Sivut

lauantai 29. joulukuuta 2012

Idän tunnelmaa koko rahalla: ostoksilla keskustorilla

Kävimme ennen joulua keskustorilla pyörähtämässä erilaisen valikoiman ja itäisemmän tunnelman perässä (ainakin siis verrattuna Kaubamajaan ja Stockan Delikatessiin). Keskustorilla paikalliset pienyrittäjät myyvät omia tuotteitaan, mutta seassa on myös ihan tavallisia säilykkeitä ja muita markettielintarvikkeita. Jotkut myyvät esimerkiksi kotitekoista juustoa, hedelmiä ja juureksia tai paikallisten tilojen lihaa. Talvella elintarvikkeiden myynti tapahtuu sisätiloissa, kun taas ulkona jatkuu sama vaatekauppa ympäri vuoden. Sisähallin yläkerrasta löytyy lähinnä juustoja, makkaroita, kasviksia ja sekalaista sälää, kun taas alakerrasta tuorelihaa. Lihapuoli on melko kattava sekin, jos paikallista lihaa haluaa, mutta esimerkiksi riistaa sieltä ei ainakaan tähän hätään löytynyt. Me ostimme lopulta juureksia ja kotijuustoja, joista toinen kulki ihan vain kotijuuston nimellä ja toinen oli suluguni-juustoa (savustettua ja tavallista).


Sain tällä kertaa eksotiikkaa vähän enemmänkin kuin sitä lähdin hakemaan. Alimman kuvan juustojen myyjä antoi minulle reippaan ripityksen ottamastani kuvasta. Ei tällaisista kotijuustoista saa tuolla tavalla kuvaa ottaa, mihin tarkoitukseen tuokin kuva tulee. Lupa pitää kysyä jos meinaa kuvia ottaa. Sama litania käytiin alusta läpi parikin kertaa, myyjä ei meinannut tyyntyä lainkaan. Seisoin huuli pyöreänä ja sain sanottua jokaisen litanian perään "olen pahoillani.." ja se aiheutti vain uuden ryöpyn. Ehkä myyjä luuli minua huonoksi teollisuusvakoojaksi, mutta toisaalta rauhallinen "ethän ystävällisesti kuvaa juustojani" tai "täällä ei muuten saa kuvata" olisi ehkä muutoin kohteliaasti käyttäytyvälle maksavalle asiakkaalle riittänyt. Jos taas myyjä epäilee, että aion haukkua juustoja paljastavan kuvan kera, niin jokin asetelmassa on alunperinkin pielessä.. ;)

On ylipäänsä hassua miten luontevaa täällä päin toisinaan on ripittää (maksavaa) asiakasta. Esimerkiksi mieheni sai juuri edeltävänä päivänä lähes ympäri korvia postissa, kun ei ollut täyttänyt saapumiskaavakkeen rivejä etukäteen. Mielestäni myös syystä tai toisesta tapahtuva niskojen nakkelu lasketaan kategoriaan - viimeksi tutustuimme tähän eleeseen kun meillä ei ollut sopivaa vaihtorahaa mukana. Asiakaspalveluajoiltani tiedän, että hokema "asiakas on aina oikeassa" on pahimmillaan huono vitsi, mutta siinähän se juju juuri piileekin. Länsimaisen ideaalin mukaan asiakasta tulee aina ja aidosti kohdella kuin hän olisi oikeassa, vaikka hän olisi (lähes) millainen kusiainen tahansa. Eikä opissa oikeastaan mitään muuta etiikkaa ole kuin se, että kauppa käy joutuisammin ja varmemmin kun osapuolet ovat hyväntuulisia. Kukapa sen määrää onko länsimainen tapa palvella asiakasta se oikea tapa, mutta kyllä sillä tuntuisi bisneksen kannalta olevan väliä. 

On muuten oikein herkullista juustoa tuo kuvan suluguni ja savustettu versio meni hetkessä. Eli ostan toistekin ja suosittelen muillekin: suluguni-juustoa ja keskustoria muutenkin!

Keskustori löytyy osoitteesta Keldrimäe 9 ja on avoinna joka päivä aamusta iltapäivään.

2 kommenttia:

  1. Onko toi se mikä on siinä Balti jaamin vieressä? Mä olen käynyt siellä kerran, muttei ole tullut käytyä uudestaan, kun ei siellä tuntunut olevan mitään sopivaa mua varten. Virossa taitaa olla vieläkin tosi paljon sitä neuvostoaikaista palveluasennetta tai mistä se tulee, Venäjältä varmaan ennemmin kuin länsimaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa, kiva kun kommentoit :) Keskustori (Keskturg) on Stockan vieressä, tuolla Balti jaamin torilla en itse asiassa ole vielä edes käynyt. Täytyy käydä sekin vilkaisemassa!

      Asiakaspalvelu on täällä tosiaan aika laidasta laitaan ulottuvaa, aina ei tiedä mitä seuraavassa paikassa saa. Monissa ns. hyvissä ravintoloissa ja useissa (ainakin keskustan) liikkeissä asiakaspalvelu on aivan länsimaisen tasolla, kun taas välillä palvelun täydellinen puuttuminen, jopa vihamielinen asenne asiakasta kohtaan tyrmistyttää. Olen tulkinnut sen nimenomaan "neuvostojäänteeksi", silloin kun ei mitään ekstraa irronnut iloisuudesta, eivätkä olot kai muutenkaan hirveästi jaksaneet hymyilyttää. Kummasti tuollainen kulttuuri jää elämään ja siirtyy pahimmillaan vielä nuoremmallekin sukupolvelle. Myös ihan supertöykeitä parikymppisiä asiakaspalvelijoita olen tavannut, niiden iloisten ja avuliaiden lisäksi.

      Poista