Kirjoittaminen on ollut lähiaikoina taas vähän jumissa. Arkinen aherrus ja luisteleminen ovat vieneet alkuvuonna kaiken ajan, mutta palkintona tutkinnot ovat edenneet ja olen kai vähän kehittynyt luistelussakin. Vähitellen kesän lähestyessä alkaa kuitenkin taas löytyä intoa pörrätä pitkin Tallinnaa, joten ehkäpä blogikin jossain vaiheessa vähän virkistyy.. :)
Kävimme jonkin aikaa sitten kaveripariskunnan kanssa istumassa iltaa Kolm Sibulat -nimisessä rennon boheemissa ravintolassa (en oikein vieläkään tiedä, miksi tämän tyylisiä paikkoja kutsuisi). Kävimme paikassa vajaa vuosi sitten, mutta kokemus jäi silloin vähän vajaaksi. Halusimme kuitenkin mennä uudelleen, sillä Kolm Sibulat on tosi suosittu, mikä kertonee jotain sen laadusta. Paikan vähän syrjäisempi sijaintikaan kun ei houkuttele jatkuvaa turistivirtaa.
Listalla oli vaikka mitä, myös kasvisruokailijalle. Minä otin tuon alempana kuvissa näkyvän setin: kasvistäytteisen pitaleivän ja herkullisen aasialaistyylisen (?) kalakeiton. Muisti meinaa tehdä kepposet, sillä käynnistä tosiaan on jo hetki.
Alkuun oli tarjolla hyvää itse tehtyä leipää. Ehkä olen lähiaikoina onnistunut valkkaamaan erityisen hyviä paikkoja tai vain päässyt tottumaan hyvään, mutta teolliset alkuleivät ravintolassa tuntuvat nykyään aika huonolta idealta. Hyvään tottumisen "ongelmaa" lisää varmaan osaltaan se, että mieheni tekee meillä kaikki leivät itse :) Tuntuu hölmöltä mennä ravintolaan syömään pussileipää. Tästä pisteet siis myös Kolm Sibulalle.
Annokset olivat hyviä, mutta oikeastaan eivät poikkeuksellisen hyviä - maukkaampiakin annoksia olen tämän tyylisissä ravintoloissa saanut. Menisin silti toiste. Mitään oikeata vikaa ruuissa ei ollut ja tunnelmallisuus ja hyvä asiakaspalvelu auttavat korjaamaan pikkuisia puutteita. Jonkin annoksen vaihtamalla olisi ehkä saanut taas toisen käsityksen paikasta.
Mieheni tilaama jälkiruoka oli joka tapauksessa erityismaininnan arvoinen herkullisuudessaan.. jälleen kerran. En tilaa itselleni oikeastaan koskaan jälkiruokaa ja meille on käynyt niinkin, että tarjoilija on tuonut myhäillen myös minulle lusikan mieheni jälkiruokaa varten. Tuttu juttu ilmeisesti.
Kolm Sibulat sijaitsee vähän rosoisemmassa korttelissa hauskan mallisen talon päädyssä. Osoite on Telliskivi 2. Perille pääsee myös julkisilla, esimerkiksi trollilla (=johdinautolla) numero 7. Samalla saa taas vähän erilaisen silmäyksen Tallinnaan :) Paikan nettisivut löytyvät täältä: Kolm Sibulat.
Kolm Sibulat ei vissiin ollut olemassa vielä silloin, kun asuin Tallinnassa? Muutin siis pois syyskuussa 2011. Asuin nimittäin ihan tuossa vieressä, Mööblimajan toisella puolella, ja muistaakseni tuo rakennus oli ihan tyhjä niihin aikoihin. Sama taitaa koskea Telliskiven Koplin puoleista päätä myös. Eikös sielläkin ole nykyään ravintoloita ja vaikka mitä muuta? Minulle se paikka oli silloin vain ärsyttävä risteys, jota silloin tällöin puolipakosta käytin. :) Siinä kun pitää katsoa ainakin viiteen ilmansuuntaan, jos mielii välttyä kolarilta ratikan ja muiden autojen kanssa...
VastaaPoista-Susanna Pietarista
Moi, kiva kun kommentoit :) Kolm Sibulat tuli tuohon kai keväällä 2012 (?), eli joka tapauksessa ehkä enintään vuoden muuttosi jälkeen. Siinä edessä on tosiaan aika vauhdikas risteys. Tallinnan valaistus ja suojateiden merkintöjen kunto huomioon ottaen saa kyllä vilkuilla ympärilleen niin kävelijä kuin autoilijakin (sekä mielellään myös se kaasu pohjassa rämistelevä trollikuski).
PoistaHauska kuulla millä alueella asuit täällä. Saako muuten udella mitä teit täällä asuessasi? Muistaakseni en ole tätä kysynyt.. :) Kaikilla on aika erilaiset tarinat siitä miten juuri Tallinnaan päätyi.
Nimenomaan siellä Koplin puoleisessa päädyssä on kyllä paljon hyviä ravintoloita (ja aluetta on laitettu muutenkin): Kukeke, F-Hoone, Boheem, Kamahouse Köök, Sesoon.. Se on mielestäni ihan parasta ravintola-aluetta Tallinnassa tällä hetkellä. :)
Moikka,
Poistasaa udella. :) Tarkoitus oli alunperin tulla Tallinnaan vain kolmeksi kuukaudeksi harjoitteluun yritykseen, joka tarjoaa yrityksille erilaisia palveluja esim. tutkimus-, käännös-, asiakaspalvelua. Kuukauden päästä minut sitte houkuteltiin jäämään töihin. :) Ja jäinkin sitten vuodeksi. Sitten tuli mahdollisuus toteuttaa yksi haave ja päästä Venäjälle töihin ja niin lähdin tänne Pietariin.
Pelgulinnan alue oli kyllä kiva paikka asua, eteenkin kun siitä pääsi niin kivasti koiran kanssa metsään sinne Merimetsan alueelle. Sitä metsää ja niitä polkuja on seikkailtu ristiin rastiin. :)
Tuon valaistusjutun olinkin jo unohtanut, mutta tosiaan Tallinnan katuvalaistuksessa olisi toivomisen varaa. Ja niin on kyllä Pietarinkin. :)
-Susanna
Moi! Kiva kun avasit Tallinna-tarinaasi :) Pelgulinnan alue on varmasti kiva asua. Lähellä keskustaa, muttei kuitenkaan turistikaaoksessa ja ulkoilumahdollisuuksia löytyy.
PoistaJa olen samaa mieltä: ehdottomasti pitää vain lähteä seuraamaan unelmiaan. Työ Pietarissa kuulostaa kyllä tosi antoisalta ja mielenkiintoiselta. Minäkin haluaisin kovasti jatkaa venäjän opintojani, mutta aika on tällä hetkellä hurjan kortilla. Viron tunneillakin käyn vain joka toinen viikko - onneksi käytännön harjoitusta tulee kuitenkin useammin.
Huikkaathan, jos vielä päädyt bloggailemaan, mielenkiinnolla lukisin arjesta Pietarissa/Venäjällä ylipäänsä :)
Minäpä ilmoittelen, jos ryhdyn bloggaamaan. :)
Poista-Susanna