Luisteluvuosi 2013

Vuoden 2012 syksy oli luistelun suhteen kokeilemista, koska en vielä tiennyt innostuisinko lajista. Kokeilin myös balettia ja kesällä 2013 tulikin luisteluun pidempi mietintätauko. Sinä aikana tein kuitenkin valinnan: keskityn pelkästään taitoluisteluun, koska aika ei riitä useammassa harrastuksessa ramppaamiseen. Korvaan osittain baletin hyötyjä luistelulle venyttelemällä kotona säännöllisesti ja onneksi meille tarjotaan jäälle valmistavaa jumppaa, jossa harjoitellaan muun muassa hyppyjä kumimatolla ja vahvistetaan jalkoja. Meille aikuisille tarjotaan myös koreografiatunteja, joissa ymmärtääkseni on baletin elementtejä, mutta siellä en ainakaan vielä ole käynyt. Jotenkin koko ajatus tuntuu kaukaiselta, mutta jos lajia jatkaa, oman ohjelman tekeminen voi joidenkin vuosien kuluttua tulla kysymykseen edistymisestä ja omasta mielenkiinnosta riippuen.

Yksityisopettajani sanoikin minulle, että koska kyseessä on iluuisutamine (kääntyy suomeksi vanhahtavaksi kaunoluisteluksi), on tarkoitus olla myös kaunis (ilus) jäällä. Ei siis meikkimielessä (vaikka taitoluistelussa panostetaan toki kisameikkiin, -asuun ja -kampaukseen paljonkin), vaan kehon hallinnan ja sellaisen fyysisen keveyden ja helppouden mielessä. Jos luistelija ei ole kaunis ja sulokas kehonhallinnaltaan ja teknisiltä taidoiltaan, ei meikistä ole kauheasti iloa. Tässä yhteydessä tanssitaidoista voi hyvinkin olla apua.

Syksy 2013 toi mukanaan tunteen, että haluan harrastaa tätä lajia vähän pidempäänkin ja sen jälkeen tapahtuikin aika oleellisia juttuja:  

-Ostin oikeat taitoluistimet (jo oli aikakin!)

-Kyseisten luistinten ensimmäinen teroitus. Minulla oli alkuun ongelmia uusien luistinteni kanssa, koska ne lipsuivat joka suuntaan, yrittivät muun muassa lähteä sivusuunnassa alta. Ajattelin, että vika on kai minussa, koska kyseessä on oikeat taitoluistimet. Pari kuukautta myöhemmin uusi yksityisopeni sanoi minulle että nämä on ehdottomasti teroitettava pian, koska ovat tosi huonossa terässä (teroituksen aika on muutenkin parin kuukauden välein). Otin luistimet Helsinkiin mukaan (se on jo toinen tarina), missä ammattiteroittaja sanoi, että näissä on ollutkin ns. tehdasteroitus, jota ei ole luisteluun tarkoitettukaan ja terä oli jopa paikoin pyöreä. Lopuksi hän kehoitti aloittamaan varovasti tämän oikein tehdyn teroituksen kanssa.. Nyt on sitten ekaa kertaa oikeat, oikein teroitetut taitoluistimet jalassa. Mikään ei lipsu mihinkään, terä puree jäähän ja tunnen ensimmäistä kertaa miltä ulkoterä tuntuu. Vähän kuin olisi löytänyt uuden jäsenen kehostaan, mutta kunhan siihen tottuu, uskon, että siitä on merkittävä hyöty.. :D Oli virhe odottaa teroitusta noin kauan, mutta nyt on tämäkin este voitettu ja jotain taas opittu.

-Yksityistuntien aloittaminen, eli aikamoinen reality check ja nöyrtymisen paikka! Se, että olen saanut vauhtia luisteluuni, ei tarkoita että olen alunperinkään tehnyt montaakaan asiaa oikein. Onneksi olen luistellut vasta vuoden päivät, korjaaminen kun kannattaa aloittaa aika alussa. Pahojen tapojen poisoppiminen se vasta turhauttavaa onkin. Opettaja on onnistunut laittamaan pääni ihan pyörälle (kirjaimellisestikin, koska esim. pirueteilta ei hänen katseensa alla vältytä), mutta onneksi se vain lisää motivaatiota.

-Luistelukertojen lisääminen. Olen nyt parin kuukauden ajan käynyt keskimäärin kolme kertaa viikossa jäällä. Huomaan (ainakin itse) kehittyväni koko ajan ja se palkitsee. Taitoluistelu on myös ihan hurjan tehokasta liikuntaa. Nyt kun olen saanut tasapainoa ja pystyn käyttämään jo vähän vauhtia ja voimaa, saan itseni hetkessä hikiseksi ja hengästyneeksi. Uusi teroitus myös teki luistimista selvästi raskaammat luistella, vaikka harrastajateroitus niihin laitettiinkin. Tiedän myös tiettyjä askeleita, joilla saan takuuvarmasti lihakset kipeiksi. Hyvä kun bussille pääsen tutisevilla reisillä. Peittoaa mennen tullen kuntosalin!

Eli eli, luistelutavoitteet alkavalle vuodelle:

-Katse ylös jäästä. Tämä on minulle ihan liian tuttu virhe myös ratsastusvuosiltani, eli tätä sitten lopulta korjaamaan! Jostain se vain on aloitettava. Ongelma myös näkyy tosi selkeästi näistä kuvista. Tämän takia kannattaakin kuvauttaa ja videoituttaa itseään aika ajoin.

-Riittävästi luistelukertoja. Aika näyttää mikä on aikataulujen ja jaksamisen puolesta mahdollista, mutta pyrin siihen, että keskiarvo pysyisi kolmessa kerrassa viikko ympäri vuoden. Tämä tarkoittaisi 156 tuntia jäällä (vaikkakin luistelukoulun tunnit ovatkin 50-minuuttisia). Merkkailen tuttuun tapaan luistelukerrat kalenteriin, eli pystyn laskemaan miten lähelle päästään. 

-Lisäksi ottaisin tosi mielelläni tähtäimeksi jonkin aikuisten taitotasoista, mutta niistä on vaikea löytää tietoa. Jenkkiläisten harrastajien blogeista selviää nopeasti, että heillä on mahdollisuus ruveta suorittamaan virallisia taitotasoja melko piankin luistelun aloittamisen jälkeen. Esimerkkinä on alin Pre-Bronze Moves in the Field -testi. Tästä pitäisi keskustella yksityisopettajani kanssa, koska en tosiaan tiedä onko meillä täällä edes mahdollisuutta testata näitä matalimpia - pronssitasoa ja vaikeampia kyllä. Joka tapauksessa, harjoittelen tuota edellä mainittua testiä, jonka ei pitäisi olla ihan loputtoman kaukana tasostani tällä hetkellä ja pyrin videoimaan suoritukseni myöhemmin tänä vuonna. Järjestän siis vähintään itse itselleni kyseisen tasotestin ;)! Muita tasotavoitteita täytyy vähän hioa vielä vuoden mittaan.

Sellaista luistelurintamalta. Tästä siis jännityksellä uuteen vuoteen katsomaan mitä se tuo tullessaan.

Mitä parhainta vuodenvaihdetta muillekin täältä Tallinnasta toivotellen!