Lämpimät onnittelut itsenäinen Viro!

English below in italics.

Viro jätti Neuvostoliiton 20.8.1991, joten tänään juhlimme niin sanottua uudelleenitsenäistymispäivää. Varsinainen Viron itsenäisyyspäivä on helmikuussa. Joskus kuulee sanottavan, että Virolla on kaksi itsenäisyyspäivää, vaikka näiden kahden päivän merkitys maan historialle hieman erilainen onkin. Molemmat ovat joka tapauksessa tärkeitä kansallisia juhlapäiviä.

Lähdimme eilen illalla mieheni ideasta vielä ulos syömään ja kauniissa kesäillassa kotiinpäin suunnatessamme satuimme vanhankaupungin reunalla sijaitsevan Punker-baarin eteen. Kurkkasimme sisälle vanhaan pommisuojaan rakennettuun baarina ja taidegalleriana toimivaan tilaan ja päädyimme keskelle 1990-alun paikallisten vapaustaistelijoiden kokoontumista. Miehet muistelivat vuoden 1991 elokuun tapahtumia ja paikallinen radiopersoona ja toimittaja Aadu Jõgiaas esitteli aikakauden historiasta kertovia kirjojaan "Leegitseval piiril" (Liekehtivällä rajalla) ja "Veretu võitlus Eesti eest 1991" (Veretön taistelu Viron puolesta). Päädyimme ostamaan ne mukaamme nimikirjoituksilla varustettuna!

Punker sijaitsee osoitteessa Pikk 72, jos haluat käydä kurkkaamassa.

Today is the re-independence day of Estonia. We randomly met a few freedom fighters at Punker baar yesterday evening (address Pikk 72 next to Old Town), who discussed their experiences and memories of the days leading up to Estonia leaving the Soviet Union in August 1991. One of them, Aadu Jõgiaas, had with him a pile of his books of the era - we ended buying both and got them signed! 

PS. Ajattelin alkaa lisäämään juttuihini muutaman rivin verran yhteenvetoa englanniksi. Olen ollut taas vähän aktiivisempi Instgramin puolella ja ajattelin tarjota mahdolliselle sieltä tulevalle ei-suomenkieliselle lukijallekin hiukan sisältöä. Jospa vaikka saisin taas puhalleltua tänne blogiinkin hieman eloa!

Instagramini löytyy sivupalkista ja siellä olen nimellä tallinndiary.

Kissakahvila Nurri

Tallinnaan avattiin viime viikolla ison maailman tyyliin kissakahvila! Tällaisia löytyy tällä hetkellä ympäri maailmaa ja vinkkinä huomasin, että myös Tampereelle ollaan lähiaikoina avaamassa Suomen ensimmäinen kissakahvila. 

Idea pähkinänkuoressa on seuraava: kahvilassa asustaa löytökissoja, jotka tulevat paikallisesta turvakodista. Kissat ovat luonnollisesti terveitä, hygieenisia ja ystävällisiä, eli mistään kodittomien yömajasta ei siinä mielessä ole kysymys ;) Paikka on kuin mikä vain kahvila, mutta istuskellessasi voit seurustella kissojen kanssa ja silmäillä kandidaatteja adoptoimiseksi niin halutessasi - kaikki kahvilan kissat etsivät sitä omaa pysyvää kotia. Kahvilaan on pieni sisäänpääsymaksu, joka veloitetaan laskun yhteydessä ja se menee luonnollisesti hyväntekeväisyystyöhön. Lisää tietoa löydät Nurrin sivuilta täältä (vain viroksi ainakin tällä hetkellä) ja Facebookista täältä. Nurri sijaitsee keskustassa, Stockmannin tavaratalon vieressä, osoitteessa Tartu maantee 24. 

Kissat elävät täysin omaa elämäänsä kahvilassa. Ne voivat kuljeskella pöydillä ja jaloissa, leikkiä, nukkua, syödä tai kiivetä katon rajaan saakka, missä niillä on pesiä. Kissoille on asennettu seinälle askelmat, joita pitkin hyppimällä ne pääsevät ylös.

Nurrissa on muutamia sääntöjä, jotta kissojen olisi mahdollisimman hyvä olla. Esimerkiksi nukkuvia kissoja ei tulisi herätellä, eikä edes koskettaa. Tämän alla olevan kissan puoliavoimet silmät pyörivät päässä, kun se yritti nukkua kahvilan hälyssä. Kissoilla on onneksi myös mahdollisuus valita nukkumapaikkansa. Seinässä on luukku, joka johtaa kissojen omaan tilaan. "Takahuoneesta" löytyy siis erilaisia kissoja ja ne esittelevät itseään vähän eri aikoina :)

Kahvila oli auki ensimmäistä päivää ja muutama kissa oli vähän säpsynä hälinästä. Onneksi yllä mainittu pakopaikka löytyy, sillä konseptin tarkoitus ei luonnollisestikaan missään nimessä ole kiusata kissoja. Kissat ovat herkkiä ja tarvitsevat hurjan määrän unta päivässä (noin 16 tuntia), joten oma pesäkolo on pakollinen kaikkien mukavuuden varmistamiseksi. Vaikka kissa olisi periaatteessa kuinka ystävällinen tahansa, kovassa stressissä ja univajeessa käytöstä ei tietenkään voi täysin taata.

Kissoille ei saa tarjota omasta annoksestaan, mutta halutessaan niille voi ostaa erityisen annoksen.

Tämä kissa nautti olostaan täysin rinnoin, samalla kun lapsi taustalla tarkkaili tilannetta. Lapsille on oma leikkinurkkauksensa, mutta joskus kissat voivat ottaa sen haltuunsa.

Tältä siellä näyttää. Ylimääräisiä tekstiilejä ei juuri ole, sillä ne keräävät allergeeneja ja ovat siivouksen tiellä.

Laskuun tosiaan lisätään "kannatusmaksu"/hyväntekeväisyysmaksu suuruudeltaan 5 euroa per kävijä. Minusta summa on vähän liiallinen suurempaa yleisöä ajatellen ja itse tekisin siitä vapaaehtoisen/suositusmaksun tai maksimissaan lisäisin laskuun 5 euroa per pöytä. Tai voisivathan annosten hinnat olla pikkuisen korkeampia, niin että jokaisesta annoksesta menisi hyväntekeväisyyteen vaikka muutama kymmenen senttiä. Rakastan paikan ideaa ja toivon, että suurempikin yleisö tavoittaa tämän kahvilan, eikä tämä jää satunnaisille uteliaille tai hyväntekeväisyystyötä jo valmiiksi tekeville (kuten minulle).

Yhteenvetona suosittelen katsastamaan paikan! Erityisen hyvin Nurri sopii siis kissojen ystäville ja kaikille hyväntekeväisyydestä kiinnostuneille. Jos suunnittelet kissan adoptoimista, kahvila on erityisen hyvä paikka tutustua kissoihin kivassa ympäristössä.

Aamupala @ NOP

Sosiaalisessa mediassa pursuilevan terveys- ja fitness-trendin takia olen alkanut tiedostaa missä jamassa oma kuntoni ja ruokavalioni ovat ja hurahtanut oikein toden teolla terveellisyyteen. Tästä on kiittäminen myös uudehkoa taitoluisteluharrastustani, joka alunperin toi esille tarpeen saada lisää voimaa. Pyrkimys muuttaa kehon koostumusta vähän optimaalisemmaksi laittaa aika paljon vaatimuksia treenailulle ja ruokavaliolle! Nopeasti pääsee kuitenkin huomaamaan, että pienet parannukset ruokavaliossa yhdistettynä tehokkaaseen liikuntaan nostavat mielialaa, auttavat pitämään verensokerin tasaisempana ja tuottavat myös vähitellen tulosta. :)

Tästä päästäänkin aamupaloihin ja NOPiin. Aamupaloilla käyminen on loistava tapa viettää laatuaikaa oman puolison kanssa ja käymmekin mieheni kanssa usein viikonloppuisin ulkona aamupaloilla. Tänään oli vuorossa siis NOP, jossa kävimme kertaalleen jo viime talvena ja tykkäsimme. Paikka on terveys- ja raaka-ainetietoisen valinta, mutta juuri oikealla tavalla. Annoksista ei tosiaankaan tule mieleen "terveysruoka", vaan se puoli tulee herkuttelun bonuksena.

Minä ihastuin lisäksi NOPin rauhaiseen ja vihreän vehreään takapihaan, joka sijaitsee vain kivenheiton päässä kiireisestä Narva maanteesta.

Tilasimme tuorepuristettuja mehuja sekä karpalo-keefir-granolasmoothien (keefir on piimän tapainen juoma). Oranssi mehu oli nimeltään Vitamiinipomm, johon ihastuin sen verran, että ostin ainekset kotiinkin. Yksinkertaisuudessaan se sisälsi porkkanaa, omenaa, sitruunaa ja inkivääriä. 

Alla Nopin kaunis puutalo. Kahvilan yhteydestä löytyy pieni ruokatarvikepuoti ja eteisestä muun muassa paljon joogamainoksia. Löysin pari mielenkiintoista ja tuntuukin, että jooga odottelee seuraavaksi tätä terveisiin elämäntapoihin hurahtanutta kokeilijaa :)

Ihanaa, että Tallinnasta löytyy paikkoja, joissa voi syödä oikeasti terveellisesti ja monipuolisesti. Siten, että lähtee pöydästä hyvän ja kevyen olon kanssa. Vaikka en kyllä kiellä sitäkään, etteikö hyvä olo joskus tule siitä croissantista voilla ja hillolla :) Siihenkin on löytynyt tänä kesänä aika loistava paikka, josta lisää toisen kerran. NOPin osoite on Köleri 1 ja lisätietoa paikasta löytyy ylempää linkistä.

Tallinnan ravintolavinkki: Salt

Viime viikonloppuna päädyimme vieraidemme kanssa viimein käymään Saltissa, josta olen kuullut paljon hyvää.

Salt on pieni, mutta sitäkin tunnelmallisempi. Vieri vieressä olevat pöydät ja avokeittiön hohkaama lämpö tuovat kodikkuutta ja vähän välimerellistäkin meininkiä. Ovi kadulle olikin tuuletuksen takia auki osan aikaa illasta.

Alla on jakamamme meze-alkupala, jossa oli hummusta, pestoa, punajuuritahnaa ja tuollaisia ohuita lastuja, joita dippailla tahnoihin. Herkullista oli! Muina ruokina seurueemme otti mustekalaa, merenelävärisottoa, parsaa, pihviä ja jälkiruokana juustoja ja juustokakkua. Kaikki kehuivat annoksiaan. 

Ainoana miinuksena pääruokani oli pienen puoleinen. Alkuruokaakaan ei voinut isoksi väittää, sillä lastut olivat aivan ohuita. Jaksoinkin vaivatta jälkiruuan, mitä ei tapahdu usein. Parempaa bisnestä ravintolalle tietysti. :)

Oluiden ystävä löytää Saltista saaremaalaista ruisolutta. Kyseistä juomaa suositeltiin erityisesti maksan kanssa, mutta mieheni halusi kokeilla sitä vaikkei maksaa ottanutkaan.

Avokeittiötä oli hauska seurailla puolella silmällä. Se tekee Saltista myös persoonallisen, koska harvemmissa paikoissa keittiö on näkyvillä.

Kaiken kaikkiaan illallisemme Saltissa oli oikein onnistunut kokemus. "Ihan ok" -annoksia ei pöydässämme näkynyt, vaan kaikki ruuat olivat kehujen arvoisia. Täytyy mennä toistekin ja uskaltanen luvata, että Salt on kokeilemisen arvoinen muillekin. :)

Ravintola löytyy osoitteesta Vase 14 ja paikan kotisivut ovat täällä: Salt. Pöytävaraus kannattaa tehdä ajoissa etukäteen. Tänäkin iltana halukkaita tulijoita oli enemmän kuin paikkoja.

Kolm Sibulat

Kirjoittaminen on ollut lähiaikoina taas vähän jumissa. Arkinen aherrus ja luisteleminen ovat vieneet alkuvuonna kaiken ajan, mutta palkintona tutkinnot ovat edenneet ja olen kai vähän kehittynyt luistelussakin. Vähitellen kesän lähestyessä alkaa kuitenkin taas löytyä intoa pörrätä pitkin Tallinnaa, joten ehkäpä blogikin jossain vaiheessa vähän virkistyy.. :)

Kävimme jonkin aikaa sitten kaveripariskunnan kanssa istumassa iltaa Kolm Sibulat -nimisessä rennon boheemissa ravintolassa (en oikein vieläkään tiedä, miksi tämän tyylisiä paikkoja kutsuisi). Kävimme paikassa vajaa vuosi sitten, mutta kokemus jäi silloin vähän vajaaksi. Halusimme kuitenkin mennä uudelleen, sillä Kolm Sibulat on tosi suosittu, mikä kertonee jotain sen laadusta. Paikan vähän syrjäisempi sijaintikaan kun ei houkuttele jatkuvaa turistivirtaa.

Listalla oli vaikka mitä, myös kasvisruokailijalle. Minä otin tuon alempana kuvissa näkyvän setin: kasvistäytteisen pitaleivän ja herkullisen aasialaistyylisen (?) kalakeiton. Muisti meinaa tehdä kepposet, sillä käynnistä tosiaan on jo hetki.

Alkuun oli tarjolla hyvää itse tehtyä leipää. Ehkä olen lähiaikoina onnistunut valkkaamaan erityisen hyviä paikkoja tai vain päässyt tottumaan hyvään, mutta teolliset alkuleivät ravintolassa tuntuvat nykyään aika huonolta idealta. Hyvään tottumisen "ongelmaa" lisää varmaan osaltaan se, että mieheni tekee meillä kaikki leivät itse :) Tuntuu hölmöltä mennä ravintolaan syömään pussileipää. Tästä pisteet siis myös Kolm Sibulalle.

Annokset olivat hyviä, mutta oikeastaan eivät poikkeuksellisen hyviä - maukkaampiakin annoksia olen tämän tyylisissä ravintoloissa saanut. Menisin silti toiste. Mitään oikeata vikaa ruuissa ei ollut ja tunnelmallisuus ja hyvä asiakaspalvelu auttavat korjaamaan pikkuisia puutteita. Jonkin annoksen vaihtamalla olisi ehkä saanut taas toisen käsityksen paikasta. 

Mieheni tilaama jälkiruoka oli joka tapauksessa erityismaininnan arvoinen herkullisuudessaan.. jälleen kerran. En tilaa itselleni oikeastaan koskaan jälkiruokaa ja meille on käynyt niinkin, että tarjoilija on tuonut myhäillen myös minulle lusikan mieheni jälkiruokaa varten. Tuttu juttu ilmeisesti.

Kolm Sibulat sijaitsee vähän rosoisemmassa korttelissa hauskan mallisen talon päädyssä. Osoite on Telliskivi 2. Perille pääsee myös julkisilla, esimerkiksi trollilla (=johdinautolla) numero 7. Samalla saa taas vähän erilaisen silmäyksen Tallinnaan :) Paikan nettisivut löytyvät täältä: Kolm Sibulat.

Kohvik Boheem

Kävin sunnuntaina mieheni kanssa istuskelemassa kielikokeen jälkeen Kalamajan (/Koplin) Boheemissa. Tulimme oikein sopivaan aikaan, sillä pöytiä oli vain pari vapaana ja pian jälkeemme alettiinkin jo käännyttämään koko ajan ovesta tulvivaa asiakasvirtaa pois. Ilmeisen suosittu paikka siis!

Näkymää ikkunasta. Ei ehkä ihan vanhankaupungin kauneutta, mutta en suoraan sanottuna jaksaisikaan aina istua keskustassa tai vanhassakaupungissa. Useimmiten on kiva lähteä vähän muuallekin katselemaan ja nähdä laajempi kirjo tallinnalaista elämää.

Tilaamani salaatti saapui, ja hyvää oli! Mieheni otti pelmenejä tulisessa sienikastikkeessa, maistuvaa sekin. Miehelläni on tapana sanoa aina kun tarjoilija kysyy mitä pidimme (kuidas maitses?), että "oli väga maitsev".  Kielenopettajani suosittelee sanomaan "maitses väga", koska sana maitsev on aika tönkkö tuossa tilanteessa. Kuten suomen maistuva. Oli oikein maistuvaa. Oikein, mutta ehkä vähän jäykkää kieltä? Makuasioita nämäkin tietysti ;)

Boheemin eteen pääsee raitiovaunulla numero 2. Itse ravintola sijaitsee osoitteessa Kopli 18.

Voi tätä harmautta.. Onneksi on kuitenkin jo vähän pidemmät päivät.

Tykkäsin Boheemin tunnelmasta ja myös ruuistani, mutta lista ei ollut makuuni paras mahdollinen. Miehenikin sanoi, että se oli vähän "mättötyylinen" - aika paljon miehen suusta, vaikkakin syömme yleensä aika kasvispainotteisesti. Tuo erikoistarjous salaattina pelasti kyllä onnistuneesti minun ruokailukokemukseni. Menisin toistekin, mutta ihan lempparikseni (juuri vähän suppean listan takia) Boheem ei kuitenkaan nouse. Jotain jokaiselle, sillä asiakasvirrasta päätellen moni muu tykkää kovastikin. 

Minulla olisikin vähän näitä ravintolakokemuksia raportoimatta :) Hihkaiskaa ihmeessä, jos joku näitä erityisesti toivoo. Mutta eiköhän näitä joka tapauksessa tipahtele blogiin silloin tällöin.

Aamupalalla

Kävelimme kaveripariskunnan kanssa sunnuntaina Kukekeen aamupalalle, mistä minä jatkoin suoraan jäähallille. Pieni "tarina" matkalta alimpana.

Kukeke on yksi (monista) lempipaikoistamme Tallinnassa. Hintataso on kohtuullinen ja ruuat yleensä varmaa laatua. Tykkään erityisesti mutkattomista, kotoisista paikoista ja sitä Kukeke ehdottomasti on. Aamupalalistalla oli kiva valikoima: tällä kertaa otin älyttömän herkullista puuroa kirsikkahillolla, letun vadelmahillolla ja porkkana-tyrni-inkiväärimehun. Kyllä maittoi :) 

Katutaidetta matkan varrelta:

 

Kukeke ulkoa:

Tätä söpöä loosia katselen aina kaihoten, mutta nyt kun se oli kerrankin vapaana menimme kuitenkin toiseen pöytään.

Pöytätila loppui kesken, joten lettu tarjoiltiin ikkunalaudalle. Oli muuten todella herkullinen lettu, niin rapea. En saanut aikaan kysyä mistä hillot ovat peräisin, mutta erityisesti tuo kirsikkahillo oli ihan superhyvää.

Jos joku kiinnostui, Kukeke löytyy Kalamajan/Pelgulinnan kaupunginosasta, osoitteesta Telliskivi 57.  

Matkalla ratikassa jäähallille jouduin pelkäämään paria sekavassa tilassa olevaa "herrasmiestä", jotka onneksi ottivat silmätikukseen toisen matkustajan, raukkaparka. Huusivat suoraa huutoa ja uhkailivat tätä jollain typerillä einespihveillä, tilanne oli ihan uskomattoman mauton. Samat sankarit lähtivät vielä hoippumaan ratikan perässä ja viskelivät sitä pihveillä. Käytöstä enemmän ärsytti ruuan kohteleminen, minusta kun erityisesti liharuokaa pitää kunnioittaa - vaikka eipä kai niissä einespihveissä erityisesti lihaa ollut.. Mutta missä olivat vartijat? Ymmärtääkseni juuri Koplin ratikoissa on vartijoita tällaisen (ja pahemmankin) takia. Ehkä ei sitten keskellä kirkasta päivää.

Ratikasta juoksin kieli vyön alla jäähallille vain huomaamaan, että suomalainen jääkiekkoporukka oli sotkenut pukuhuoneen kaljatölkeillään. Sunnuntai kyllä jotenkin tiivisti alkoholivalistuksen epäonnistumisen. Porukkaa makoili ympäripäissään kaduillakin - ilmeisesti vähän lämpimämpi ilma huokutteli kaikki koloistaan. Mutta eipä kai tässä mitään uutta täällä päin maailmaa ollut.. :P

Neh

Luvassa annos ruoka-aiheisia kuvia! Kävimme syksyllä parikin kertaa ystäväpariskuntien kanssa illallisella Neh-nimisessä ravintolassa, joka on yksi kestosuosikeistani Tallinnan ravintolamaailmassa.

Kuten kuvista toivottavasti välittyy, ruuat olivat upean näköisiä. Kauniisti aseteltuja ja houkuttelevia, värikylläisiä. Eivätkä maut hävinneet annosten ulkonäölle.

Neh on saaremaalaisen Pädasten kartanon "Tallinnan toimipiste". Kokoonpanossa tapahtui vastikään pieniä muutoksia - toivotaan, että taso säilyy vähintään entisenlaisena. Luultavasti käymmekin katsastamassa tilanteen taas alkavana vuonna.. :)

Kuvat ovat kokin pöydästä (chef's table), mikä on varmastikin Nehin parhaita paloja. Pöytään otetaan yksi seurue (maksimissaan viisi henkilöä) per ilta. Tulla ja mennä saa omalla aikataulullaan, vaikka tuloajan jonkinlaista ilmoittamista etukäteen varmasti odotetaan. Kokit pistävät silmien edessä parastaan: pöytään kannetaan useita ruokalajeja keittiön tervehdyksineen ja petit fourseineen. Juomia saa laseittain tai ravintolan suunnittelemana viinipakettina, jos haluaa maistaa jokaiselle annokselle erikseen valitun viinin.

Neh sijaitsee D-terminaalin lähellä, osoitteessa Lootsi 4. Minulta lähtee vahva suositus kokemani perusteella, vaikkakin oikeastaan voin antaa sen vain kokin pöytään. Menisin kuitenkin itse ehdottomasti kokeilemaan Nehiä myös muissa merkeissä!