Lämpimät onnittelut itsenäinen Viro!

English below in italics.

Viro jätti Neuvostoliiton 20.8.1991, joten tänään juhlimme niin sanottua uudelleenitsenäistymispäivää. Varsinainen Viron itsenäisyyspäivä on helmikuussa. Joskus kuulee sanottavan, että Virolla on kaksi itsenäisyyspäivää, vaikka näiden kahden päivän merkitys maan historialle hieman erilainen onkin. Molemmat ovat joka tapauksessa tärkeitä kansallisia juhlapäiviä.

Lähdimme eilen illalla mieheni ideasta vielä ulos syömään ja kauniissa kesäillassa kotiinpäin suunnatessamme satuimme vanhankaupungin reunalla sijaitsevan Punker-baarin eteen. Kurkkasimme sisälle vanhaan pommisuojaan rakennettuun baarina ja taidegalleriana toimivaan tilaan ja päädyimme keskelle 1990-alun paikallisten vapaustaistelijoiden kokoontumista. Miehet muistelivat vuoden 1991 elokuun tapahtumia ja paikallinen radiopersoona ja toimittaja Aadu Jõgiaas esitteli aikakauden historiasta kertovia kirjojaan "Leegitseval piiril" (Liekehtivällä rajalla) ja "Veretu võitlus Eesti eest 1991" (Veretön taistelu Viron puolesta). Päädyimme ostamaan ne mukaamme nimikirjoituksilla varustettuna!

Punker sijaitsee osoitteessa Pikk 72, jos haluat käydä kurkkaamassa.

Today is the re-independence day of Estonia. We randomly met a few freedom fighters at Punker baar yesterday evening (address Pikk 72 next to Old Town), who discussed their experiences and memories of the days leading up to Estonia leaving the Soviet Union in August 1991. One of them, Aadu Jõgiaas, had with him a pile of his books of the era - we ended buying both and got them signed! 

PS. Ajattelin alkaa lisäämään juttuihini muutaman rivin verran yhteenvetoa englanniksi. Olen ollut taas vähän aktiivisempi Instgramin puolella ja ajattelin tarjota mahdolliselle sieltä tulevalle ei-suomenkieliselle lukijallekin hiukan sisältöä. Jospa vaikka saisin taas puhalleltua tänne blogiinkin hieman eloa!

Instagramini löytyy sivupalkista ja siellä olen nimellä tallinndiary.

Tallinnan oma supermies

Rauhallisia ja rentouttavia joulun pyhiä kaikille!

Eilen kävimme perinteisesti joulutorilla kuuntelemassa joulurauhan julistuksen ja juomassa hehkuviinit. Julistus oli tuttuun tapaan pariminuuttinen ja sen luki aina yhtä innottomalla tyylillään kaupunginjohtaja (nykyään myös Tallinnan oma supermies) Savisaar. Joulurauhan julistus ei tosiaankaan ole täällä mikään harras koko perheen tapahtuma. Pieni yleisö koostui turisteista ja kourallisesta paikallisia.

Mutta mitä tapahtuu kun ylipainoinen Savisaar vetää päällensä supermiehen trikoot ja taitoluistimet? No kaupunginhallituksen joulutervehdyshän silloin tapahtuu.

En tiedä millaisia ajatuksia näkemäsi herätti, mutta täällä Tallinnassa tämä tuotos on päätynyt keskustelun alaiseksi. Jotkut pitävät tätä hauskana vitsinä, kun taas monet kysyvät oliko 35 000 euron lasku tästä pätkästä perusteltu. Taas joku muu saattaisi kysyä miksei Savisaar luistellut itse. Taitavan luistelijan lisäksi tässä pätkässä on käytetty apuna vaijereita - todellinen supermies meillä siis ;)

Omalla tavallaan tämä klippi voisi ollakin hauska, tai ainakin harmiton. Mutta kun tähän lisätään korruptioepäilyjen alainen äänestäjiä lipova kaupunginhallitus, joka vuotaa rahaa omien tuttujensa taskuun, ei tämä ehkä enää jaksakaan naurattaa. Lisäksi tukevassa kunnossa olevaa Savisaaria on kehotettu näyttämään vähän parempaa esimerkkiä terveellisten liikunnallisten elämäntapojen kautta. Sen sijaan hän lähinnä näyttää tässä takapuoltaan koko idealle.

Jos olet ehtinyt tätä keskustelua seurata, millaisia ajatuksia tämä klippi herättää? Naurattaako, vai onko tämä vain rehellisen mauton?

Tästä päästään joulutorikuviin. Eilen oli aika harmaa päivä, joten kuvat näyttävät hämäriltä, vaikka ne on otettu puoliltapäivin. Valkoista kuitenkin on, sillä lumi satoi maahan sopivasti paria päivää ennen joulua.

Käsitöitä, glögiä, hehkuviiniä, valoja.. niistä on tunnelmallinen joulutori tehty. Se tuntuu olevan yksi joulunajan suosituimpia kohteita Tallinnassa ja omatkin vieraamme haluavat yleensä vähintään käväistä joulutorilla.

Nyt rentoutumaan. Loppuvuosi oli hurjan kiireinen, eikä joulun jälkeen ole oikein tiedossa helpotusta tahtiin. Täytyy ottaa nyt siis täysi rauhoittuminen irti näistä lomapäivistä. Toivottavasti siellä päässä on aikaa samaan :)

...olgu nüüd välja kuulutatud üleüldine jõulurahu...

Rentouttavaa joulunaikaa kaikille!

Blogitauko täällä päässä vähän venähti. Yritin tehdä päätöksen siitä jatkanko bloggaamista ja jatkanko sitä tämän blogin parissa, vai perustanko uuden, joka sopisi paremmin tämänhetkiseen elämäntilanteeseeni. Painan tällä hetkellä kouluhommia vauhdilla, lisäksi olen innostunut luistelemaan enemmän ja keväällä alan vielä opettamaan yliopistossani - asia jonka ympärillä olen tehnyt paljon ajatustyötä: en halua pitää kovin henkilökohtaista blogia, sillä riski siitä että oppilaat löytävät blogini on liian suuri. Enhän itsekään halua tietää opettajistani kovin henkilökohtaisia juttuja. Esiintyminen on sitä paitsi minulle tukalaa ilmankin niitä hikikarpaloita jotka nousevat pintaan kun ajattelen oppilaiden hihittelevän blogiteksteilleni.. ;) Tällä hetkellä kuitenkin uskon jatkavani Tallinnapäiväkirjan parissa - todennäköisesti vain piilotan osan teksteistä ja jatkan hiukan "pinnallisemmalla" linjalla. Hirveästi muutoksia ei siis varmaankaan edes ole luvassa.

Kävimme tänään Raekoja plats:illa kuuntelemassa joulurauhanjulistuksen ja juomassa mukilliset hehkuviiniä. Tallinnalainen versio julistuksesta kestää parisen minuuttia ja houkuttelee yleisöäkin vähän vähänpuoleisesti. Kaunis ja tunnelmallinen joulutori on vuodesta toiseen sitäkin suositumpi ja ehdoton kohde myös itselleni joulunaikaan.

Meille on tullut tavaksi lahjoittaa joulukorttirahat (ja vähän päälle) hyväntekeväisyyteen ja lähettää oma korttimme sähköisesti. Tänä vuonna valitsimme kohteeksi kodittomien lemmikkien turvapaikan (loomade varjupaik) täällä Tallinnassa. Tämä siis vain tällaisena näinkin voi tehdä -ideana. Taisimme kopsata idean alunperin eräältä tuttavapariskunnalta - aiemmin emme kortteja edes lähettäneet.. :)

Toivottelen rauhallista aattoiltaa, jos joku vielä koneella minun tapaani kukkuu! Enköhän palaile blogin pariin tällä kertaa vähän nopeammin..

Arkista arkea

Huh, mikä viikonloppu.. enkä puhu nyt pitkäksi venähtäneistä illoista. Koko viikonloppu on mennyt kollareissa opiskelun merkeissä ja huomenna aamulla lähden tekemään tenttejä Helsingin puolelle. Aamulähdöt Helsinkiin eivät tosiaankaan ole lemppareitani, varsinkaan silloin kun takana on väsyttävä pänttäysputki. Pahinta on aikainen aamuherätys ja satamaan siirtyminen pimeässä matkalaukkua kiskoen ja edessäolevaa stressaten. Yleensä laivallakin odottaa hengähdystauon sijaan lisää tenttikertausta. Onneksi tutun Helsingin näkeminen piristää aina :).

Tasaisen reissaamisen ansiosta pakkaaminen sujuu jo rutiinilla: passi, matkakortti, puhelin, iPod, laturit, kone, termosmuki, kirjat, vaatteita.. Osaan listan unissanikin. Olen myös keksinyt helpottavia niksejä, kuten yhden ja samaisen paperilapun, missä lukee kaikki aamulla ennen lähtöä muistettava ja jonka asetan aina edellisenä iltana pöydälle odottamaan. Miten sitä pärjäisikään ilman rutiineita.

Hieman piti viikonloppunakin saada ajatuksia pois tenteistä, joten kävimme eilen illalla ihan vain kahdestaan Neikidissä herkuttelemassa. Tykkäsimme! Neikid on ehdotonta vinkkimateriaalia, joten siitä vähän lisää vielä myöhemmin. Ravintola sijaitsee muuten yllättävän pimeällä seudulla, ollakseen heti vanhankaupungin ulkopuolella.

Eilen illalla huomasinkin ensimmäistä kertaa tänä syksynä miten täysin pimeys taas vähitellen valtaa Tallinnan. Tallinna todellakin on, edelleen, aika heikosti valaistu kaupunki. Tuo kuvan patsas Neikidin lähellä muuten tuntuu tarvitsevan enemmän valoa kuin moni katu.. Tavallaan tunnelmavalaistus on nimenomaan tunnelmallista, mutta pahimmillaan se tuo myös turvattomuuden tunnetta. En löytänyt Postimees-lehdestä tältä syksyltä vielä pimentämiskeskustelua, mutta vähän edellisten vuosien tilanteesta voi lukea täältä.

Tällaista täällä. Arkisia hetkiä. Toisaalta on ihanaa kun saa aikaan ja kyllähän syksyllä kelpaa. On kivaa välillä vain olla kotona. Ehdin lisäksi aloittaa taas pienen tauon jälkeen luistelemaan pari kertaa viikossa ja kyllä se niin omalta jutulta tuntuu sekin.

Mitä mieltä te muut olette pimeästä kaupungista (jos vilkaisitte linkkiä)? Meneekö jo vähän liian pitkälle vai huomaako pimentämistä edes tietyillä seuduilla?

Miniloma

Sain torstaille pienen irtioton arjesta, kun eräästä tapahtumasta jäi yli muutamia hotellihuoneita. Sain jopa valita hotellin ja päivällä monisteilleni ilmestyikin Telegraafin huonekortti. Todellinen miniloma! Vietin illan ihan vain omassa seurassani: kävin kuumassa kylvyssä, söin sushia, lueskelin (eli selailin silmät punoittaen nettiä) ja vain lojuin.. Aamulla kävin hotellin ravintola Tchaikovskyssa aamupalalla.

Tämän ei ole tarkoitus olla Telegraafin mainos, mutta kerron nyt kuitenkin, että huone oli tosi viihtyisä. Se oli tunnelmaltaan lämmin ja ihanan pehmeästi valaistu. Kuten käytävätkin. Ei siis huonosti, vaan nimenomaan pehmeästi, syksyisesti. Aamupala oli monipuolinen ja ihan laadukkaan tuntuinen. Tarjolla oli suklaapullien ja croissantien lisäksi myös kasviksia, kun esimerkiksi Saksassa ja Ranskassa kesällä tilanne oli toinen..

Silti, Telegraafin huonehinnoilla saa hyvää muistakin hotelleista. En yleensä matkoilla edes harkitse viiden tähden hotellia, sillä vähemmätkin tähdet riittävät loistavasti ja matkabudjettia jää muuhunkin. Mutta kyllähän tuossa huoneessa viihtyi, yksinäänkin :)

Tämä irtiotto sopi loistavasti syksyyn. Lämmin huone tuntui aika ihanalta, juuri kun kotona on alkanut jälleen viilenemään ja lämmittämisen aloittamista koitetaan lykätä mahdollisimman pitkälle.. :) Mutta nyt on taas jätettävä bloggailu sikseen. Nimittäin N-Y-T nyt alkaa siivous, meille tulee kohta vieraita TIHSin (=Tallinn International Horse Show) tiimoilta!

Onko kuulolla TIHSin kävijöitä tälle vuodelle? Kirjoittelen tapahtumasta myöhemmin, tulkaahan kertomaan myös omat ajatuksenne siitä.

Tallinna-vinkit, osa 1

Olen koittanut vähän päivittää blogini ulkoasua ja yksi parannustarve liittyy ehkä siihen, että täältä löytäisi satunnaisempikin kävijä helposti Tallinnaan liittyviä vinkkejä ja ideoita. En aina oikein viitsi kirjoittaa jokaisesta kahvilasta ja museosta omaa tekstiään, mutta on kuitenkin kiva esitellä paikkoja joista itse pidän. Päädyin luomaan kategorian Tallinna-vinkit, ja tässä seuraakin ensimmäinen osa. 

Kuulostaako tällainen hyvältä idealta teidän muiden mielestä? Ja kertokaahan yleisemminkin jos teillä on parannusehdotuksia :) Kirjoitan julkista blogia, eli onhan se oikein kiva, jos joku muukin tästä saa jotakin irti. Kertokaa, kysykää, vinkatkaa. En pane lainkaan pahakseni kritiikistäkään, jos teillä on sellaista esittää.

Mutta nyt niihin vinkkeihin. Tällaisia käymisen arvoisia paikkoja olen kolunnut lähiaikoina:

1) Number 9

Kesä alkaa lähestyä loppuaan, mutta jos aurinkoisia päiviä vielä tulee, Number 9 tarjoaa yhden Tallinnan kivoista kattoterasseista. Viime kerralla join alkoholittoman mojiton ja hyvää oli, kuten myös vieruskaverin alkoholillinen versio. Ysistä saa ruokaa, juomaa ja kivan näköalan keskustaan ja vanhan kaupungin korkeisiin rakennuksiin. Number 9 löytyy ydinkeskustasta, Kaubamajan tavaratalon vierestä.

2) Kohvik Tops

Tops on Kalamajan edullinen, resuisen viihtyisä ja homssuisen trendikäs pubi. Iso lasi talon punaviiniä maksaa 2 euroa. Tops sopii mielestäni paremmin myöhäisempään iltaan kuin alkuiltaan, sillä silloin on tupa täynnä iloista porukkaa. Topsissa käymällä saa samalla silmäyksen Kalamajan kiinnostavaan puutaloalueeseen.

3) Chado

Chado on pieni, suloinen ja hyvinvarusteltu teekauppa vanhassakaupungissa. Käydessäni paikalla oli ystävällinen, perehtynyt ja neuvonta-altis myyjä. Kaupassa on paljon valikoimaa, niin teetä kuin tarvikkeitakin, ja muutama pussi lähtikin mukaan. Lisäksi opin uutta teestä heti ensimmäisellä käyntikerralla :) Chado on ymmärtääkseni Tallinnan ainoita (ainut?) erikoistunut teekauppa. Korjatkaa jos olen väärässä! Vahva suositus kaikille teenystäville.

Harjun luistelukentällä

Kävimme maanantaina Harjun luistelukentällä vanhassa kaupungissa. Mieheni otti muutamia kuvia puhelimellaan, ja pari videotakin, mutta ne ovat sen verran huonolaatuisia, etten ehkä niitä nyt yritäkään tänne lisätä. Videoista oli kiva huomata, että cross-rollsini takaperin näyttävät puolen vuoden luistelukokemuksella aika hyviltä, vaikka itse sanonkin :) Aloittelijat tuntuvat edistyvän eri elementeissä melko erilaisella tahdilla. Minulle esimerkiksi piruetit tuottavat paljon päänvaivaa, kun taas jotkut minua kauemmin luistelleet eivät uskalla tehdä cross-rollseja takaperin.

Harjun rata on tunnelmallinen ja sen sijainti on kätevä esimerkiksi "after skatea" ajatellen, mitä täytyykin soveltaa toisen kerran. Olimme tällä kertaa aika myöhään liikkeellä, kotiin lähdimme tunnin luistelun jälkeen puoli kymmeneltä (kenttä sulkee joka ilta kymmeneltä). Valitsimme myöhäisen ajan, jotta kenttä olisi hiljainen, mutta olihan siellä vielä väkeä. Taitoluistelu ei varsinaisesti ole radalla sallittu, mutta minun harjoitteluni vaatii paljon vähemmän tilaa kun jonkun vuosikausia treenanneen, joten koen mahtuvani mukaan kun vaan pidän silmällä muita luistelijoita.

Maanantai-iltana sumu ja savu hilluivat jotenkin hurjan matalalla. Hiukset ja vaatteet haisivat kotiin tullessa ihan savulta ja kurkku tuntui vähän karhealta. Ilma näyttikin sumuisen harmaalta. Olimme varmoja, että jossain palaa, mutta uutisista ei löytynyt selitystä. Ehkä vanhassakaupungissa on niin paljon puulämmitystä ja/tai takkoja, että matalalla roikkuva ilma savustaa sopivalla säällä koko tienoon. Kyllähän sitä savua useammankin talon piipusta nousi (tai ehkä pikemminkin laskeutui). Ei kuulosta kauhean loogiselta, mutten keksi muutakaan selitystä. Viimeksi jouluaattona kun savu haisi näin vahvasti, lähellä paloi ullakko.

Jos luistelu kauniissa puitteissa innostaa, paikalla toimii myös luistinten vuokraus. Lisäksi tarjolla on kolikolla toimivia säilytyslokeroita tavaroille.

Uudenvuoden aatto & Chedi

Vuosi vaihtui ja tänään koitti jo paluu arkeen. Tässä kuussa odottaa suorittamistaan pari isompaa koulujuttua ja mielessä ovat myös lupaukset tälle vuodelle sekä pieni joulunjälkeinen elämäntaparemontti. Tämä viikko on jo tuttuun tapaan kiireinen - joka illalle on menoa ja lauantaina on vielä kaverin polttarit Helsingissä.

Vuodenvaihteen me vietimme kaveripariskunnan kanssa täällä Tallinnassa. Aaton sateinen sää jätti vähän toivomisen varaa, mutta eipä tuo suuremmin haitannut ja toisaalta mieluummin pieni vesisade kuin se joulun alla kummitellut kovempi pakkanen. Suuntasimmekin heti alkuun pienessä tihkussa hehkuviineille joulutorille. Joulutori muuten korjataan pois tämän viikon jälkeen, kun myös venäläiset turistit palaavat arkeensa. Nythän täällä vielä palloilee näitä tonttulakkisia itänaapureita.

Aaton ohjelmamme oli melko perinteinen: se joulutori, kierros kaupoilla, sen jälkeen kuohuvaa meillä kotona. Illaksi suuntasimme Chediin syömään. Chedi oli jopa yllättävän hiljainen, olin odottanut täyttä ravintolaa. Paikka ei tarjonnut monista muista ravintoloista poiketen minkäänlaista "uudenvuoden pakettia", eli lähinnä livemusiikkia ja sampanjaa viimeisteltynä härskillä hintalapulla. Chedi toimi meille oikein hyvin. Kasvisruuat oli myös laitettu uusiksi sitten viime kerran ja tällä kertaa ottamani kolmen sienen paistos oli oikeasti hyvää.

Aiemminkin mainitsemani lumi-/jääpuikkotilanne oli muuten vuodenvaihteessa erityisen kiusallinen säiden takia. Pari kertaa jysähti jossain lähellämme kunnon mätky lunta turistien sekaan. Ja vauhdilla. Lunta pudotellaan täällä vain osittain, ilmeisesti kunkin rakennuksen taloyhtiön tai muun vastaavan aktiivisuudesta riippuen. Käytännössä osalta kattoja ei siis ollenkaan. Me yritimmekin muistaa juttelun lomassa kulkea vähän keskemmällä tietä, vaikkakin lumi nähtävästi lentää katon muodostakin riippuen milloin mihinkin.

Ennen puoltayötä lähdimme viime vuoden tavoin vapaudenaukiolle katsomaan ilotulituksia, tänä vuonna vesisateessa. Tunnelma oli tiivis, sillä väkeä oli paljon - kuvissa näkyvä röpelö on väkijoukkoa. Vapaudenaukion ympäriltä oli muun muassa liikenne suljettu puolenyön molemmin puolin. Raketit ammuttiin kuten viime vuonnakin: vapaudenpatsaan takaa rinteeltä, käytännössä katsojien keskeltä. Siltä se kyllä tuntuikin. Pamahdukset tuntuivat täräyksinä ja roskat satoivat päälle, mutta siltihän siihen viereen piti mennä. Vähän turhan monet myös ampuivat niitä pihauttelevia putkia (roomalaisia kynttilöitä?) ihmisten keskellä kädestä.

Illan turhauttavin tapahtumaketju sai alkunsa kun joku sytytti savupommin juuri vieressämme. Tienoo peittyi savuun hetkessä. Meidän tiemme siinä hässäkässä erosivat ja löysimme toisemme lopulta vasta kotiovella. Mukaan otetun pullonkin pääsimme korkkaamaan vasta kotona, koska juuri pullomiehemme katosi savuun ;) Lopulta selvisi, että olimme seisseet jopa melko lähekkäin, mutta ihmisiä oli niin paljon, että löytäminen oli enää siinä vaiheessa lähes mahdotonta. Eivätkä puhelimetkaan ennalta-arvattavasti toimineet. Paksu savu tuntui kurkussa vielä nukkumaan mennessä, onneksi ei enää aamulla.

Ilotulitus oli joka tapauksessa jälleen upea kokemus ja onhan valtavassa väkijoukossa tunnelmaa. Mietimme myös miten täydellisen erilainen tapahtuma tämä olisi ollut Helsingissä, hyvässä ja pahassa. Ilotulituksen ja tapahtumankin turvallisuus oli oikeastaan se mielenkiintoisin teema.

Rauhallista joulua!

Kävimme tänään puolilta päivin katsomassa joulurauhan julistuksen raatihuoneentorilla. Tapahtuma houkutteli huomattavasti vähemmän väkeä kuin odotin ja syy tavallaan selvisikin. Savisaar kuulosti rykimisineen siltä kuin edellinen ilta olisi venähtänyt pitkäksi ja hänen lausumansa uskonnollisteemaiset korusanat kalskahtivat lähinnä kiusallisen keinotekoisilta. Hyvin pian herra kaupunginjohtaja katosikin takaisin kivitalon uumeniin ja koko tilaisuus oli muutamassa minuutissa ohi. Edes mukillista hehkuviiniä ei sen aikana ehtinyt nauttimaan. Moni katselijakin tuntui lähinnä paikalle sattuneelta, vaikka tunnelma vähän tiivistyikin juuri ennen kello kahtatoista. Enkä minäkään tätä sutaisua välttämättä lähtisi toiselta puolelta Tallinnaa katselemaan. Mutta pitihän se nyt ainakin kerran nähdä :)

Rauhallista ja levollista joulua kaikille!

Joulunalusajatuksia

Tunnelmallista itsenäisyyspäivää! Muistetaanhan kunnioittaa Suomen pitkää itsenäisyyttä - pitkää verrattuna tänne eteläisiin naapureihin, ja miksei itäänkin - onhan Neuvostoliitto eri asia kuin Venäjä. Juuri itsenäisyyden vuodet ovat antaneet Suomelle aikaa vaurastua ja rakentaa hyvinvointiyhteiskuntaa. Vaikka moni on sen rakenteista ja poliittisista päätöksistä eri mieltä, on kai edelleen jonkinlainen lottovoitto syntyä Suomeen. Suomi pitää kansalaisistaan huolta, vaikkei se ihan aina toteudukaan - surullisia tarinoita mahtuu myös Suomeen. Meidän yhteiskuntamme on joka tapauksessa vakaa, tasa-arvoinen ja vähempiosaisista välittävä. On ilmainen koulutusjärjestelmä, terveydenhuolto, sosiaaliturva elämän vaikeissa ajoissa ja monta muuta hyvinvointiamme tukevaa ja arkeamme vakauttavaa asiaa, jotka tuntuvat itsestäänselviltä. Samoja asioita ei voi varauksetta sanoa Virosta.

Yksittäisenä muistutuksena saimme erään järjestön kautta vinkin ostaa joululahjoja tai lahjoittaa rahaa paikalliselle lastenkodille. Mukana seurasi lista asukkaiden lahjatoiveista. Oli todellisuusmuistutus nähdä mitä lapset (joista vanhimmat jo täysi-ikäisiä) toivoivat. Deodoranttia, suihkugeeliä, kuulokkeita tietokoneelle, nukkea.. Tavaroita jotka ovat ainakin minulle, suomalaisena, olleet itsestäänselvyyksiä jos olen niitä halunnut. Tavara ei tee onnelliseksi, mutta materiakato kertoo sekin karua kieltään. Perustarpeet ovat perustarpeita. Miltä tuntuu nuoresta aikuisesta, joka pyytää deodoranttia joululahjaksi? Muistan omilta teinivuosiltani kuinka ilahduttava tuote saattoi deodoranttikin olla. Erilaiset tuoksut, pakkaukset, brändit.. niissä riitti ihmeteltävää.

Joulunalus on luontevaa aikaa muistaa kuinka erilaiset lähtökohdat ihmiset tässä maailmassa saavat, ja kuinka lopulta mikään ei ole kaikille itsestäänselvää. Muiden arvostelua pitäisi aina miettiä kaksi kertaa, sillä kaikki toimivat lopulta vain omien lähtökohtiensa ja historiansa pohjalta. Ja muistaa kunnioittaa sitä mitä itsellä on, olla kiitollinen, siitä huolimatta etteivät kai asiat kenelläkään täydellisesti ole. Olisiko maailma vähän parempi paikka jos me, keskimäärin hyvinvoivat, muistaisimme oman hyvinvointimme ja keskittyisimme vähemmän niihin triviaaleihin, oman navan ympärillä pyöriviin murheisiin? Kaipa juuri joulu henkii jotakin kristillistä tematiikkaa lähimmäisenrakkaudesta. Ja vaikken kristitty olekaan, otan joulun ilolla vastaan, edustaahan se juuri kaikkea hyvää ja rauhallista, mikä ei ole pelkästään kristittyjen omaisuutta. 

P.S. Kuvituksena muutamia (vaikkakin hurjan pimeitä) otoksia tämänvuotiselta Raekoja platsin (raatihuoneentorin) joulutorilta. Kaikesta turistiorientoituneisuudestaan ja jenkkityylisyydestään huolimatta se on tunnelmallinen, kaunis ja henkii joulunodotusta, sellaisella kevyellä tavalla. Ja koska tori on toiminnassa vain noin kuukauden verran vuodesta, haluan käydä siellä hehkuviinillä useammankin kerran, iloisten ihmisten keskellä. Juuri hehkuviini - torilla, kahvilassa tai oman sohvan nurkassa - on minulle yksi varma joulun, lähestyvän pienen loman ja levähtämisen merkki kaiken pimeyden keskellä. Tänä vuonna aloinkin kaipailemaan sitä kaupan hyllyille ja kahviloiden listoille jo lokakuussa :)