Patarei

Kävin jonkin aikaa sitten vihdoin ja viimein Patarein linnoituksessa kulttuurikilometrin varrella. Tämä kuin kiireessä kymmenen vuotta sitten hylätty vankila osoittautui aivan ehdottomaksi kohteeksi. Valtava vankilakompleksi on kuin kauhuelokuvan näyttämö, todellinen kummituslinna - hämmästyttävä, vähän pelottava, täydellisen ränsistynyt. Me valitsimme iloiseksi yllätykseksemme hyvän hetken käydä, sillä olimme koko ajan lähes yksin. Ensi kerralla täytyy muistaa ottaa vielä taskulamppu mukaan, pimeitä käytäviä ja koppeja kun paikassa riittää. Ja Patarein linnoitus todella on äärikiinnostavaa koluttavaa.

Kiinnostuneille seuraa pieni historiikki ja sitten saavat kuvat puhua puolestani. Patarei (suomeksi patteri) toimi merilinnoituksena vuosina 1840-1867, vankilana vuosina 1920-2002 ja nykyisenä kulttuuripuistona vuodesta 2007 lähtien. Linnoituksen historia on synkkiä tarinoita pullollaan. Viimeinen teloitus Patareissa on suoritettu niinkin lähihistoriassa kuin vuonna 1991. Neuvosto-Virossa oli käytössä kuolemantuomio ja kokonaisuudessaan Patareissa teloitettiin satoja vankeja. Muun muassa teloitushuoneet ja vankien taiteilemia graffiteja on edelleen näkyvillä. Uskomattomia yksityiskohtia on muutenkin säilynyt: lääkepulloja, neuloja, lomakkeita, elektroniikkaa, kirjoja, kirjanpitoa.. Kiertelymme lopuksi kiipesimme notkuvat tikkaat vartiotorniin ja välillä tuli kutkuttava omalla vastuulla -tunnelma, mikä harvoissa turistikohteissa tulee. Se juuri on Patarein kiehtovimpia puolia: tuntuu kuin olisit ensimmäinen kävijä vankilan hylkäämisen jälkeen, mikä ei tietenkään nykyisellään pidä läheskään paikkaansa.

Patareihin saa myös opastettuja kierroksia. Kesällä meren puolella toimii ulkoilmakahvila, jossa voi istahtaa purkamaan ajatuksiaan, mitä linnoituksessa käväisy varmaankin herättää. Kesäisin alueella järjestetään myös muun muassa Kultuuritolm- taide- ja musiikkitapahtuma, joka on tältä kesältä kylläkin jo mennyt. Ensi kesänä täytyy kytätä tapahtumaa ajoissa ja käväistä. 

Ainutlaatuinen Patarei meni ehdottomasti ainakin omalle mielenkiintoisimmat kohteet -listalleni. Otin kuvia hurjan paljon ja vieläkin olisi kuvattavaa riittänyt. Mitä te muut Patareissa käyneet olette tykänneet? Meidän porukkamme vähän jakaantui: minä ja siskoni mies könysimme kännykän valon avulla pimeimmätkin nurkat, kun taas mieheni ja siskoni olivat sitä mieltä, että rotan pissan ja homeen hajusta tulee huono olo ja onhan sitä kiinnostavampiakin kohteita nähty..