B1

Hiphei, B1-kielikoe on nyt suoritettu (luultavasti) hyväksytysti! Oikeastaan en tällä kertaa osannut edes kauheasti jännittää, sillä olin aika hyvin valmistautunut. Koe meni edellisen kaavalla. Teimme kirjoitustehtäviä 35 minuuttia, kuuntelutehtäviä (35 min.) ja luetun ymmärtämisen (50 min.). Sen jälkeen oli tauko, jonka jälkeen suoritettiin puhuttu osuus pareittain (15-20 min.). Puhuminen nauhoitettiin myöhempää arvostelua varten. 

Kirjoitetussa osassa piti tällä kertaa kertoa jostain jännästä tapaamisesta 100 sanan verran ja vastata aikakauslehtien lukijakyselyyn. Kuullun ymmärtämisessä oli pari lyhyttä haastattelua ja luetussa mm. Estonia-teatterin historiaa. Puhua saimme urheilusta, remontoimisesta, kukista ja uimisesta. Vaativuustasoa oli siis pikkuisen lisää edelliseen kertaan (A2), mutta uskoisin voivani mennä suorittamaan B2-tasoakin vaikka vielä tämän vuoden puolella. Veikkaan, että pääsisin sen läpi jo nyt, mutta koska minulla ei ole kiire, menen mieluummin ilman isompaa stressiä.

1. Paen lukio. 2. Postia. Paljonkohan tuonne tulee rakkauskirjeitä :) 3. Koulun käytävää. 4. Piiitkä silta matkalla Jetiin. Hitsi kun kaikissa kuvissa on niin synkkää ja harmaata, mutta sellaistahan täällä tällä hetkellä on. Kovien pakkasten jälkeen tuli plussakeli, lumet ovat lähes kadonneet ja koko ajan on märkää..

Väliaika ennen puhuttua osaa oli minun kohdallani taas peräti 1h 50 min. Juoksin siis läheiseen Jetiin luistelemaan. Kieli vyön alla juosten ennätin takaisin juuri viittä minuuttia ennen suullisen osan alkua, joka onneksi vähän myöhästyi. Vähän turhan tiukille meni, mutta enpä ehtinyt jännittämään. Yllättäen vielä juuri ennen vuoroamme parini tuli luokseni. Hän ei tuntunut löytävän sanaakaan viroa ja minulta pyydettiin, että puhuisin hänelle kokeessa erittäin rauhallisesti, koska hän ei (juurikaan) osaa viroa. Myös minun osallistumistani ihmeteltiin, sillä puhun kuulemma niin hyvin. Lupasin hämmennyksissäni puhua selkeästi ja rauhallisesti, vaikkakin päätin, etten riskeeraa omaa koettani siksi, että toinen on jostain syystä ilmoittautunut väärälle tasolle. Onneksi sain yllättyä positiivisesti, sillä sanoja mieheltä löytyikin lopulta ainakin lähemmäs A2-tason verran ja pystyin pari kertaa auttamaankin vaarantamatta omaa suoritustani. Kaikki hyvin siis :) Mietin vain mitä kokeen valvojat olisivat sanoneet tällaisesta lähestymisestä ennen suoritusta..

Kokeen jälkeen menin syömään yhteen kivaan paikkaan, josta lisää toisella kertaa. Niin, ja terkut sinulle J. Eräs tuttuni siis kertoi löytäneensä blogini sattumalta. Todennäköistähän oli, että tämä tulee tapahtumaan ennemmin tai myöhemmin ;) t. Kaappibloggaaja

Ajatuksia viron oppimisesta

Kesä meni kielen suhteen laiskoissa merkeissä. Edistys olikin sen mukaista. Vironkieliset puhetilanteet puuttuivat (satunnaisia sähköposteja lukuunottamatta), enkä tarttunut kirjoihin kertaakaan. Olin pois Tallinnasta yhteensä lähes 1,5 kuukautta ja sinä aikana jätin hyvillä mielin viron kielen pölyttymään. Pari viikkoa sitten tulikin taas aika pyyhkiä pölyt oppikirjoista.. ja nyt tunne on kuin olisi tehnyt kunnon hikitreenin pitkän tauon jälkeen! Tyytyväinen, energinen ja innostunut - olen saanut taas edistystä aikaan asiassa, jota pidän tärkeänä. (Vaikka ovathan tauotkin tärkeitä, ja erityisesti tällaiset viittaan kintaalla kaikelle -tauot. Sen jälkeenhän sitä jaksaa uudella innolla.)

Tällä hetkellä aseeni kielenoppimisessa ovat: joka toinen viikko teen itsenäistä työtä kuvassa näkyvän oppikirjan kanssa siten, että käytän siihen vähintään 1,5 tuntia intensiivistä työaikaa. Luultavasti jatkossakin tulee kuitenkin enemmän lukutunteja, sillä luen (yhä edelleen) oppikirjan lisäksi tuota Suur Gatsbyä, jonka kierrätyskeskukselta keväällä ostin. Nyt mennään jo sivulla 70. Olen huomannut, että (romaanin) lukeminen parantaa kielikorvaa ja (passiivista) sanavarastoa ihan huomattavasti. Jossain mielen perukoilla vilisee lauserakenteita ja tuttuja sanoja alkaa bongailemaan entistä useamman. Vähitellen ne toivottavasti siirtyvät myös aktiiviseen käyttöön. Tätä konstia suosittelen ihan ehdottomasti teille muillekin (viron) kieltä opetteleville! Edullista, hauskaa (kun valitsee hyvän kirjan) ja tehokasta.

Sokerina pohjalla aloitin vähän aikaa sitten ne kaipaamani puhetunnit. Olemme sopineet "kielenopettajani" kanssa tapaavamme joka toinen viikko. Puhumme kerralla n. 1,5 tuntia: minä tarkastutan tehtäviä ja juttelemme niitä näitä. Tulen tosi mukavasti juttuun tämän tytön kanssa ja meillä on aika samanlainen huumorintaju. Puheenaiheet vaihtelevat laajasti, mutta hiljaista ei tule, vaikken mikään erityisen sujuva puhuja olekaan. Tietyt lauserakenteet ja sanonnat lähtevät jo lennokkaasti, kun taas välillä on ihan tuskaa yrittää sanoa joitakin uusia asioita tai tuttuja asioita uudella tavalla. Menee änkyttämiseksi ja välillä kaivetaan sanakirjaa, kun englantikaan ei enää auta.. Puhuminen onkin minulle yhä edelleen se kompastuskivi. Olen pikkaisen arka alkuun tekemään asioita jotka tuottavat minulle epävarman olon. En siis todellakaan ole suuna päänä esittelemässä vajavaisia viron taitojani, vaan mitä enemmän yleisöä, sitä hiljaisemmaksi käyn. Luotettavan ja kivan ihmisen seurassa minulla taas ei ole ongelmaa tehdä virheitä. Ära ole nii tagasihoidlik! sanoo oppikirjani tähän.

Tällaista kuuluu iloiseen tiistai-iltaani erittäin hyödyllisen puhetunnin päätteeksi :) Miten teillä muilla viron opiskelijoilla menee? Mitkä ovat teistä parhaiten toimivia opiskelumuotoja ja miten kielen oppiminen niiden avulla sujuu? Minulle muuten tulee joidenkin sanojen kohdalla kiusallisia jumeja: kysyn esimerkiksi toistuvasti kielenopettajaltani sanaa lähes (peaaegu). Yritin tänään selittää mikä juuri tässä ihan yleisessä sanassa teettää ongelman. Minusta sana muistuttaa suomen sanaa pääasiallisesti, millä olisi lähes päinvastainen merkitys. Vaikka yleensä opin sanoja melko hyvin, tämä kyseinen katoaa mielestä kuin liukas saippua. Juuri tällaiset hämääviä mielleyhtymiä aiheuttavat erimerkityksiset sanat ovat minusta ongelmallisimpia. Sen minkä saa helposti samoissa sanoissa, menettää näissä sekaannusta aiheuttavissa tapauksissa. Minusta edes täysin samat sanat, joilla on eri merkitys eivät ole yhtä vaikeita kuin lähes samat tai vääriä mielleyhtymiä aiheuttavat. Samat sanathan oppii vähitellen ulkoa ja muistaa, että tässä oli nyt koira haudattuna. Tuottavatko teille muille samat, mutta erimerkityksiset, samankaltaiset tai muuten vain vääriä mielleyhtymiä aiheuttavat sanat ongelmia viron ja suomen välillä? Onko joku tietty sana ollut erityisen hankala?

Perjantain hymyilyttäjät

Takana kirjastopäivä, edessä kaksi hikistä pänttäyspäivää neljän seinän sisällä. Kirjasto on kesäviikonloppuisin kiinni, mutta tentti lähestyy. Pieni ajatusten harhauttaminen tulee siis tarpeeseen, ettei mene liian kurttuotsaiseksi. Tuo jäätelö ei varmaankaan kauheasti muita piristä, mutta tuo kappale saattaakin :) Põhja-Tallinn on varmaan jo monelle Tallinnasta kiinnostuneelle ennestään tuttu?

La Muu. Ostin kotiin tänä kesänä Tallinnan katukuvassa jäätelökärryjen muodossa näkynyttä ekojäätelöä (mainonta on nähtävästi tehnyt tehtävänsä). Aika hintavaa, mutta hyvää. Ja kookos, ihanaa että sitä saa täällä niin monessa muodossa. Pitääkin katsoa löytyykö valikoimista myös kirsikkaa, toista lempimakuani.

Põhja-Tallinn:n kipale "Nii lihtsalt ei saa". Takuuvarma hymylihasten herättelijä - sekä sanoitukset, että video. Tykkään Põhja-Tallinn:n videoista ylipäänsä, ne ovat hyvin tehtyjä ja niissä vilahtelee tuttuja kulmia. Jos kokoonpano ei ole ennestään tuttu ja viron kieli kiinnostaa, suosittelen tutustumaan.

Jos joku haluu seurata, kertosäe menee näin:

"Mind nii lihtsalt ei saa, nii lihtsalt ei ütle ma jaa, võid kinni püüda mind sa, kuid mind nii lihtsalt ei saa. Sind rahule jätta ma ei saa, nii kaua kuni ütled mul jaa, kui saan su kätte siis ma, ootan nii kaua kuni ütled mul jaa"

Tiivis suomennos: nainen toistelee, ettei ole niin helppo saalis ja mies selittää, ettei jätä naista rauhaan ennen kuin tämä sanoo "joo" ;)

Viron kieli on kaunista, eikö?

A2

Tänään oli koko kevään odottamani viron kielen tasokoe. Kuten aiemmin kerroin, ilmoittauduin alimmalle tasolle (A2), jonka ajattelin luultavasti olevan aika helppo. Tuntui kuitenkin sopivalta aloittaa tältä tasolta, sillä en tiennyt tasokokeiden vaativuudesta mitään, saati edes omaa "virallista" tasoani. Mitään erityistä kiirettäkään minulla ei ole ja seuraavalle tasolle voin ilmoittautua käytännössä heti halutessani, järjestetäänhän kokeet neljä kertaa vuodessa. Nyt tuntuukin, että voisin mennä syksyllä suorittamaan B1 -tasoa. Selkeä tavoite pitää kielenopinnotkin käynnissä.

Ainakin vielä jonkin aikaa on voimassa myös ekstrakannuste: jos tasokokeesta saa vähintään 60% täysistä pisteistä (eli hyväksytyn), kieliopetukseen käyttämänsä rahan saa hakea valtiolta takaisin. Olen lähipäivinä kuullut harmillisia huhuja, joiden mukaan tämä systeemi oltaisiin ajamassa alas. Opettajammekin neuvoi ehdottomasti tekemään kokeen nyt keväällä. Liekö huhu kiertänyt laajemminkin, sillä osallistujia oli tänään paljon. Varmasti 90-95% osallistujista oli venäjän (tai jonkin sen lähikielen) puhujia. Suomalaisia oli kourallinen, aasialaisia ainakin yksi, nimittäin eräs tyyppi, jonka olen tavannut pari kertaa expat-porukoissa. Pienet ovat piirit.

Aamulla jännitti. En tiennyt lainkaan mitä kokeessa olisi vastassa ja minulla on muutenkin pahana tapana stressata. Olin kuitenkin varma, että pieni vaivannäkö kannattaa. Jatkoa ajatellen on hyödyllistä, että kieliosaamisen voi kertoa eri maissa tunnettujen tasojen avulla. Puhumattakaan uudesta kokemuksesta, käynnistä minulle vielä tuntemattomassa Lasnamäessä ja pakosta taas vähän nähdä vaivaa kielen kanssa.

Jos jotakuta kiinnostaa, koe meni tiivistetysti näin: alussa meille annettiin ohjeet hyy-vin rau-hal-li-ses-ti ja sel-ke-äs-ti. Sitten aloitettiin puolen tunnin kirjoittamisella. Tehtävänä oli kuvailla mitä eräästä käyntikortista tuli ilmi ja kertoa lyhyesti omasta tyypillisestä aamusta. Minä olin muutaman huolellisen oikolukemisen jälkeen käytännössä 15 minuutissa valmis. Seuraavaksi kuunneltiin 30 minuuttia ja pakerrettiin luetunymmärtämistehtäviä 50 minuuttia. Ymmärsin tekstin sanasta sanaan ja olin taas nopeasti valmis. Tämän jälkeen oli tauko ja viimeisenä puheosuus.

Suullinen osuus tehtiin pareittain: molemmat kertoivat lyhyesti itsestään ja eteen lykätystä kuvasta. Vastasimme kodin elektroniikkaa koskevaan lyhyeen kysymyssarjaan (onko sinulla telkkaria, milloin katsot sitä, mikä laite kodistasi puuttuu, pesetkö usein astioita jne.) ja esitimme parille kysymyksiä kuvien avulla. Suullinen osuus kesti noin 17 minuuttia, eikä se ollut lainkaan niin pelottava kuin odotin. Nimimerkillä tasokokeesta parina yönä painajaisia nähnyt.

Ikävin yllätys oli pitkä tauko kirjallisen ja suullisen osan välillä. Minä jouduin odottamaan vajaat kaksi tuntia, jotkut jopa kolme tuntia. Kirjallisessa ohjeessa oli kerrottu, että puhuttu osuus alkaa noin 15-20 minuuttia kirjallisen jälkeen.. mutta ei sitä, että tämä koskee ensimmäistä paria! Minä päädyin tekemään reilun tunnin kävelyn lähiympäristössä, kävin kaupassa ja höpötin tuttujen kanssa käytävässä. Aika meni lopulta mukavasti.  

Jännityksestä huolimatta oli hauskaa. Päivä oli aivan upea, t-paidassa tarkeni ja näin mieheni kokeen jälkeen kaupungilla. Tulokset saamme 30 päivän sisällä. Uskon, että koe meni hyvin, mutta myöhemmin se toivottavasti vielä varmistuu. Voi olla, että olisin heti valmis B1-tasolle, mutta erityisesti puhetta haluan vielä vahvistaa. Kielen tunneilla harjoittelemamme B2-tason tehtävätkään eivät ole tuntuneet hurjan vaikeilta - tosin sillä tasolla juuri puhumisen kanssa menisi vielä kunnolla metsään. Kuvituksena on satunnaisia näpsäisyjä Lasnamäen kävelyltäni. Isossa kuvassa on Paen lukio, jossa koe suoritettiin. Koulu oli viihtyisä ja siellä oli hauska käväistä noin muutenkin :)

Oletteko käyneet minkään kielen tasokokeissa? Olisi hauska kuulla mitä tykkäsitte. Miltä taso tuntui? Tuntuiko joku osio vaikeammalta kuin toinen? Minulla laahaa yleensä puhuminen jäljessä ja siksi ne puhetilanteet ovat aina kaikista jännittävimpiä. Mutta kun alkuun pääsee, puhuminen kehittyy nopeasti. Miten teillä muilla?

Viroa kierrättäen

Ostin jokin aika sitten keskustan lähistön kierrätyskeskuksesta kirjan. Enkä mitä tahansa kirjaa, vaan ensimmäisen vironkielisen kirjani. Kirjaostos ei ollut suunnitteilla, mutta kierrätyskeskuksen pitkän kirjahyllyn edessä päätin spontaanisti siirtyä seuraavaan vaiheeseen kielen opiskelussa. Löysin ilokseni jopa kirjan, jonka olin ajatellut muutenkin lukea, nimittäin Suur Gatsbyn (Great Gatsby). Kyseinen kirja on vuodelta 1966, mutta näyttää lukemattomalta. Sivut ovat kellastuneet ja paperi hurjan ohutta; verrokkina Suomessa painetuissa vanhoissa kirjoissa paperi on usein melkein kartonkimaista. Leffaversio Great Gatsbysta tulee tänne toukokuussa ja tavoitteeni on ehtiä kirjassa mahdollisimman pitkälle sitä ennen. Kirja-leffayhdistelmät ovat hauskoja; minusta on mielenkiintoista nähdä miten (hyvä) kirja on tulkittu valkokankaalle. Viimeksi kirjoitin Anna Kareninasta.

Vanhat kirjat kierrätyskeskuksessa olivat kauniin tunnelmallisia ja voisin vaikka sisustaa niillä. Olisin mielelläni ostanutkin pinkan kirjoja vain niiden viehätyksen takia, mutta mieheni ja minun esteettiset näkemykset tällä kertaa (kuten yleensä) vähän poikkesivat toisistaan. Jos eläisin yksin, asuntoni muistuttaisi varmaan museota. Rakastan vanhoja tavaroita ja vanhaa aikaa henkiviä esineitä, mitä ne sitten kulloinkin ovat.

Uuskasutuskeskuksen suhteen olin rehellisesti sanottuna lievästi ennakkoluuloinen. Suomalaisessa vastineessa (Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskus) ilmaistorillakin aarteita penkoneena epäilin tallinnalaisen version olevan vielä vähän "kierrätetympi". Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskus (jolla on siis useampikin toimipaikka) on aika kahtiajakoinen; välillä tekee löytöjä, toisinaan taas puliukkoporukka on käynyt ilmaistorilla vaihtamassa vaatepartensa. Kyseinen kerta syöpyi nenän limakalvoille melko lähtemättömästi.

Kumihanskoja tai pyykkipoikaa nenään ei lopulta tosiaankaan tarvittu, eikä niitä olisi kyllä mukana ollutkaan. Kierrätyskeskus oli siistimpi kuin odotin ja löysin kirjan lisäksi muutakin. Astioita olisin huolinut kassillisen, mutta yhteiselämä tosiaan on kompromisseja ja astiatkin jäivät. Uudenveroisen Neuvostoliiton aikaisen "maatuskahenkisen" siivousmekon kuitenkin ostin. Se saa lähiaikoina uutta käyttöä hameena ja/tai kangaskassina. Ruusukuosi se vain osuu ja uppoaa vuodesta toiseen. 

Olen päässyt viron kielen kanssa askeleen eteenpäin myös puhumisen suhteen. Vaihdoimme parin luistelukaverini kanssa vähän aikaa sitten kielen englannista viroon. Päätin, että nyt riitti mukavuusalueella höpöttely, puhumaanhan oppii vain rohkeasti puhumalla. Ja keskusteluhan sujuu paikoitellen jopa yllättävän hyvin: minä kuuntelen sujuvasti ja muut antavat minulle vähän armoa ja aikaa, että saan asiani sanottua. On ihanaa huomata miten myönteisesti toiset suhtautuvat yrittämiseeni: haluavat ymmärtää, antavat sanoja ja korjaavat taivutuksia. Ja joka kerta opin lisää, mikä taas lisää motivaatiota. Olen tästä todella kiitollinen. Ehkä pelkäsin, että jäisin yksin jos alkaisin sönköttämään, mutta turha pelkohan se onneksi oli :) Kun samalla käy läpi sanastoa ja kielioppia, tuttuja sanoja ja taivutuksia puheen seasta alkaa löytymään ja vähitellen niitä saa myös käyttöön. Käyn samalla myös säännöllisen epäsäännöllisesti viron tunneilla.

Ilmoittauduinkin eilen suunnitelmieni mukaisesti toukokuun alun A2 -tason kielikokeeseen. Se on matalin taso, sillä en tosiaan oikein edes tiedä tämänhetkistä tasoani. Voi olla, että puheessa olen A2 -tasolla, lukemisessa ja kirjoittamisessa mielestäni jo vaativammalla. Jos tuntuu, että koe menee helposti, syksyllä voin suorittaa B1 -tason. Siihen mennessä on toivottavasti puhuminenkin vähän sujuvampaa. Kokeen läpäistyään täällä saa hakea oppitunteihin laittamansa rahan takaisin. Se ainakin periaatteessa motivoi hakeutumaan opetuksen pariin ja antaa muutenkin myönteisen mielikuvan: olisi kiva, että oppisitte. (Mikä toisaalta on myös vaatimus esimerkiksi Viron kansallisuuden saamiseksi). 

Mikä teidän muiden reseptinne uuden kielen oppimiseen on? Löytyykö muita viron kielen opettelijoita? Entä oletteko käyneet Tallinnassa kirppareilla tai kierrätyskeskuksissa? Vinkit ja kokemukset tulisivat tarpeeseen. Yksi asia mitä todella Suomesta kaipaan, on kunnollinen kirpputori. Paikalliset Humanat ovat vähän liikaa Uffin kaltaisia, niistä löytää kyllä kivoja vaatteita, muttei kuitenkaan tee varsinaisia löytöjä. Ne ovat liian suosittuja ja läpikoluttuja ;)