Tee-se-itse: perunalastut ja lehtikaalisipsit

Jaan teille ihan loistavan reseptin: kädenkäänteessä mikrossa valmistuvat perunalastut ja lehtikaalisipsit. Resepti ei ole keksimäni, vaan löytyy netistä helposti. Toivottavasti tästä on kuitenkin nyt lehtikaalikaudella muillekin iloa! Tämä on vieläpä itseasiassa toivepostaus: kiitos kuuluu Anninalle postausideasta.

Tarvitset: lehtikaalta ja/tai perunoita, öljyä, suolaa, juustohöylän tai kuorimaveitsen, leivinpaperia, mikron.

Tee näin: höylää (kuoritusta) perunasta juustohöylällä tai kuorimaveitsellä ohuita lastuja. Pese lastut (ja kuivaa ne jos kärsivällisyyttä riittää). Revi lehtikaalista sopivia paloja, pese ja kuivaa. Hiero sormin perunalastuihin ja lehtikaalipaloihin kevyesti öljyä molemmin puolin ja asettele mikron aluslautasen kokoiselle leivinpaperille. Käytä mikroa täydellä teholla, kunnes sipsit alkavat kuivahtaa ja niihin tulee kevyesti väriä. Käännä ja mikrota rapeiksi.

Mikrotusaika riippuu varmasti mikron tehosta. Minä tykkään mikrottaa vähän lyhyemmän aikaa kerrallaan, että voin tarvittaessa ottaa vaikka tummemmat pois. Yhteensä mikrottelin yhtä erää noin viitisen minuuttia. Sopivan ajan oppii kyllä huomaamaan, mutta alkuun kannattaa olla vähän varovaisempi, etteivät herkut pala. Lehtikaali on mielestäni parasta silloin kun se (lähes) murenee suussa palasiksi.

Mikrotuksen päätteeksi ripottele itsellesi sopiva määrä suolaa päälle. Minä laitan aika reilusti suolaa erityisesti lehtikaaleille. Sipsit muuten kutistuvat veden haihtuessa mikrossa, joten niitä voi laittaa alussa aika tiiviisti, jopa pikkuisen päällekkäin. 

Lopputulos näyttää tältä. Ihan hurjan hyvää! Tällä kertaa mikrottelin itselleni kolmessa erässä yhden suuren perunan ja lehtikaalin lehden ja jo katosi suolaisen himo :)

Suklaiset raakapallerot

Raakaleivontatrendi tavoitti minutkin jonkin aikaa sitten ja uskon ja toivon, että tästä ei ole enää paluuta marketin herkkuhyllyjen asiakkaaksi. Nii-in hyvä olo raakaherkuista tulee, puhumattakaan mauista. Lisäksi moni raakaohje on vegaaninen, aate, jota olen jo pidempään suunnitellut tuovani vahvemmin osaksi jokapäiväistä ruokailuani.

Jaan teillekin mielestäni ihan mainion reseptin: raa'at, vegaaniset, suklaiset herkkupallerot, joihin tarvitset vain muutaman raaka-aineen. Varoitus: tämä herkku vie kielen mennessään ja pakastimen ovi saattaa siis käydä vähän tiheämmin kuin olit suunnitellut :) Tätä herkkua kannattaa tosiaan säilyttää pakastimessa - alla selviää miksi.

Perusversioon/peruspohjaan tarvitset: 2 kourallista tuoreita tai puolikuivia taateleita, 3 kourallista oman makusi mukaisia pähkinöitä (cashewpähkinät, pekaanipähkinät, saksanpähkinät, mantelit..), 2 ruokalusikallista raakakaakaojauhetta ja 3 ruokalusikallista kookosöljyä. 

Lisämausteiksi voit laittaa esimerkiksi 100% maapähkinävoita, kookosrouhetta tai kuivattuja marjoja. Tässä voi olla luova, mutta rakenteen kannalta ei ehkä kannata laittaa kaikkia lisukkeita samaan satsiin, tai sitten lisätä perusaineiden määrää suhteessa. Parissa kerrassa oppii varmaan huomaamaan millainen on hyvä rakenne.

Ainekset laitetaan blenderiin ja sekoitellaan, kunnes massa on tarpeeksi hienoa. Omasta mielestäni pieniä sattumia saa jäädä. Tämän jälkeen massa muotoillaan vaikkapa palloiksi tai suklaapatukoiksi ja laitetaan pakastimeen, jossa kookosöljy kovettuu ja palleroista tulee kiinteämpiä. Näitä voi hyvin myös säilytellä pakastimessa, koska kivikoviksi nämä eivät jäädy. 

Niin herkullista, niin terveellistä! Nämä pallerot ovat täynnä hyviä rasvoja ja tärkeitä ravinteita, sekä ilman valkoista sokeria. Toki myös kaloreita löytyy, mutta välillähän pitää joka tapauksessa herkutella ja tällaisen voi napata vaikka ennen lenkille lähtöä energiaa tuomaan :)

Tee-se-itse pitsauuni

Mieheni oli luvannut tehdä minulle pitsaa siksi kun tulisin perjantai-iltana kotiin nuutuneena kahden tunnin jumppa-jää -sessiolta. Ja millaista pitsaa hän tekikin! Mieheni seurailee muutamien julkkiskokkien touhuja, mm. Heston Blumenthalin, jonka kirjasta hän tämän niksin oli poiminut. Tavallinen sähköuuni lämmitetään todella kuumaksi, 300 asteeseen. Pitsa laitetaan ylösalaisin olevan, kovaa kuumuutta kestävän padan/uunivuoan päälle siten, että se on melkein kiinni hehkuvissa vastuksissa.

Täytteet suikaloidaan niin ohuiksi kuin mahdollista, minkä ansiosta koko pitsa kypsyykin muutamassa minuutissa. Mieheni oli tehnyt myös loistavan taikinan, maukkaan ja kuohkean. Pitsoista tuli tosiaankin aika "ammattimaisia", taikina teki isoja kuplia ja pysyi sisältä mehukkaana. Täytteetkin maistuivat raikkailta, kun ne eivät kypsyneet ihan läpi ja valuttaneet nesteitään pohjan päälle. Sanoisin, että ravintolan pitsaa, mutta kun tämä oli oikeasti niin paljon parempaa. En edes muista milloin olisin saanut näin hyvää pitsaa!

Suppilovahveropiirakka

Tarjosin meidän TIHS 2013 -vieraillemme yöpalaksi sienipiirakkaa. Viikko sitten: anopin kanssa sienessä - kuin kaksi marjaa, vai mitä? Saimme hetkessä suppilovahveroita yli kolme täyttä ämpäriä..

Jaan teillekin käyttämäni reseptin, vaikka sienipiirakan ohjeita kaikkialla onkin. Ainakin tätä piirakkaa ovat tähän mennessä kaikki kehuneet. Herkullisuuden lisäksi piirakka on helppo ja nopea valmistaa - avainsanat ainakin minulle ruuanlaitossa.

Pohja 

120-150 grammaa pehmeäksi lämmennyttä (tai kevyesti mikrotettua) voita

1 dl vehnäleseitä

2 dl tavallisia vehnäjauhoja

ripaus suolaa

Nypi ainekset yhteen ja painele sormin piirakkavuokaan tasaiseksi pohjaksi.

Täyte

pari sipulia (+kynsi-pari valkosipulia) hienonnettuina

kourallinen tomaattia silputtuna

reilusti tuoretta timjamia saksittuna joukkoon

suppilovahveroita hienonnettuina n. 3dl (kts. kuvat alla)

ripaus suolaa 

2 munaa

n. dl Kadaka-savujuustoa raastettuna (virolainen juusto, mikä vain muukin maukas juusto käy)

Paista sipulisilppu voissa kullaväriseksi. Lisää pilkotut tomaatit ja hienonnetut sienet. Saksi joukkoon tuoretta timjamia ruukusta. Sienistä lähtee paljon nestettä, anna sen rauhassa haihtua pannulta, jottei piirakasta tule vetinen. Mausta tässä vaiheessa suolalla. Kun vesi on haihtunut, kaada täyte kulhoon, sekoita kunnolla joukkoon 2 munaa ja juustoraaste. Kaada sekoitus vuokaan pohjan päälle ja tasoittele.

Sitten vain uuniin 200 asteeseen. Meidän uunimme vähän arpoo asteita, mutta veikkaisin noin puolta tuntia kunnollisella uunilla. Piirakka on valmis kun se tuntuu kiinteältä ja pinta on kauniin rusehtava.

Valmis! 

Tuunattu kamajuoma

Iltaa monisteiden keskeltä! Löysin joskus aiemmin pari pussia kamajauhoa kaapin perältä ja mietin mitä niistä saisi. Googlaamalla löysin ohjeita lähinnä perinteisestä kamajuomasta, johon tulee piimää (tai jotain muuta hapanta, viroksi esim. keefir tai hapupiim), runsaasti sokeria ja kunnon tujaus tätä kamajauhoa. Kuulostaa aika kamalalta, joten ajattelin tehdä pienen tuunauksen reseptiin. 

Tein tällaisen pirtelön: laitoin tehosekoittimella soseeksi yhden banaanin, 125g tuoreita mustikoita (suunnilleen puolet 250g rasiasta), 4 dl maitoa (2,5% rasvaa) ja ruokalusikallinen sokeria. Sen jälkeen vispasin sekaan desin kamajauhoa ja jätin puoleksi tunniksi jääkaappiin kylmettymään ja turpoamaan välillä sekoittaen.

Yllätys yllätys: pirtelöstä tuli sen verran hyvää (vaikkakin kauhean väristä), että kehtaan reseptin täällä julkaista! Kama teki pirtelöstä ruokaisamman ja minulle tämä meni lounaasta, kuumalla kun ei meinaa jaksaa kauheasti syödä. Kama on myös ilmeisen terveellistä ja siinä on hyvin proteiinia, ainakin näin kasvissyöjän näkökulmasta.

Kama on periaatteessa kuten suomalainen talkkuna, mitä en muista maistaneeni koskaan. Pieni ero voi koostumuksessa olla. Pienenä varoituksena: kama on aika erikoisen makuista, eli jos ei siitä yhtään tykkää, niin tuskin tuo pirtelökään maistuu. Ensimmäistä kertaa maistaessani en minäkään kamasta välittänyt, mutta nyt myöhemmin huomasin jopa pitäväni siitä. Kamajauho saattoikin nyt jäädä vakiotuotteeksi kaappiin.

Onko täällä muita "kamankäyttäjiä", mitä tykkäätte mausta :)? Ja löytyykö teiltä suosikkireseptiä? Nopealla haulla minulle ei selvinnyt käytetäänkö tätä (nykyään) edes niin kovin yleisesti. Kyllä tätä ainakin helposti kaupasta löytyy.

Vadelmakookosjäätelö

Lomaillessani olen syönyt pakastimesta ja kuivakaapista vanhoja kätköjä pois perussiivouksen nimissä. Olisihan kiva mahduttaa pieneen pakastimeemme torilta haettua mansikoita ja kirsikoita talven varalle. Tänään siivoojan kouriin päätyi pussillinen vadelmaa ja kuivakaapista kookoshiutaleita, tavoitteena vadelmakookosjäätelö.

Kokemattomampikin kotikokki tekee kotijäätelöä lähes käden käänteessä. Pienen vaivannäon palkkiona maut ovat aitoja, eivät esansseja tai E-koodikummajaisia. Raikasta vadelmaa, kookosrouhetta, munia, kermaa, maitoa ja sokeria. Käsityöhön meni ehkä 10 minuuttia, kone tuhersi tiskipöydän nurkassa noin 45 minuuttia ja lopuksi jäätelöä pakastetaan kunnes se muuttuu mieleiseksi. Käytännössä ei siis tarvitse kuin odottaa.

Tarvitset: 2 munaa, pari desiä sokeria, 3-4 desiä kermaa (kaikki käy kahvikermasta kuohukermaan), pari desiä maitoa, muutama desi vadelmaa ja 1-2 desiä kookoshiutaleita. Määrät ovat noin-määriä. Kunhan et tee seoksesta ylivetelää tai -jäykkää, niin jäätelökone hoitaa kyllä loput.

Tee näin: sekoita vadelmamurska ja kookoshiutaleet makuasi vastaavassa suhteessa, sokeroi mielesi mukaan. Maista. Vatkaa 2 munaa ja noin 1,5 desiä sokeria mahdollisimman terhakaksi vaahdoksi. Kaada munasokerivaahtoon noin 3-3,5 desiä kermaa ja 1,5-2 desiä maitoa (voit myös muuttaa vähän maidon ja kerman suhdetta, nestettä tulee yhteensä noin 4-5 desiä). Pyöritä sekaan vadelmakookosseos, mutta älä sekoita liikaa, sillä kone sekoittaa seosta myös. Kaada koko keitos jäätelökoneeseen ja auta konetta tarvittaessa, jos tuntuu että vadelma paakkuuntuu. Minä totesin tämän toimenpiteen tarpeelliseksi, sillä oma vadelmani oli vielä pikkaisen jäähileistä.

Odota, että seos muuttuu jäätelökoneessa mahdollisimman kiinteäksi (muistuttaa pehmistä) ja pakasta sen jälkeen kunnes rakenne on mieleisesi. Tähän menee varmasti pakastimestakin riippuen parista tunnista jopa vuorokauteen. Alimmassa kuvassa on pakastimesta juuri tullut jäätelö. Maku on todella hyvä ja rakenne kivan mureneva verrattuna teolliseen jotenkin vähän venyvään jäätelöön.

Muuttoruokaa

Viimeisten muuttopäivien aikana mieltä kävivät kaihertamaan pakastimessa lojuvat marjat. Äidin mökkipuutarhasta kerättyjä valkoisia ja punaisia viinimarjoja oli siellä litroittain. Pienen aivoriihen päätteeksi sain idean niiden menoksi: vanha kunnon vispipuuro. Vispipuuroa en olekaan muistaakseni sitten lapsuuteni syönyt. Hassua, sillä tämähän on aivan äärimmäisen helppo ja herkullinenkin ruoka. Tein puuroa netistä löytyneen perusohjeen mukaan. Puuro sopii kätevästi syötäväksi sekä lämpimänä (vähän vetelämpää) että kylmänä (ihan kiinteää). Omasta versiostani tuli lopulta melko sokerista, mutta se ei haitannut, antoipahan energiaa tehdä muuttoa.

Tarvitset siis vettä, mannaryynejä, melkein mitä vain marjoja makusi mukaan, sokeria ja ripauksen suolaa. Omat marjani eivät olleet pakastaessa sokeroituja - mahdollinen sokerointi kannattaa huomioida. Alla vielä valmistusohje:

1.  Keitä 8dl vettä ja 4 dl marjoja noin 10 minuutin ajan. Minä jätin marjankuoret siivilöimättä pois, sillä terveellisiähän ne vain ovat. Eikä niitä lopulta puurossa edes huomannut, sen verran olivat keittäessä pehmenneet. 2. Lisää joukkoon 1 dl sokeria ja 1,5 dl mannasuurimoita sekä suola. Keitä kevyesti ja sekoitellen vielä noin 10 minuuttia. 3. Anna jäähtyä ainakin jonkin aikaa ja vispaa kunnolla - siten että puuro tulee kuohkeaksi. Syö maidon kanssa tai ilman, lämpimänä tai kylmänä. Hyvää!