Telliskivi Kirbufestival 2014

Kävimme tänään jokavuotisilla Telliskivin kirpparifestareilla. Vähän jännitti miten käy, mutta tulihan se aurinko esille! Alkuviikon kaltaisissa sateissa tämä ulkoilmatapahtuma ei olisi kyllä onnistunut.

Paikalla oli odotetusti paljon ruokakojuja, vielä enemmän myyjiä, vieläkin enemmän kävijöitä ja kirsikkana kakussa live-musiikkia. Pakko hehkuttaa erikseen: mukana oli peräti kaksi vegaanikojua :) Tunnelma oli iloinen ja hymy jäi herkkään loppupäiväksi. 

Tulijoita oli heti aamusta jonoksi saakka. Sisäänpääsy maksoi tänä vuonna euron ja ranteeseen tuli maksun merkiksi ranneke. Esiintyjiä oli pitkin päivää ja rannekkeen avulla pääsi kulkemaan vapaasti.

Uuskasutuskeskus (kierrätyskeskus) piti paikalla valistuskampanjaa: alla oleva sähkönsininen hahmo kiersi muistuttelemassa tavaroiden toimittamisesta kierrätykseen roskiinheittämisen sijaan. Puvussa roikkui kiertoon päätyneitä leluja.

Herkkukojuja oli paljon ja ruokaa löytyi todellakin jokaiseen makuun: vegaanisesta etniseen ja sian ribseistä hedelmäannoksiin. Ja asiakkaita riitti. Mekin aloitimme syömisen ajoissa, jotta jaksaisimme varmasti maistella mahdollisimman monesta kojusta ;)

Vegaanidonitsi (sõõrik) suklaa-mantelikuorrutteella. Nam!

Tallinnan uuden ja ensimmäisen vegaaniravintola V:n lämmin helmikuskus-sienisalaatti..

... ja juustokakkua toisesta vegaanikojusta. Niin hyviä molemmat!

Uuskasutuskeskusilla oli mukana läjöittäin enemmän tai vähemmän (yleensä vähemmän) parillista neuvostoposliinia. Näitä olisi voinut ottaa mielensä mukaan. Meillä jonkin verran jo on, eivätkä kaapit (eli mieheni) anna periksi kauheasti enemmälle... Minä ottaisin kyllä mielelläni lisää ja söisin kaikki ateriani näistä tyytyväisenä. :)

Ensi viikonloppuna samankaltainen meno jatkuu, kun on Uus Maailm -kaupunginosan katufestarit. Luvassa olisi jälleen katuruokaa, hyvää tunnelmaa ja iloisia ihmisiä. Peukut pystyyn, että säät suosivat!

Kerrohan muuten mitä tykkäsit tästä tapahtumasta, jos olit mukana :)

Kesäinen Viljandi

Kävimme jo aiemmin kesällä vieraidemme kanssa päiväreissulla Viljandissa. Ihastuimme kaikki tähän pieneen, vanhaan (alueella on ollut asutusta jopa viikinkiajalla) ja moninaiseen kaupunkiin, joka sijaitsee vain reilun parin tunnin bussi- tai junamatkan päässä Tallinnasta. Emme oikein tienneet mitä odottaa Viljandilta, mutta se osoittautui ehdottomasti käymisen arvoiseksi.

Tällä kertaa menomatka taittui bussilla ja paluumatka junalla. Bussimatkustamiseen kannattaa muuten varautua ennalta: meidän torstainen aamubussimme tuli täyteen. Ostimme liput itse asiassa vasta juuri ennen lähtöä alla näkyvästä kätevästä itsepalveluautomaatista bussiasemalta. Olimme ajatelleet, ettei arkiaamun bussi Viljandiin tulisi täyteen, mutta väärässä olimme ja tämä automaatti varmisti meille paikat.

Matka oli rattoisa, mutta esimerkiksi vessaa bussista ei löytynyt. Veden juomista kannattaa siis säännöstellä tai muuten voi tulla vähän pidemmät kaksi ja puoli tuntia :) Pysähdyksetkin olivat maksimissaan kolmen minuutin mittaisia.

Perillä Viljandissa suuntasimme heti alkuun torille, joka muistutti paljon tallinnalaisia serkkujaan. Myynnissä oli kasviksia, marjoja, vaatteita ja kenkiä. Puitteet olivat täälläkin vähän nuhjuiset, mutta itse myyntituotteet raikkaita.

Torin jälkeen lähdimme kulkemaan ihan vain minne nenä näytti. Pistäydyimme vanhassakaupungissa, josta löytyi puutaloja ja myös hylättyjä rakennuksia, kuten alla oleva korusteellinen talo. Virossa on surullisen paljon todella kauniita taloja ja rakennuksia heitteillä. Syitä on paljon, mutta säälin tunnetta ne silti aiheuttavat.

Lounaan söimme Kohvik Fellinissä, joka löytyy Viron 50 parasta ravintolaa -listalta. Tykkäsimme paikasta kovasti: annokset olivat herkullisia ja sisustus kauniin tunnelmallinen. Fellinistä tuli etäisesti mieleen Haapsalun Müüriääre, josta pidimme myös paljon. Minä tilasin alla näkyvän tilajuusto-tomaattiorsoton. Trendikkäitä terveys- ja lähiruokavaikutteita oli nähtävillä tässäkin paikassa.

Lounaan jälkeen lähdimme kiertelemään keskiaikaisen ritarilinnoituksen raunioille, missä olikin paljon mielenkiintoista nähtävää ja myös hyviä poseerauspaikkoja! :) Sotien takia linnoituksesta ei ole kuin seiniä jäljellä, mutta alue on laajahko ja kiertelemisen arvoinen. Raunioiden takaa löytyy myös kaunis 1900-luvun alkupuolelta peräisin oleva riippusilta.

Saimme tunnit kulumaan varsin vauhdikkaasti ihan vain kiertelemällä. Vielä ennen junalle suuntaamista kävimme toisen maailmansodan aikaan perustetulla saksalaisten sotilaiden haustausmaalla. Hautausmaa kärsi neuvostoliiton aikana, mutta se kunnostettiin uuteen uskoon heti 90-luvun alussa. Paikalle on haudattu lähes 700 sotilasta.

Junamatka Viljandista Tallinnaan kesti reilut kaksi tuntia. Juna oli varsin moderni ja matkan hintakin oli bussia edullisempi. Juna-aikataulut kannattaa myös tarkistaa etukäteen. 

Loppuun vielä Viljandi pähkinänkuoressa:

Kohde: Viljandi

Sijainti: eteläinen Keski-Viro, noin 160 kilometria Tallinnasta

Asukasluku: noin 18 000

Nähtävyyksiä: vanhakaupunki, raatihuone, vanha vesitorni, ulkotori, ritarilinnoituksen rauniot, vanhat kirkot, saksalaisten sotilaiden hautausmaa, heinäkuiset kansanmusiikkifestivaalit, ritarilinnoituksen raunioiden takana sijaitseva riippusilta.. Nähtävää on paljon ja keskustan matkailutoimistosta saa halutessaan nähtävyyskartan.

Missä syödä: voin suositella Kohvik Fellinia, mutta muitakin ruokapaikkoja oli hyvin tarjolla.

Millä mennä Tallinnasta: auto, juna Balti Jaamilta, bussi keskustorin lähellä sijaitsevalta bussiasemalta.

Suklaiset raakapallerot

Raakaleivontatrendi tavoitti minutkin jonkin aikaa sitten ja uskon ja toivon, että tästä ei ole enää paluuta marketin herkkuhyllyjen asiakkaaksi. Nii-in hyvä olo raakaherkuista tulee, puhumattakaan mauista. Lisäksi moni raakaohje on vegaaninen, aate, jota olen jo pidempään suunnitellut tuovani vahvemmin osaksi jokapäiväistä ruokailuani.

Jaan teillekin mielestäni ihan mainion reseptin: raa'at, vegaaniset, suklaiset herkkupallerot, joihin tarvitset vain muutaman raaka-aineen. Varoitus: tämä herkku vie kielen mennessään ja pakastimen ovi saattaa siis käydä vähän tiheämmin kuin olit suunnitellut :) Tätä herkkua kannattaa tosiaan säilyttää pakastimessa - alla selviää miksi.

Perusversioon/peruspohjaan tarvitset: 2 kourallista tuoreita tai puolikuivia taateleita, 3 kourallista oman makusi mukaisia pähkinöitä (cashewpähkinät, pekaanipähkinät, saksanpähkinät, mantelit..), 2 ruokalusikallista raakakaakaojauhetta ja 3 ruokalusikallista kookosöljyä. 

Lisämausteiksi voit laittaa esimerkiksi 100% maapähkinävoita, kookosrouhetta tai kuivattuja marjoja. Tässä voi olla luova, mutta rakenteen kannalta ei ehkä kannata laittaa kaikkia lisukkeita samaan satsiin, tai sitten lisätä perusaineiden määrää suhteessa. Parissa kerrassa oppii varmaan huomaamaan millainen on hyvä rakenne.

Ainekset laitetaan blenderiin ja sekoitellaan, kunnes massa on tarpeeksi hienoa. Omasta mielestäni pieniä sattumia saa jäädä. Tämän jälkeen massa muotoillaan vaikkapa palloiksi tai suklaapatukoiksi ja laitetaan pakastimeen, jossa kookosöljy kovettuu ja palleroista tulee kiinteämpiä. Näitä voi hyvin myös säilytellä pakastimessa, koska kivikoviksi nämä eivät jäädy. 

Niin herkullista, niin terveellistä! Nämä pallerot ovat täynnä hyviä rasvoja ja tärkeitä ravinteita, sekä ilman valkoista sokeria. Toki myös kaloreita löytyy, mutta välillähän pitää joka tapauksessa herkutella ja tällaisen voi napata vaikka ennen lenkille lähtöä energiaa tuomaan :)

Aamupala @ NOP

Sosiaalisessa mediassa pursuilevan terveys- ja fitness-trendin takia olen alkanut tiedostaa missä jamassa oma kuntoni ja ruokavalioni ovat ja hurahtanut oikein toden teolla terveellisyyteen. Tästä on kiittäminen myös uudehkoa taitoluisteluharrastustani, joka alunperin toi esille tarpeen saada lisää voimaa. Pyrkimys muuttaa kehon koostumusta vähän optimaalisemmaksi laittaa aika paljon vaatimuksia treenailulle ja ruokavaliolle! Nopeasti pääsee kuitenkin huomaamaan, että pienet parannukset ruokavaliossa yhdistettynä tehokkaaseen liikuntaan nostavat mielialaa, auttavat pitämään verensokerin tasaisempana ja tuottavat myös vähitellen tulosta. :)

Tästä päästäänkin aamupaloihin ja NOPiin. Aamupaloilla käyminen on loistava tapa viettää laatuaikaa oman puolison kanssa ja käymmekin mieheni kanssa usein viikonloppuisin ulkona aamupaloilla. Tänään oli vuorossa siis NOP, jossa kävimme kertaalleen jo viime talvena ja tykkäsimme. Paikka on terveys- ja raaka-ainetietoisen valinta, mutta juuri oikealla tavalla. Annoksista ei tosiaankaan tule mieleen "terveysruoka", vaan se puoli tulee herkuttelun bonuksena.

Minä ihastuin lisäksi NOPin rauhaiseen ja vihreän vehreään takapihaan, joka sijaitsee vain kivenheiton päässä kiireisestä Narva maanteesta.

Tilasimme tuorepuristettuja mehuja sekä karpalo-keefir-granolasmoothien (keefir on piimän tapainen juoma). Oranssi mehu oli nimeltään Vitamiinipomm, johon ihastuin sen verran, että ostin ainekset kotiinkin. Yksinkertaisuudessaan se sisälsi porkkanaa, omenaa, sitruunaa ja inkivääriä. 

Alla Nopin kaunis puutalo. Kahvilan yhteydestä löytyy pieni ruokatarvikepuoti ja eteisestä muun muassa paljon joogamainoksia. Löysin pari mielenkiintoista ja tuntuukin, että jooga odottelee seuraavaksi tätä terveisiin elämäntapoihin hurahtanutta kokeilijaa :)

Ihanaa, että Tallinnasta löytyy paikkoja, joissa voi syödä oikeasti terveellisesti ja monipuolisesti. Siten, että lähtee pöydästä hyvän ja kevyen olon kanssa. Vaikka en kyllä kiellä sitäkään, etteikö hyvä olo joskus tule siitä croissantista voilla ja hillolla :) Siihenkin on löytynyt tänä kesänä aika loistava paikka, josta lisää toisen kerran. NOPin osoite on Köleri 1 ja lisätietoa paikasta löytyy ylempää linkistä.

Kesäinen keskustori

Meidän kesäperinteemme on käynti keskustorilla ja se toteutui tänään. Haluan aina käyntimme jälkeen laittaa keskustorilta kuvia, vaikkakin ne ovat poikkeuksetta kauheita räpsyjä. Siellä kun ei saisi kuvata ja kerran olen ripityksen kohteeksi kamerastani joutunutkin. Siksi sutaisen kuvat mahdollisimman nopeasti eli täysin sommittelematta. Tässäpä näitä silti taas olisi :)

Käykää ihmeessä ihailemassa vähitellen katoavaa "neukkutunnelmaa" ja ostamassa kotimaisia/virolaisia vihanneksia ja marjoja! Me löysimme ihania uusia perunoita, kantarelleja, herneitä ja mansikoita. Paljon on myynnissä myös ulkomaista tavaraa, kuten tällä hetkellä vesimelonit ja kirsikat. Näinpä siellä suomalaisia tomaattejakin. Meidän pitää mennä käymään vielä uudelleenkin, sillä kantarellit ja perunat veivät kielen mennessään (mieheni paistoi niistä heti välipalan), eikä virolaisia mansikoitakaan ollut vielä kovin hyvin tarjolla.

Vesimeloneja on tällä hetkellä kaikkialla ja paljon. Hyvä niin, sillä minulle vesimeloni on ihan ehdoton kesäherkku.

Monessa kohtaa myyntiartikkelit on kasattu rempseiksi röykkiöiksi, kurkut marinoituvat kaikessa rauhassa ja ikivanhat söpöt vaa'at punnitsevat ostokset.

Kotimaista mansikkaa.

Tämä myyjä huitoi käsillään jokaiseen suuntaan, puhui viroa ja venäjää sekaisin ja taisi vähän pyöristää perunoidemme hintaa. Jonkinasteisena tällainenkin tapa on elossa, sillä minun kohdallani on ainakin taksikuski pyöristänyt reteästi hinnan ylöspäin parikin kertaa ;) 

No niin, tällä päästiin tämän kesän keskustoripäivityksestä. En tiedä, onko kukaan intoutunut käymään keskustorilla vinkistäni, mutta minä ainakin tykkään paikasta paljon. Se löytyy siis Stockmannin takaa osoitteesta Keldrimäe 9.

Seuraavaksi minä suuntaan luistelemaan ja illaksi vielä Cafe Noblen ihanalle kesäterassille. Se onkin ehdottomasti toinen vinkkaamisen arvoinen paikka!

Vesiputous, kartanoita ja laulavaa hiekkaa

Jo lähemmäs kuukausi sitten yhtenä kesäkuun lauantaina vuokrasimme kaveripariskunnan kanssa auton ja suuntasimme päiväksi Tallinnan ulkopuolelle. Reissusta tuli aika fiilispohjainen, sillä olimme päättäneet etukäteen vain ensimmäisen kohteen: Keila Joan vesiputouksen.

Auton vuokrasimme D-sataman Europcarilta jo aiemman samalla viikolla. Haimme sen heti aamusta ja pidimme iltaan saakka. Nouto- ja palautusajat sai määritellä vapaasti ja toimiston sulkeuduttua avainten palautus tapahtui viereisen hotellin tiloissa.

Autovalintamme oli perustilava Passat ja lisävarusteeksi otimme navigaattorin. Mukaan pakkasin eväät kylmälaukussa, vesipulloja, huivin lämmikkeeksi, varakengät (ekoja kertoja taas kesäkengät jalassa, joten rakoilta ei vaan voi välttyä), kameran laukkuineen, ruokailuvälineitä, laastareita ynnä muuta. Ihan kevyin varustein ei reissuunlähtö siis onnistunut. Koskaan ei tiedä mitä voi matkan varrella tarvita! ;) 

Ja sitten vain auto käyntiin ja suoraan keskustan liikenteeseen.

Pääsimme Tallinnasta ulos ongelmitta - mitä nyt ajoimme "yllättävien liikennejärjestelyjen" takia lyhyen matkaa vastaantulijoiden kaistalla... :D

Ensimmäinen kohteemme oli siis Keila-Joa, mistä löytyy Viron kolmanneksi voimakkain vesiputous. Oli hauskaa ja kutkuttavaa, kuinka lähelle putousta pääsi. Virta tuolla kivitasanteella juuri ennen putousta oli niin pieni (tai pienen näköinen!), että siitä olisi voinut melkein kuvitella kävelevänsä - vain noin metrin päästä tuota putoavaa vesimassaa. Kukaan ei kuitenkaan ollut niin hölmö, että olisi lähtenyt yrittämään :)

Putous sijaitsee Keila-Joan kartanon vieressä (keltainen rakennus alla olevassa kuvassa), jonka tiluksia laitetaan parhaillaan kuntoon. Kahvila-baarikin putouksen ääreltä kunnon turistikohteen tapaan löytyy, ja paikalle kurvasikin seuraksemme perinteinen turistibussi. 

Kylmästä säästä kangistuneina nautiskelimme kupposet kuumaa putouksen baarissa. Tässä vaiheessa kaupunkilaisporukkamme oli jo vallannut punkkipelko ja joimme kupposemme seisten ja kiljahdellen, kun pöydällä vilisi jotain tuntemattomia ötököitä. Mistä lie tämäkin sai alkunsa, ehkä siitä, että miehelläni oli vastikään ollut punkki ja minä kaivelin lisäksi muististani, että Virossa olisi oltava jotkin rokotukset voimassa, joita ei tietenkään kellään ollut..

Nopeasta päähänpistosta kävimme tämän jälkeen Paldiskissa syömässä eväät. Sen jälkeen köröttelimme Padisen kartanon maille. Päärakennuksen vieressä sijaitsevat luostarin rauniot, joihin pääsi sisälle saakka, aina ylös tuonne torniin, mistä alempi kuva on otettu.

Päärakennus oli sisältä aivan upea. Jokaisessa huoneessa oli erityylinen näyttävä sisustus. Toimipa tiloissa pieni kahvilakin. Mukanamme kulki nettiyhteys, joten päätimme seuraavan kohteen lennosta. Muutaman kymmenen kilometrin päästä löytyi kiinnostavan tuntuinen hiekkaranta, joka kulkee nimellä Nõvan ranta tai Perakülan ranta.

Rantaa etsiessämme navigaattori vakuuttui, että on käännyttävä keskelle sakeaa metsää vievälle hiekkatielle. Kuuliaisesti noudatimme ohjetta, mutta jossain vaiheessa tulimme epäluuloisiksi. Onneksi mukana oli nettiyhteys ja saimme vieläpä ladattua kartan keskellä metsää. Käen kukkuessa ja naavojen heilahdellessa käännyimme ympäri ja palasimme pääväylälle. Ja navigaattori protestoi.

Nõvan ranta sijaitsi toisen metsätien päässä. Matkaa päätieltä oli vain viitisen kilometriä, mutta sivuteitä oli, kun taas opasteita välttämättä ei. Lopulta ranta kuitenkin siinsi edessämme ja ryntäsin kirmailemaan luomoutuneena sen kauneudesta. Koitin myös saada hiekan ääntelemään, mutta tällä kertaa en onnistunut.. Nõvan rantahan on tunnettu laulavasta hiekastaan: kun hiekkaa hieroo, se pitää veikeää viu vau -ääntä. Syötä YouTubeen "laulev liiv" tai "laulvad liivad" jos et usko.. ;)

Upea sileähiekkainen monenkymmenen kilometrin mittainen Nõvan ranta on todellakin reissun arvoinen upealla säällä - tämän kävi mieheni kavereineen vielä varmistamassa menneenä viikonloppuna. He jopa yöpyivät rannalla, ja naapureitakin oli. Ja kuulemma saivat hiekan laulamaan. Rannalta löytyy kaikki retkeilymukavuudet (parkkipaikka, vessat, grillauspaikat, roskikset, kioski) ja tosiaan se telttailumahdollisuus. Paikalta sai ostaa polttopuita, mutta kuulemma useilla oli sahat mukana ja ympäröivässä metsässä rahisi pitkin yötä (tällainen on myös täällä toki laitonta!). Nõvaan on matkaa Tallinnasta noin 80 km. 

Päivämme oli ihan huippuhauska ja täynnä uusia kokemuksia. Jos seikkailumieltä riittää, suosittelen ehdottomasti auton vuokrausta (tai ylipäänsä autoilua täällä) ja reissua Tallinnan ulkopuolelle! Europcarin kanssa sujui kaikki varsin mukavasti ja olimme tyytyväisiä sekä autoon että saamaamme palveluun. Muitakin vuokraamoja löytyy, mutta kaikilla ei ole esimerkiksi toimipistettä lainkaan. Lisäksi meidän mielestämme oli helppoa luottaa kansainväliseen ketjuun (joita toki voi toimia Tallinnassa muitakin). 

Illalla väsytti ihan hurjasti, mutta lähdimme vielä ulos syömään. Ravintolakokemuksia onkin kertynyt jonkin verran, joten niihinkin yritän ehtiä palata vinkkien muodossa!

Vinkki kirpparihiirelle Tallinnaan

Minulla oli myyntipaikka Tallinnan ainoalla (?) itsepalvelukirppiksellä parin viikon ajan. Boksini on nyt jo tyhjennetty, mutta haluan jakaa paikan kirppisvinkkinä: piipahda ihmeessä kirpparikierroksellasi myös Pop Kirbubutiikissa.

Popista voi kuka vain vuokrata myyntipaikan haluamakseen ajaksi ja tuoda myyntiin melkein mitä vain ehjää ja siistiä. Valikoima siis vaihtuu ja täydentyy tiuhaan tahtiin ja mukana on kaikkea ketjuliikkeiden valikoimasta merkkivaatteisiin. Pop tuntuu olevan kivan suosittu ja minäkin sain hetken jonottaa myyntipaikkaa.

Asiakkaan näkökulmasta Pop on siisti ja selkeä - aika nopeasti näkee onko tietyllä myyjällä ollenkaan omantyylisiä juttuja tai sopivia kokoja. Katsella saa kaikessa rauhassa, sovituskopit löytyvät ja erityisesti vaatetta on laidasta laitaan. Kannoinpa itsekin pois mukanani säärystimet ja Peak Performancen pinkin superlämpimän talviurheilutakin. Jotkin vaatteet oli selvästi hinnoiteltu aika kokemattomasta näkökulmasta: moni ei ehkä maksaisi 5 vuotta vanhasta Zaran juhlamekosta 55 euroa (?), mutta toisaalta myös tinkiminen on mahdollista. Myyjät soittavat tavaran omistajalle ja kysyvät sopiiko tingitty hinta. Minullekin tuli yksi tällainen puhelu, kun joku halusi tinkiä 4 euron hameen 3 euroon ;)

Oma myyntikokemukseni oli vähän vaihteleva: alkuun tavaraa meni todella huonosti. Olin ottanut tavarapaljouden takia boksin heti kahdeksi viikoksi (hinta oli 35e) ja olin pitkään aika varma, että jään tappiolle. Viimeisenä viikonloppuna en enää jaksanut edes lähteä järjestelemään boksiani. Kun tuli boksin siivouksen paikka, yllätyin positiivisesti: jäin lopulta 51 euroa voitolle. Kokemukseni perusteella voin siis pienellä varauksella suositella paikkaa myös myyjälle.

Myös turvapuolta oli mietitty: hälyttimiä sai kiinnitellä tavaroihinsa mielensä mukaan. Alkuun laitoin hälyttimet kaikkiin, lopuksi en enää yhteenkään. Pidin mielenkiinnosta myös kirjanpitoa: kirjoitin nopsaan jokaisen myyntiin laittamani tuotteen paperille ja lopussa ruksin kaikki löytyneet paperilta yli. Kateisiin jäi lopulta 6 vaatetta. Niistä sai tehdä listan kassalle ja jos ne löytyvät, ne laitetaan talteen. Tulipa tuokin lista tehtyä, vaikken nyt varsinaisesti sure muutaman kirpparille kadonneen vaatteen perään. Osa on ehkä varastettu ja toivottavasti siinä tapauksessa menivät tarpeeseen :)

Pop Kirbubutiik löytyy Facebookista täältä ja reaalimaailmassa ydinkeskustasta Solaris-kauppakeskuksen läheltä osoitteesta Lauteri 1/Rävala 7. Paikka on vähän huomaamattomasti kadunkulmassa, eli ei varsinaisesti Rävala pst:n puolella - mutta se löytyy kyllä kun vähän katselee ympärilleen.