Haran hylätty sukellusvenetukikohta

Lauantaina Tallinnaa hellivät hienot ilmat, pilvetön auringonpaiste ja noin 20 astetta lämpöä. Meillä oli sopivasti vieraita Suomesta, joten hyppäsimme vuokra-autoon päämääränämme ihan vain seikkailla - syödä eväät ulkona, ajella Lahemaan luonnonpuistossa ja käydä ehkä parissa vierailijoille avatussa kartanossakin. Yksi kohteistamme oli Haran kylässä sijaitseva hylätty neuvostoaikainen sukellusvenetukikohta. 

Haran sukellusvenetukikohta on yksi Viron suosituista "urban exploration" -kohteista, joka vierailijamäärien ja matkaopasmainintojen perusteella pikemminkin lainausmerkeissä. Toisaalta kohdetta ei ole muokattu millään tapaa vierailijoita varten ja turvallisuus jää omalle vastuulle. Täällä täytyy katsoa mihin astuu ja pimeällä en paikkaan lähtisi. 

Toisen maailmansodan jälkeen neuvostoarmeija otti Lahemaan kansallispuistossa sijaitsevan Haran pienen kalastajasataman käyttöönsä ja rakensi sinne sukellusvenetukikohdan. Tukikohtaa käytettiin sukellusveneiden demagnetisointiin merimiinojen varalta. Toiminta päättyi Viron itsenäistymiseen ja kaikki arvokas vietiin paikalta metallirakenteita myöten. Tämän jälkeen paikka on saanut rapistua rauhassa.

Aavemaista tunnelmaa luo seiniä ja lattiaa vasten lyövä meri, jonka äänet kaikuivat rakenteiden muodon ja betonissa olevien reikien takia oudoista paikoista, kuten ylhäältä.

Nykyään paikkaa koristavat erilaiset maalaukset ja töherrykset.

Mielenkiintoinen kohde! Jos saat minun tapaani kylmät väreet hylätyistä, aavemaisista paikoista, täällä saattaa kannattaa vierailla. Varsinaista osoitetta raunioilla ei ole koskaan ollutkaan, mutta löysimme hyvin perille Google Mapsin avulla.

Oletko jo käynyt täällä? Tai mikä on sinun mielestäsi Viron paras urban exploration -kohde tai muuten vain aavemaisin paikka?

Rakveren linna

Hymyä pukkaa kun teen tästä postausta - niin elävänä muistaa mieleen miten paljon tykkäsimme Rakveren linnasta. Ihastuimme mieheni kanssa molemmat tähän aika kivasti tuotteistettuun kohteeseen. Kaupallisuudesta huolimatta minkäänlaista turistirysä-fiilistä ei tullut, vaan lipun hinnalla pääsi todelliseen keskiaikaiseen puuhamaahan. Täällä saisi kulumaan tunteja.

Rakveren linna on peräisin 1200-luvun alkupuolelta. Nykyään se toimii teemapuistona, josta löytyy muun muassa keskiaikainen ravintola, keskiaikaisten viinilajien kellari, kidutus- ja turnajaisnäytöksiä, jousiammuntaa, miekkailua, siellä voi kokeilla taitojaan sepäntöissä sekä ihailla vapaana kulkea lampaita, vuohia ja ankkoja. Asuupa pihalla lisäksi hevonen ja kaneja. Linnoitukseen on rakennettu aitoja mukailevia "näyttelyitä", kuten keskiaikainen bordelli. Tämä jäi meiltä kylläkin huomaamatta, vaikka aika tarkasti linnoitusta kolusimmekin. 

Siinähän se!

Näkymää kukkulalta toiseen suuntaan, eli Rakveren kaupunkiin, ei voinut myöskään moittia.

Ensimmäisenä vastassa olivat vapaana kulkevat lampaat. Koskea nämä eivät kyllä antaneet, enkä toisaalta ihmettele miksi. Lääppijöitä olisi piisannut. 

Linnoituksen ulkopuolella. Tälle kiviselle kyltille päästäkseen saikin hetken jonottaa.

Sokkeloissa :)

Olut-/viinikellari. Täällä oli vastikään pidetty jonkinlaiset maistajaiset. Nettisivujen mukaan kellarissa on keskiaikaisia viinilajeja (ei siis keskiaikaisia viinejä ;).

Sisäpihalla oli iso shakkilauta. Tässä vieressä järjestettiin myös suljettujen ovien takana jonkinlaista kidutusnäytöstä/-showta, jota emme tällä kertaa jaksaneet jäädä odottamaan. Kävimme Tallinnassa vuosia sitten kidutusmuseossa ja se jätti kyllä jälkeensä ihan tarpeeksi kattavan käsityksen keskiaikaisista kidustuvälineistä.. lievä yliannostus oli ehkä vieläkin taustalla. Muuten show olisi varmasti ollut mielenkiintoinen!

Myös nämä kaverit kulkivat turistien joukossa vapaina.

Piha ja itse linna.

Näkymää Rakveren kaupunkiin.

Sellainen paikka! Itse Rakveren kaupunki jäi näkemättä, koska meidän oli jo aika suunnata Tallinnaa kohti. Takaisin pitää ehdottomasti vielä mennä ja tämän linnankin voisi aivan mielellään kokea vielä toistamiseen.

Linnan kotisivut löytyvät täältä. Nyt noita sivuja katsellessani huomaan, että emme löytäneet kiertelemällä puoliakaan siitä mitä linnalla oli tarjota.. Kesäkohteena tämä oli aivan verraton, talven aukiolo kannattaa tarkistaa erikseen.

Jos olet käynyt, kerrohan mitä tykkäsit ja mikä jäi parhaimpana mieleen? :)

Insta-kesä

Kesä meni niiiin nopeasti! Instagramiini tallentui paljon ihania muistoja, joita ei vain aina ollut aikaa tänne blogin puolelle kirjata. Tämä kesäni kului kokonaan Virossa enkä matkustanut muutamia kotimaanreissuja lukuunottamatta. Sen sijaan nautin Tallinnan tulikuumasta kesästä, tutustuin uusiin paikkoihin, luistelin ja vietin aikaa auringossa. Instagramiin postailin kesän mittaan tällaisia neliöitä:

Kävimme uusien kavereidemme kanssa pienellä roadtrilla toisen heistä kotikylässä. Matkan varrelta löytyi kotimaisia marjoja, kissoja, Viron toiseksi suurin vesiputous ja kuvankaunista Itämeren rannikkoa. Menin ensimmäistä kertaa tänä kesänä mereen, tosin vain rantaveteen kävelemään. Kävimme illallisella Kaberneemen Okossa, joka teki vaikutuksen ruuallaan ja miljööllään. Takaisin on mentävä, mutta paikka on ehdottomasti parhaimmillaan kesällä! Montaa kuvaa minulla ei ole, mutta voisin ottaa tavoitteekseni väsätä pienen ravintolasuosituspostauksen, koska uusia kivoja paikkoja on tullut kesän mittaan kokeiltua enemmänkin.

Erään toisen roadtripimme teema oli kartanot ja tämä kaksipäiväinen reissu jäi mieleen yhtenä kesän kohokohdista. Löysimme aivan upean minilomakohteen Lahemaan kansallispuiston reunalta. Tästä on ehdottomasti tulossa vielä oma postauksensa, joten en höpöttele tässä paikasta enempää.

Kartanokierroksen toisena päivänä kävimme Rakveren linnassa. Kokemus oli tosi kiva ja tykkäsimme paikasta kovasti! Kyseinen linna on niin hauska kohde, että haluan kirjoittaa siitäkin vielä erikseen. Siispä suuremmitta höpinöittä eteenpäin.

Tallinnan päässä saimme nauttia kunnon intiaanikesästä hyisen kesäkuun jälkeen. Se tarkoittikin sitten mahdollisimman paljon ulkonaoloa: puistoissa, terasseilla, ihan vaan kaupungilla. Pääsin vihdoin osallistumaan kahteen ihan superhauskaan kesätapahtumaan: Telliskivin kirpparifestareille ja Uus Maailm -kaupunginosan katu(ruoka)festareille. Molemmissa nautin ihan sydämeni kyllyydestä ja suosittelen tapahtumia ehdottomasti ensi kesänä kynnelle kykeneville Tallinnan reissaajille.

Elokuun alussa Tallinnaan avattiin kolmas jäähalli! Halli aiheutti paljon muutoksia luistelupiireissä ja minunkin treenini siirtyivät samantien suurelta osin sinne. Halli tuli aivan keskelle lasnamäkeläisiä kerrostaloja, joten siellä käydessä saa taas uuden katsauksen suureen Lasnamäkeen, joka helposti jää vähän harmaaksi massaksi. Ex tempore -pyöräsoolosta saimme nauttia katufestareilla.

Muun muassa tällaisia juttuja mahtui minun kesääni. Tavallaan on ihan kiva siirtyä syksyyn ja sen rutiineihin, toisaalta en haluaisi pakata pois pitsipuseroita ja tuota vaaleanpunaista hametta. Kesä älä mene ihan vielä, jooko..

Niin, se Instagram-tilini löytyy täältä KLIK, jos joku haluaa käydä vilkuilemassa enemmän tai vähemmän Tallinna-aiheisia kuviani :)

Kesäinen Viljandi

Kävimme jo aiemmin kesällä vieraidemme kanssa päiväreissulla Viljandissa. Ihastuimme kaikki tähän pieneen, vanhaan (alueella on ollut asutusta jopa viikinkiajalla) ja moninaiseen kaupunkiin, joka sijaitsee vain reilun parin tunnin bussi- tai junamatkan päässä Tallinnasta. Emme oikein tienneet mitä odottaa Viljandilta, mutta se osoittautui ehdottomasti käymisen arvoiseksi.

Tällä kertaa menomatka taittui bussilla ja paluumatka junalla. Bussimatkustamiseen kannattaa muuten varautua ennalta: meidän torstainen aamubussimme tuli täyteen. Ostimme liput itse asiassa vasta juuri ennen lähtöä alla näkyvästä kätevästä itsepalveluautomaatista bussiasemalta. Olimme ajatelleet, ettei arkiaamun bussi Viljandiin tulisi täyteen, mutta väärässä olimme ja tämä automaatti varmisti meille paikat.

Matka oli rattoisa, mutta esimerkiksi vessaa bussista ei löytynyt. Veden juomista kannattaa siis säännöstellä tai muuten voi tulla vähän pidemmät kaksi ja puoli tuntia :) Pysähdyksetkin olivat maksimissaan kolmen minuutin mittaisia.

Perillä Viljandissa suuntasimme heti alkuun torille, joka muistutti paljon tallinnalaisia serkkujaan. Myynnissä oli kasviksia, marjoja, vaatteita ja kenkiä. Puitteet olivat täälläkin vähän nuhjuiset, mutta itse myyntituotteet raikkaita.

Torin jälkeen lähdimme kulkemaan ihan vain minne nenä näytti. Pistäydyimme vanhassakaupungissa, josta löytyi puutaloja ja myös hylättyjä rakennuksia, kuten alla oleva korusteellinen talo. Virossa on surullisen paljon todella kauniita taloja ja rakennuksia heitteillä. Syitä on paljon, mutta säälin tunnetta ne silti aiheuttavat.

Lounaan söimme Kohvik Fellinissä, joka löytyy Viron 50 parasta ravintolaa -listalta. Tykkäsimme paikasta kovasti: annokset olivat herkullisia ja sisustus kauniin tunnelmallinen. Fellinistä tuli etäisesti mieleen Haapsalun Müüriääre, josta pidimme myös paljon. Minä tilasin alla näkyvän tilajuusto-tomaattiorsoton. Trendikkäitä terveys- ja lähiruokavaikutteita oli nähtävillä tässäkin paikassa.

Lounaan jälkeen lähdimme kiertelemään keskiaikaisen ritarilinnoituksen raunioille, missä olikin paljon mielenkiintoista nähtävää ja myös hyviä poseerauspaikkoja! :) Sotien takia linnoituksesta ei ole kuin seiniä jäljellä, mutta alue on laajahko ja kiertelemisen arvoinen. Raunioiden takaa löytyy myös kaunis 1900-luvun alkupuolelta peräisin oleva riippusilta.

Saimme tunnit kulumaan varsin vauhdikkaasti ihan vain kiertelemällä. Vielä ennen junalle suuntaamista kävimme toisen maailmansodan aikaan perustetulla saksalaisten sotilaiden haustausmaalla. Hautausmaa kärsi neuvostoliiton aikana, mutta se kunnostettiin uuteen uskoon heti 90-luvun alussa. Paikalle on haudattu lähes 700 sotilasta.

Junamatka Viljandista Tallinnaan kesti reilut kaksi tuntia. Juna oli varsin moderni ja matkan hintakin oli bussia edullisempi. Juna-aikataulut kannattaa myös tarkistaa etukäteen. 

Loppuun vielä Viljandi pähkinänkuoressa:

Kohde: Viljandi

Sijainti: eteläinen Keski-Viro, noin 160 kilometria Tallinnasta

Asukasluku: noin 18 000

Nähtävyyksiä: vanhakaupunki, raatihuone, vanha vesitorni, ulkotori, ritarilinnoituksen rauniot, vanhat kirkot, saksalaisten sotilaiden hautausmaa, heinäkuiset kansanmusiikkifestivaalit, ritarilinnoituksen raunioiden takana sijaitseva riippusilta.. Nähtävää on paljon ja keskustan matkailutoimistosta saa halutessaan nähtävyyskartan.

Missä syödä: voin suositella Kohvik Fellinia, mutta muitakin ruokapaikkoja oli hyvin tarjolla.

Millä mennä Tallinnasta: auto, juna Balti Jaamilta, bussi keskustorin lähellä sijaitsevalta bussiasemalta.