Kävimme ennen joulua keskustorilla pyörähtämässä erilaisen valikoiman ja itäisemmän tunnelman perässä (ainakin siis verrattuna Kaubamajaan ja Stockan Delikatessiin). Keskustorilla paikalliset pienyrittäjät myyvät omia tuotteitaan, mutta seassa on myös ihan tavallisia säilykkeitä ja muita markettielintarvikkeita. Jotkut myyvät esimerkiksi kotitekoista juustoa, hedelmiä ja juureksia tai paikallisten tilojen lihaa. Talvella elintarvikkeiden myynti tapahtuu sisätiloissa, kun taas ulkona jatkuu sama vaatekauppa ympäri vuoden. Sisähallin yläkerrasta löytyy lähinnä juustoja, makkaroita, kasviksia ja sekalaista sälää, kun taas alakerrasta tuorelihaa. Lihapuoli on melko kattava sekin, jos paikallista lihaa haluaa, mutta esimerkiksi riistaa sieltä ei ainakaan tähän hätään löytynyt. Me ostimme lopulta juureksia ja kotijuustoja, joista toinen kulki ihan vain kotijuuston nimellä ja toinen oli suluguni-juustoa (savustettua ja tavallista).
Sain tällä kertaa eksotiikkaa vähän enemmänkin kuin sitä lähdin hakemaan. Alimman kuvan juustojen myyjä antoi minulle reippaan
ripityksen ottamastani kuvasta. Ei tällaisista kotijuustoista saa tuolla
tavalla kuvaa ottaa, mihin tarkoitukseen tuokin kuva tulee. Lupa pitää
kysyä jos meinaa kuvia ottaa. Sama litania käytiin alusta läpi parikin kertaa, myyjä
ei meinannut tyyntyä lainkaan. Seisoin huuli pyöreänä ja sain sanottua
jokaisen litanian perään "olen pahoillani.." ja se aiheutti
vain uuden ryöpyn. Ehkä myyjä luuli minua huonoksi teollisuusvakoojaksi, mutta toisaalta rauhallinen "ethän ystävällisesti kuvaa juustojani" tai "täällä
ei muuten saa kuvata" olisi ehkä muutoin kohteliaasti käyttäytyvälle maksavalle
asiakkaalle riittänyt. Jos taas myyjä epäilee, että
aion haukkua juustoja paljastavan kuvan kera, niin jokin asetelmassa on alunperinkin
pielessä.. ;)
On ylipäänsä hassua miten luontevaa täällä päin toisinaan on
ripittää (maksavaa) asiakasta. Esimerkiksi mieheni sai juuri edeltävänä päivänä lähes ympäri korvia
postissa, kun
ei ollut täyttänyt saapumiskaavakkeen rivejä etukäteen. Mielestäni myös
syystä tai toisesta tapahtuva niskojen nakkelu lasketaan kategoriaan - viimeksi tutustuimme tähän eleeseen kun meillä ei ollut sopivaa vaihtorahaa mukana.
Asiakaspalveluajoiltani tiedän, että hokema "asiakas on aina
oikeassa" on pahimmillaan huono vitsi, mutta siinähän se juju
juuri piileekin. Länsimaisen ideaalin mukaan asiakasta tulee aina ja aidosti kohdella kuin hän olisi
oikeassa, vaikka hän olisi (lähes) millainen kusiainen tahansa. Eikä opissa oikeastaan mitään muuta etiikkaa ole kuin se, että kauppa käy joutuisammin ja varmemmin kun osapuolet ovat hyväntuulisia. Kukapa sen määrää onko länsimainen tapa palvella asiakasta se oikea tapa, mutta kyllä sillä tuntuisi bisneksen kannalta olevan väliä.
On muuten oikein
herkullista juustoa tuo kuvan
suluguni ja savustettu versio meni hetkessä. Eli ostan toistekin ja suosittelen muillekin: suluguni-juustoa ja keskustoria muutenkin!
Keskustori löytyy osoitteesta Keldrimäe 9 ja on avoinna joka päivä aamusta iltapäivään.
Onko toi se mikä on siinä Balti jaamin vieressä? Mä olen käynyt siellä kerran, muttei ole tullut käytyä uudestaan, kun ei siellä tuntunut olevan mitään sopivaa mua varten. Virossa taitaa olla vieläkin tosi paljon sitä neuvostoaikaista palveluasennetta tai mistä se tulee, Venäjältä varmaan ennemmin kuin länsimaista.
VastaaPoistaHeippa, kiva kun kommentoit :) Keskustori (Keskturg) on Stockan vieressä, tuolla Balti jaamin torilla en itse asiassa ole vielä edes käynyt. Täytyy käydä sekin vilkaisemassa!
PoistaAsiakaspalvelu on täällä tosiaan aika laidasta laitaan ulottuvaa, aina ei tiedä mitä seuraavassa paikassa saa. Monissa ns. hyvissä ravintoloissa ja useissa (ainakin keskustan) liikkeissä asiakaspalvelu on aivan länsimaisen tasolla, kun taas välillä palvelun täydellinen puuttuminen, jopa vihamielinen asenne asiakasta kohtaan tyrmistyttää. Olen tulkinnut sen nimenomaan "neuvostojäänteeksi", silloin kun ei mitään ekstraa irronnut iloisuudesta, eivätkä olot kai muutenkaan hirveästi jaksaneet hymyilyttää. Kummasti tuollainen kulttuuri jää elämään ja siirtyy pahimmillaan vielä nuoremmallekin sukupolvelle. Myös ihan supertöykeitä parikymppisiä asiakaspalvelijoita olen tavannut, niiden iloisten ja avuliaiden lisäksi.