Toukokuulta

Täällä taas! Pari viikkoa vierähti, etten edes avannut Bloggeria. Pieni tauko alkoi käytännön syistä, eli vaativasta JA tärkeästä tentistä. Lisäksi meillä oli vieraita keskellä tenttiin valmistautumista. Ylimääräisiä minuutteja ei pariin viikkoon vain ollut. Kuluva viikko onkin mennyt palautuessa normaaliin rytmiin ja lepäillessä harrastuksista ja blogista. Parina iltana on jopa ollut hetkittäinen mitähän sitä tekisi -tunne. "Mul on tyl-sääää..." niinkuin lapsena manguttiin :) Olen käynyt kirpputorilla ja siivonnut vaatekaappia. Menenkin itse kirppikselle myymään muutaman viikon päästä. Ajatus pienestä kielikylvystä hymyilyttää jo etukäteen, mutta eiköhän kirpputorisanaston kanssa pärjätä. Täytyy miettiä mahdollisia lyhyitä keskustelupätkiä ja vaikka kertailla oikeaoppisia ilmaisuja. Viime kerrasta myyjänä on niin kauan, että on tosi kiva mennä. Toivottavasti sää suosii!

Ennen tätä taukoa kävimme kylässä olleen velipuoleni kanssa raitiovaunukierroksella. Ajattelimmekin tehdä "julkisilla seikkailusta" yhden tämän kesän teemoista. Se on kiva tapa oppia uutta kaupungista edullisesti ja maanläheisestä näkökulmasta (viime kesänä me kiersimmekin jo lähes kaikki turistikohteet :P). Idea on siis matkustaa raitiovaunu-, trolli- ja bussilinjat päästä päähän yksi kerrallaan. Tämän urakan avasi raitiovaunulinja numero 4. Kyseisen reitin olen ajanut muissa merkeissä lähes päästä päähän aiemminkin, vain Lasnamäen puoleinen kärki oli käymättä. Mutta onhan yhdessä ihmettely ja käppäily hauskaa. Jää vain jollain pysäkillä pois, kävelee ja katselee, käy ostamassa vaikka jäätelön ja hyppää takaisin kyytiin :) Kuvat ovat tältä ensimmäiseltä kiskoturneelta.

Huomenna lähdemme taas (olipa nopea vuosi) Tarttoon Tartu Rattaralliin. Katsokaa huviksenne linkistä löytyvä traileri, nimittäin juuri tuollaista siellä on :D Pyöräily on minusta vähän koomisen näköistä - puhumattakaan niistä "vaippahousuista" - mutta siihenkin voi näemmä hurahtaa. Sydän tykyttää jo jännityksestä (äsken syömäni puolikas purkki Ben&Jerry'siä ei myöskään auttanut asiaa), eikä se ole pelkästään positiivista. Täytyy toivoa kivaa säätä ja keskittyä vain ottamaan rennosti. Minä pysyn edelleen katsomon puolella erään puolalaisen naisen kanssa, joka myös tulee paikalle jännittämään. Ajatuksena on mahdollisesti käydä yhdessä näyttelyssä, istua teellä ja nauttia alkavasta kesästä, todennäköisesti sateenvarjon kanssa. Tallinnassa on ollut tänään jo kolme ukkosta, aamulla yksi ja illalla kaksi. Aika ennenkuulumatonta.. :S

Onko täällä muita Rattarallin kävijöitä? Entä mitä muuten tykkäätte noista pienistä kuvista? Pitäisikö kuvien mieluummin olla tuon alimman kokoisia? Pieniä kuvia laittamalla saan tänne vähän enemmän materiaalia, sillä pieninä viitsin laittaa sellaisiakin mitä en välttämättä isoina laittaisi, eikä postaus tukkiudu kuvista.

Vintage Tallinn

Piipahdimme eilen ihailemassa retrovaatteita ja -asusteita Vintage Tallinn -tapahtumassa. Oli hauska päästä näkemään miten vahvoilla vintage-kulttuuri onkaan Tallinnassa; retroon erikoistuneita liikkeitä on kaupungissa useita ja kiinnostuneita kävijöitä tapahtumassa riitti. Eilinen olikin jo kahdeksas kokoontuminen vintagen parissa.

Tällä kertaa tapahtuma järjestettiin Lillepaviljonissa, joka on arkkitehtuurikohteenakin käväisyn arvoinen. Katseltavaa ja ostettavaa oli paljon, monet olivat teeman hengessä pukeutuneita ja rockabilly-bändi tahditti hypistelyä. Olisin voinut haalia isommankin korillisen ostettavaa, mutta hinnat olivat ennalta-arvattavasti aika suolaiset ja tyydyimme lähinnä katselemaan ja ihastelemaan. Periaatteessa ihan tavallisilta kirpputoreilta kun löytää samankaltaista tavaraa paljon edullisemmin. Tietysti etsimisen vaiva on suurempi, kun löydöt eivät ole keskitetysti saman katon alla.

Olen käynyt kirpputoreilla lapsesta saakka. Lapsena ostin lähinnä Hevoshullu-lehtiä ja muita "heppajuttuja". Aikuisena sitten hurahdin retrotyylisiin vaatteisiin. Alkuinnostuksen jälkeen kiinnostukseni niitä kohtaan on vähän tullut ja mennyt. Välissä olen ostellut massaketjuilla, mutta nyt jonkin aikaa käynyt taas pelkästään kirpputoreilla. Löydän kirppareilta niin helposti tyylisiäni ja laadukkaampia vaatteita, kuin mitä raaskisin uutena ostaa. Lisäksi kirpputorit ovat minulle edelleen tavallaan harrastus, sillä rentoudun täysin vanhoja vaatteita, tavaroita ja kirjoja tutkiessani.

Monien muiden kävijöiden tapaan minäkin olin eilen pukeutunut, vaikkakin aika neutraalisti: päälläni oli 50-60-luvun vekkihame, noin 70-luvun vaaleankeltainen pusero, nahkainen retrolaukku ja länsi-saksalaiset retrokengät. Ja tässä tulikin blogini ensimmäinen "päivän asu" :)

Mistä sitten tunnistaa "aidon vanhan" vaatteen? Luonnollisestikaan ei tyylistä, koska eri vuosikymmenille ominaiset lookit ovat tulleet useita kertoja uudelleen muotiin. Vintagen myyjät tekevät arvioitaan ja ne voivat tietysti mennä pieleenkin. Silmäilin tapahtumassa kaunista hametta, jossa luki sen olevan peräisin 50-luvulta. Olin kuitenkin aika varma että se ei todellisuudessa sitä ollut, vaan pikemminkin 80-lukua 50-luvun tyylillä. Vaatteiden ajoittaminen on vaikeaa ja aika mielenkiintoistakin näpertelyä (eikä varmuutta tietenkään voi aina saada). Ei sillä, että vaatteen iällä sen suurempaa merkitystä olisi: kaunis vaate on kaunis vaate. Usein kuitenkin esimerkiksi juuri 50-luvun vaatteissa on vähän näyttävämpi hinta, joten voi tuntua tyhmältä maksaa mahdollisesta väärästä arviosta.

Muutamia tärppejä "aidon vanhan" vaatteen (ennen 70-lukua valmistetun) tunnistamiseen ovat ainakin: metallivetoketjut, luonnonmateriaalit, oudot koot (esimerkiksi 50-luvun koko 42 on lähellä nykykokoa 34-36), saumurisaumauksien puuttuminen, nykyaikaisen näköisen pesuohjelapun puuttuminen ...ja tietysti myös tyyli (jos kaikki muu täsmää, tyylistä voi saada viimeisen veikkauksen vuosikymmenestä). Näistä yksikään ei luonnollisesti takaa, että vaate on esimerkiksi 50-luvulta, mutta jos jokin/useampi näistä kohdista ei täyty, tietää ainakin, että se ei ole :). Kiinnostuneille netistä löytyy paljon yksityiskohtaista tietoa vintagevaatteiden tunnistamisesta ja ajoittamisesta. Omia löytöjä googlaamalla voi myös löytää nippeli-nappelitietoa valmistajista ja yksityiskohdista.

..ja löysinhän minäkin jotain, nimittäin Moskovan vuoden 1980 olympialaisten kankaasta tehdyn hameen. Löytö oli rakkautta ensi silmäyksellä ja rutistinkin hameen äkkiä kainalooni. Ruusuja ja ripaus pitsiä, voiko kauniimpaa toivoa löytävänsä ;) Mitä te muut tykkäätte tästä erikoisesta hameesta? Entä retrovaatteista ja kirpputoreista ylipäänsä? Teettekö löytöjä vai tuntuuko, että kaikki on väärännäköistä, väärän kokoista ja vielä kulahtanuttakin?

A2

Tänään oli koko kevään odottamani viron kielen tasokoe. Kuten aiemmin kerroin, ilmoittauduin alimmalle tasolle (A2), jonka ajattelin luultavasti olevan aika helppo. Tuntui kuitenkin sopivalta aloittaa tältä tasolta, sillä en tiennyt tasokokeiden vaativuudesta mitään, saati edes omaa "virallista" tasoani. Mitään erityistä kiirettäkään minulla ei ole ja seuraavalle tasolle voin ilmoittautua käytännössä heti halutessani, järjestetäänhän kokeet neljä kertaa vuodessa. Nyt tuntuukin, että voisin mennä syksyllä suorittamaan B1 -tasoa. Selkeä tavoite pitää kielenopinnotkin käynnissä.

Ainakin vielä jonkin aikaa on voimassa myös ekstrakannuste: jos tasokokeesta saa vähintään 60% täysistä pisteistä (eli hyväksytyn), kieliopetukseen käyttämänsä rahan saa hakea valtiolta takaisin. Olen lähipäivinä kuullut harmillisia huhuja, joiden mukaan tämä systeemi oltaisiin ajamassa alas. Opettajammekin neuvoi ehdottomasti tekemään kokeen nyt keväällä. Liekö huhu kiertänyt laajemminkin, sillä osallistujia oli tänään paljon. Varmasti 90-95% osallistujista oli venäjän (tai jonkin sen lähikielen) puhujia. Suomalaisia oli kourallinen, aasialaisia ainakin yksi, nimittäin eräs tyyppi, jonka olen tavannut pari kertaa expat-porukoissa. Pienet ovat piirit.

Aamulla jännitti. En tiennyt lainkaan mitä kokeessa olisi vastassa ja minulla on muutenkin pahana tapana stressata. Olin kuitenkin varma, että pieni vaivannäkö kannattaa. Jatkoa ajatellen on hyödyllistä, että kieliosaamisen voi kertoa eri maissa tunnettujen tasojen avulla. Puhumattakaan uudesta kokemuksesta, käynnistä minulle vielä tuntemattomassa Lasnamäessä ja pakosta taas vähän nähdä vaivaa kielen kanssa.

Jos jotakuta kiinnostaa, koe meni tiivistetysti näin: alussa meille annettiin ohjeet hyy-vin rau-hal-li-ses-ti ja sel-ke-äs-ti. Sitten aloitettiin puolen tunnin kirjoittamisella. Tehtävänä oli kuvailla mitä eräästä käyntikortista tuli ilmi ja kertoa lyhyesti omasta tyypillisestä aamusta. Minä olin muutaman huolellisen oikolukemisen jälkeen käytännössä 15 minuutissa valmis. Seuraavaksi kuunneltiin 30 minuuttia ja pakerrettiin luetunymmärtämistehtäviä 50 minuuttia. Ymmärsin tekstin sanasta sanaan ja olin taas nopeasti valmis. Tämän jälkeen oli tauko ja viimeisenä puheosuus.

Suullinen osuus tehtiin pareittain: molemmat kertoivat lyhyesti itsestään ja eteen lykätystä kuvasta. Vastasimme kodin elektroniikkaa koskevaan lyhyeen kysymyssarjaan (onko sinulla telkkaria, milloin katsot sitä, mikä laite kodistasi puuttuu, pesetkö usein astioita jne.) ja esitimme parille kysymyksiä kuvien avulla. Suullinen osuus kesti noin 17 minuuttia, eikä se ollut lainkaan niin pelottava kuin odotin. Nimimerkillä tasokokeesta parina yönä painajaisia nähnyt.

Ikävin yllätys oli pitkä tauko kirjallisen ja suullisen osan välillä. Minä jouduin odottamaan vajaat kaksi tuntia, jotkut jopa kolme tuntia. Kirjallisessa ohjeessa oli kerrottu, että puhuttu osuus alkaa noin 15-20 minuuttia kirjallisen jälkeen.. mutta ei sitä, että tämä koskee ensimmäistä paria! Minä päädyin tekemään reilun tunnin kävelyn lähiympäristössä, kävin kaupassa ja höpötin tuttujen kanssa käytävässä. Aika meni lopulta mukavasti.  

Jännityksestä huolimatta oli hauskaa. Päivä oli aivan upea, t-paidassa tarkeni ja näin mieheni kokeen jälkeen kaupungilla. Tulokset saamme 30 päivän sisällä. Uskon, että koe meni hyvin, mutta myöhemmin se toivottavasti vielä varmistuu. Voi olla, että olisin heti valmis B1-tasolle, mutta erityisesti puhetta haluan vielä vahvistaa. Kielen tunneilla harjoittelemamme B2-tason tehtävätkään eivät ole tuntuneet hurjan vaikeilta - tosin sillä tasolla juuri puhumisen kanssa menisi vielä kunnolla metsään. Kuvituksena on satunnaisia näpsäisyjä Lasnamäen kävelyltäni. Isossa kuvassa on Paen lukio, jossa koe suoritettiin. Koulu oli viihtyisä ja siellä oli hauska käväistä noin muutenkin :)

Oletteko käyneet minkään kielen tasokokeissa? Olisi hauska kuulla mitä tykkäsitte. Miltä taso tuntui? Tuntuiko joku osio vaikeammalta kuin toinen? Minulla laahaa yleensä puhuminen jäljessä ja siksi ne puhetilanteet ovat aina kaikista jännittävimpiä. Mutta kun alkuun pääsee, puhuminen kehittyy nopeasti. Miten teillä muilla?

Vappu!

Vappuaattomme alkoi ikkunoiden pesulla. Vuokraisäntämme soitti edellisenä iltana ilmoittaakseen, että aamulla pestään. Seuraavana aamuna nousikin työmiehellä varustettu nostokori ikkunoidemme tasolle. Kurkkaamalla selvisi, että vuokraisäntämme ohjeistaa alhaalla :P Puhdasta tuli ja todellisuudessa oli aikakin ikkunanpesulle, niitä kun on sisältä käsin hankala pestä.

Vapun yli meillä oli kaveriporukka kylässä. Tallinnaan saatiin vappupäiväksi ihana ilma ja me aloitimme tuulesta huolimatta porukan toisen naisen kanssa t-paitakauden. Kohta meille huudettiinkin Balti Jaamilla perään "tytöt, eikö muka ole kylmä?" (tüdrukud, kas külm ei ole?). Tuollainen huutelu oli vain hassua, onhan pultsariporukoilta härskimpiäkin "sutkautuksia" kuultu. 

Me paistoimme munkkeja, kävimme lounaalla Boheemissa ja avasimme auringon innoittamina myös terassikauden. Boheem oli ihan hyvä uusi tuttavuus, mutta lähellä sijaitseva Kukeke vie tällä erää kuitenkin voiton. Boheemissa kaikki oli hyvää, Kukekessa jotenkin vielä vähän parempaa. Makuasia tämäkin tietysti.

Telegraafin terassi oli talven jälkeen ennallaan, tosin tarjoilija onnistui tuputtamaan porukkamme ainoalle alkoholia käyttämättömälle jäsenelle vodkashotteja pari kertaa vähän turhan innokkaasti. Ja meille muille kuohuviinipulloa. Suomalaiset vappuna Virossa. Kauhea krapula, mutta vodkashotti pelastaa? 

Telegraaf on viiden tähden hotelli, ja palvelu terassilla (tai lähinnä sisäpihalla) on aina ollut asiallista ja ystävällistä. Tämänkertainen viinantuputus ihmetytti. Luonnollisesti tiedän suomalaisten maineen Tallinnassa ja sen kanssa on vain elettävä. Välillä kuitenkin tuntuu niin huutavan epäreilulta, että kourallinen huonosti käyttäytyviä urpoja tekee koko kansasta ördääviä juoppoja ikään ja olemukseen katsomatta. Mutta minkäs teet (paitsi tietysti käyttäydyt itse hyvin ja yrität antaa parempaa suomikuvaa).

Nyt takaisin viron pariin. Minulla on lauantaina se aiemmin mainitsemani kielitasokoe. Kokeen pitäisi kaiken järjen mukaan mennä ihan hyvin, mutta silti jännittää - suullinen osuus selvästi eniten. Nyt lukiessa on alkanut tuntumaan, etten osaakaan mitään.. Todellisuudessa olen oppinut erityisesti tänä keväänä paljon. Täytyy vain pitää pää kylmänä.