Berliini (Trabantin lasien läpi)

Pari päivää Berliinissä hujahti hetkessä. Ensimmäisenä päivänä satoi tauotta ja mukaanhan on pakattuna lähinnä hellevaatetta.. :) Mutta ei se mitään: kävimme parissa museossa, kahvilassa sekä siellä Trabi-safarilla (myös täällä ja täällä). Ajoimme siis aidolla ja alkuperäisellä Trabantilla oppaan perässä Berliinin liikenteessä tunnin verran. Lähdön tunnelma oli hämmentävän rento: opas tarkisti suullisesti, että kuskilla on kortti, painotti, että käsijarrun pitää olla kunnolla pois päältä ja huikkasi "no sex, drugs or rock'n'roll". Sitten mentiin.

Opas kertoi radion kautta tarinoita ja näytti rakennuksia ja nähtävyyksiä. Alkuun vähän jännitti, lopun matkaa vain nauratti. Auto rämisi ja sen kaksitahtinen moottori päästi perämoottorimaista katkua. Vaihteet sai runnomalla pohjaan ja kaasua piti käyttää koko ajan, että laitos pysyi käynnissä. Itse käynnistys oli myös mallia murjaisu. Sateella lasit menivät niin huuruun, että ajoimme ikkuna auki. Ohiajava auto roiskautti vedet sisälle, mutta sehän vain lisäsi tunnelmaa :D Trabilla köröttely oli aivan superhauskaa - suosittelen ehdottomasti kokeilemaan jos et säikähdä jokaista rämähdystä ja korinaa, joka lähtee kun vaihteita yrittää vaihtaa.

Trabant on hurjan pieni auto, mallia sillipurkki. Sen tajusi kunnolla vasta kun meni kyytiin ja huomasi miten vähän jalka- ja ilmatilaa ympärillä oli. Auto on tehty jonkinlaisesta lasikuitumaisesta muovista ja sillä pääsee (teoriassa) parhaimmillaan yli 100km/h. Trabia sai sen kulta-aikoina jonottaa jopa vuosia. Tuntui hurjalta lähteä moisella säilyketölkillä Trabi Worldin pihalta suoraan Berliinin liikenteeseen. Alkuun oli vähän ongelmia vaihteiden kanssa, mutta ajamiseen tottui kuulemma nopeasti. Muu liikenne väisti meitä ihan hyvin, vaikkakin pari tyhmää kiilausta meidän ja opasauton väliin tuli. Toisaalta en sitä ihmettele, eivät kaikkia jaksa naurattaa jo kymmenen vuotta vilkkaan liikenteen seassa poukkoilleet Trabant-letkat. Me saimme onneksi yksityisen kierroksen ja opas jopa kehui meidän autonkäsittelyämme. Jos on tottunut uuteen automaattiin, en tiedä saisiko tuollaista toosaa pysymään käynnissä, saati vaihteita vaihdettua. Ainakin ajelu tarjoaa pienen hauskan kulttuurishokin ja sehän sen yksi idea onkin :) 

Toinen päivä Berliinissä valkeni kylmänä ja tuulisena, mutta enää ei satanut. Me suuntasimme Sachsenhausenin keskitysleirille, missä olen kerran aiemminkin käynyt. Halusin käydä sen ajan kanssa uudelleen, tällä kertaa audiokierroksen avulla. Itkuhan siellä tuli, mutta niin kai sen noin julmien asioiden äärellä pitääkin. Alkuperäinen keskitysleiri on kohennettu museoksi/muistomerkiksi niin, että tyhjyys muurien sisällä nimenomaan jättää tilaa ajatuksille. Alkuperäisiä vankien parakkeja, eristyssellit, operointihuone, teloituskuoppa ja vartiotornit sekä joitain vartijoiden tiloja on jäljellä ja niihin pääsee sisälle. Neljän tunnin jälkeen olo oli jo aika turta kaikesta tiedosta, tunteista, tarinoista ja väsymyksestä. En halua käsitellä kokemusta tämän enempää näin tien päällä, joten palaan tähän vielä myöhemmin ajan kanssa.

Tänään sitten paahdimmekin autobaanaa pitkin Ranskan pohjoisosaan saakka. Matka jatkuu :) Miltä Trabi-safari teidän korviinne kuulosti? Kivalta vai ehdottomalta ei:ltä?