoksien kylä Varnja. Lähdimme matkaan rennolla asenteella, lähinnä katsomaan mitä vastaan tulee sen enempää suunnittelematta. Virolainen elämänmeno Tallinnan ulkopuolella on meille vielä niin uutta, että voimme aikalailla matkustaa minne nenä näyttää pelkäämättä tylsistymistä. Reissumme tarjosikin ihan sellaisenaan paljon uutta näkemystä siihen miten Virossa eletään tänä päivänä, Neuvostoliiton jälkeen, Tallinnan ulkopuolella. Kontrasti Tallinnan ja maaseudun (sekä myös Tallinnan ja muiden suurempien kaupunkien) välillä on suuri. Tätä tukee jo sekin, että Viron noin 1,3 miljoonasta asukkaasta noin 400 000 (pyöreästi kolmasosa) asuu Tallinnassa.


Menomatkalla Varnjaan poikkesimme tarkoituksella pienemmille teille harvaanasutun maaseudun läpi. Hiljaisen maaseudun värimaailma toisti alkukevään harmaan ja ruskean sävyjä. Näimme muutamia upeita kartanoita ja luonto oli kaikkialla lähellä. Mitä pienemmille teille ja taajamille matkasimme, sitä köyhemmältä seutu kuitenkin näytti. Siellä täällä repsotti enemmän tai vähemmän lahonneita hylättyjä rakennuksia. Matkan varrelle osui myös useita valtavia kolhooseja, joiden eteen aikanaan kasvatetun kuusiaidan läpi saattoi nyt kurkkia nykyistä rappion tilaa. Näimme joitain palaneita taloja ja rikkinäisiä ikkunoita sekä kauniita koristeellisia vanhoja kivitaloja, jotka odottivat alistuneina viimeisiä hetkiään. Myös asutut rakennukset olivat paikoin askeettisia: rikkinäisiä ikkunoita, rapistunutta maalia ja omaperäisiä lankkukorjauksia. Ei ole yllättävä tieto, että Itä-Viro on Viron köyhimpiä alueita.

Määränpäämme Varnja puolestaan oli omalaatuinen kylä, kuten osasimme lukemamme perusteella odottaa. Sen läpi piirtyi yksittäinen hiekkatie, jonka molemmin puolin kulki rivi tiheää asutusta. Kylässä oli hiljaista ja lähes ainoana muistutuksena elämästä tiellä palloili kissoja ja koiria joita sai auton kanssa varoa. Laaja kirjo neuvostoaikaisia kulkuneuvoja lojui enemmän tai vähemmän hylättyinä. Rakennuskanta oli hyvin puutalovoittoista ja uudemmat ja elämää nähneemmät talot vuorottelivat. Rapistuneimpia rakennuksia oli korjailtu ja paikkailtu omaperäisesti. Kalaa kuivatettiin naruissa ulkona ja liiterin seinillä. Uskonnollisuus oli vahvasti läsnä ja keskellä kylää sijaitsi ortodoksinen hautausmaa ja muutamia vanhauskoisten kirkkoja.

Paluumatkalla Varnjasta ajoimme Peipsijärven rantaa ja pysähdyimme myöhäiselle lounaalle Mustvee-nimiseen kylään. Taukopaikkaa olimme siinä vaiheessa etsineet jo jonkin aikaa. Kahvilaa ei välttämättä ihan joka kylästä löydy, sen verran pieniä taajamat ovat. Peipsijärven rannoilla korostuu vahva venäjänkielisyys, mutta muutamat ihmiskontaktit hoituivat ongelmitta viroksi. Venäjän ja Viron raja kulkee Peipsijärven keskellä ja kirkkaalla säällä voi nähdä vastarannalle. Lähellä Mustveetä seisoikin kuin Neuvostoliiton käänteisenä monumenttina työläisille aikanaan pystytetty kerrostalon ranka (kuva alempana). Rakennuspiirrustukset olivat edelleen seinässä kiinni. Kaiken kaikkiaan Neuvostoliitosta tuntui lähellä itärajaa olevan lyhyempi aika kuin pääkaupungissa Tallinnassa.


Tämänkaltaiseen reissuun kannattaa varautua ainakin kunnollisella kartalla. Teiden ja opasteiden kunnosta ei kuitenkaan tarvitse liikoja huolehtia. Taukopaikkoja löytyy isojen teiden varsilta, mutta pienillä paikoilla kioski ja kahvio voivat olla etsinnän takana. Me olimme reissussa alkukeväästä, mutta seutu näyttää tietysti paljon vehreämmältä ja kauniimmaltakin kesällä. Peipsijärven seudun koluamiseen kannattaa varata aikaa. Esimerkiksi reissuun Tallinnasta Peipsijärvelle ja takaisin menee helposti koko päivä (etäisyys Tallinna-Varnja on reilut 200 kilometriä). Nähtävää löytyy ja Peipsijärven rantaviivaa on kiinnostavaa ajaa kylästä toiseen. Itä-Viro tarjoaa myös varsinaisia turistinähtävyyksiä ja erilaisten matka-artikkeleiden lisäksi esimerkiksi Tarton seudun matkailusivustoilta löytyy lisätietoa. Tartto on Itä-Viron suurin kaupunki ja sopisi majoitus- ja ruokapalveluineen varmasti hyvin alueen koluamisen kiintopisteeksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti