Sain jokin aika sitten isäni puhelimesta kuvan viime kesältä (tai alkusyksyähän se jo taisi olla). Seison Viron korkeimman majakan juurella Paldiskissa kuvailemassa, hienosti korkkarit jalassa kosteassa heinikossa.. Majakalle oli pääsy kielletty, mutta aidan raosta pääsi pujahtamaan, enkä kai koskaan voi vastustaa pientä "seikkailua". Paino sanalla pieni, sillä en tosiaan ole kovin kummoinen anarkisti.
Kuva muistuttaa siitä miksi viime kesä oli niin todella ihana. Pidin vähän pidemmän loman ja tutustuimme Tallinnaan ja sen ulkopuolellekin. Yritän pitää huolen, että tästä kesästä tulee yhtä hieno. Viroon tutustumista täytyy jatkaa, toivottavasti sen tiimoilla käydä erityisesti Saarenmaalla, ja Riiassakin. Tallinnastahan ajaa aika nopeasti Latvian puolelle. En sano, että odotan kesää, koska en halua liikaa elää jossain mikä tapahtuu tulevaisuudessa - silloin saattaa unohtua elää tässä päivässä. Mutta kunhan kesä tulee, asetan itselleni positiivisen haasteen ottaa siitä ja parin vuoden kokemuksella edelleen uudesta kotimaastani ilon irti :) Pienessäkin maassa riittää valtavasti nähtävää, ymmärrettävää ja mielenkiintoisia tarinoita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti