Maaliskuussa luin jo pidemmän aikaa kirjahyllyssä lojuneen kirpparilta ostamani Alan Dean Fosterin scifipokkarin. Pulp-tyylinen kansi aikaansai ostopäätöksen, mutta ei lopulta kuitenkaan houkutellut teosta lukemaan. Eihän tämä kauhean laadukkaalta näytä. Annoin kirjalle viimein kuitenkin tilaisuuden, sillä ainahan sen voi jättää kesken. Ja kuinka kävikään. Kirjan kuvaama maailma ja tarina olivatkin mielenkiintoisia ja uskottavia. Kannen kuvalla ei lopulta ollut mitään tekoa itse tarinan kanssa ja never judge a book by its cover tuli jälleen todettua hyväksi motoksi.
Tarinan taustajuonena on ihmisrodun kolonisaatio uusille planeetoille. Ihmiskunta lähettää tarkoin valittuja jäseniään GATEn kautta
paratiisiplaneetoille nimeltään Eden ja Garden. GATE on teknologia, jonka avulla voidaan matkustaa avaruuden halki, mutta
vain yhteen suuntaan. Paluuta paratiisista ei ole. Alien-rotu nimeltään
Syrax on teknologian kehityksessä ihmiskuntaa edellä, mutta ei tunne
GATEn toimintaperiaatetta ja on siitä näin ollen kiinnostunut. Maankamaralla puolestaan Colligatarch on supertietokone,
joka arvottaa ja antaa suosituksia kaikesta maailmassa tapahtuvasta.
Maan päällä vallitseekin sen pettämättömän harkintakyvyn ansiosta rauha.
Kone on loputtoman viisas ja korkealle arvostettu, mutta se tuntee
yllättäen turvallisuutensa uhatuksi.
Toisaalla Eric Abbott on huippulahjakas ja urallaan etenevä IT-työläinen, joka rakastuu nopean silmäyksen perusteella palavasti ihmismiesten houkuttimeksi luotuun, keinotekoiseen naiseen Lisa Tamboriin. Eric aloittaa naisen todellisesta kokoonpanosta tietämättömänä epätoivoisen etsinnän tämän henkilöllisyyden selvittämiseksi. Eric paikantaa Lisan ja matkalla paljastuu ettei hän ole aivan tavanomainen itsekään - Eric huomaa vastoinkäymisiä setviessään omaavansa yli-inhimillisiä voimia. Pakomatkan päätteeksi Eric ja Lisa livahtavat GATEn kautta Eden-nimiselle paratiisiplaneetalle vain huomatakseen sen olevan kylmä ja askeettinen maailma asuttajinaan kolonisaatioon huijattuja ihmisrodun parhaimmiston edustajia.
Yli-inhimillisten kykyjen kautta Ericille on matkan varrella selvinnyt, että hän on Syrax -rodun luoma keinotekoinen ihminen. Teollisuusvakoiluun luotu kyvykäs Eric onnistuukin kääntämään GATEn suunnan ja pakenee Lisan sekä Edenin asukkaiden kanssa Paradise-planeetalle, jonka Eric tietää Syraxin häneen istuttaman tiedon perusteella olevan se todellinen paratiisi. Toisaalla supertietokone Colligatarch on tyytyväinen tapahtumain kulkuun ja sen kokema uhka väistyy. Todellisuudessa Colligatarch ohjaileekin itse tapahtumien kulkua päämääränään nähdä onnistunut kolonisaatio Paradise-planeetalle. Kirjan kannessa kysytään: toimiiko Eric puhtaasti rakkauden vai kenties mutkikkaamman päämäärän ajamana?
Teoksen perusteella voisin lukea lisääkin Fosterin tuotantoa. Vaikka tarina on ensimmäistä kertaa julkaistu vuonna 1984, en huomannut siinä vanhenemisen merkkejä. Tässä onkin mielestäni yksi laadukkaan scifin tuntomerkeistä - sen maailma ja tapahtumat ovat niin hyvin perusteltuja ja rakennettuja, etteivät maailman kehityskulut vuosikymmenienkään aikana vaikuta tarinan uskottavuuteen tai tee siitä tylsää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti