Tallinn-Keila-Tallinn

Meillä oli nyt viikonloppuna vieraita. Perjantai-ilta meni minun osaltani luistellessa, minkä jälkeen mieheni paisteli meille pitsaa kotona. Lauantaiaamuna löimme viisaat päämme yhteen ja pohdimme mitä hauskaa sitä keksisi. Tallinnan kohteita on katseltu jo muutaman vuoden ajan, joten päätimme lähteä kaupungin ulkopuolelle. Pienellä googlailulla ja juna-aikataulujen selailulla paikaksi valikoitui vähän Tallinnasta etelään sijaitseva Keila, jonka vajaa 10 000 asukasta enteilivät ehkä jotakin katsottavaakin. Virolaiset kaupungit ja kylät muutaman suurimman ulkopuolella kun ovat toinen toistaan pienempiä ja kaikkialla ei välttämättä ole edes ruokapaikkaa.

Keilan junat lähtevät Balti Jaaman asemalta heti vanhankaupungin ulkopuolelta. Paikallisjunat eli porgandid (=porkkanat) ovat supersiistejä ja moderneja. Minun edestakaiset matkani maksoivat yhteensä 1,7 euroa siinä missä tavallinen lippu kustansi 2 euroa suuntaansa. Menomatkalla olin opiskelija, paluumatkalla koululainen. Vähän hävetti, kun tajusin minkä lipun konnari minulle löi, mutta onneksi ei tullut tarkastajaa.. :) Junamatkailu Virossa on todellakin varteenotettava vaihtoehto, mutta aikataulut kannattaa tarkastaa etukäteen. Päiväreissu Rakvereen esimerkiksi ei aikataulujen takia meiltä enää onnistunut.

Ilma oli aamulla pilvinen, mutta iltapäivästä jo aurinkoinen ja keväinen. Päädyimme jopa syömään ulkoterassille. Keilassa oli mittarin mukaan +9 astetta, mutta tietysti terassille paistava aurinko lämmitti vähän lisää.

Keilaan päästyämme suuntasimme ensimmäisenä jo junan ikkunasta huomaamallemme pienelle torille. Tarjolla oli kaikki tyypillinen: paljon kasviksia, savustettuja ja palvattuja lihoja, kalaa, vaatteita ja kenkiä. Perällä oli yhden naisen bisnes: kasoittain ihania kukkamekkoja, hameita ja puseroita. Kaivelimme kasaa hyvän tovin ja mukaani lähtivät ruusumekko ja ruususortsit. Merkit edustivat brittiläisiä edullisemman puolen brändejä, joten nainen oli ehkä ostanut jotakin varastonpohjia. Kuka tietää. Tärkeintä oli, että vaatteet olivat käyttämättömän näköisiä, kauniita ja kirpparihinnoin.

Keilassa sijaitseva kaunis Mikaelin kirkko on koko Harjumaan suurin keskiaikainen kirkko. Vanhimmat osat ovat peräisin 1200-luvulta. Emme päässeet sisälle saakka, mutta kiertelimme kirkon pihaa ja hautausmaata. Keila on muutenkin varsin vanha kylä - Wikipedian mukaan paikalla oli asutusta jo pari tuhatta vuotta ennen ajanlaskun alkua.

Kylässä oli jopa useampia ruokapaikkoja, mutta kivantuntuiset kahvilat olivat kiinni yksityistilaisuuksien takia. Päädyimme melkeinpä ainoana vaihtoehtona asemalla sijaitsevan piirakkakioskin terassille. Se osoittautui juuri niin hyväksi ruokapaikaksi kuin nyt piirakkakioski vain voi osoittautua :) Ostimme läjän erilaisia piirakoita ja seljankaa. Yksi herkuista oli tsheburek, joka paljastui rasvaiseksi lihapiirakaksi. Aurinko lämmitti terassia ja asiakkaita riitti.

Venäjänkielinen väestönosa oli esillä myös Keilassa, joskin paljon pienempänä kuin esimerkiksi meillä Tallinnassa tai itä-Virossa. Taustalla virolainen poliitikko toivoo rauhaa. Kyseinen kampanja on aika näkyvä tällä hetkellä katukuvassa.

Keilassa kukki. Kiireiltäni huomasin ensimmäistä kertaa, että kevät tosiaan alkaa olla täällä. En ole nähnyt kukkiakaan ennen tätä päivää. Eipä niitä Tallinnan keskustassa juuri olekaan, eikä jäähalleissa huomaa vuodenaikojen vaihtelua. Pikkukylien paras puoli: yhtäkkiä on aikaa pysähtyä katsomaan ympärilleen :)

 

Alimpana vielä mekkopinon ruusukuosiset löydöt ja Kalevin tuore kausisuklaa.

Tallinnaan päästyämme kävimme illallisella Saltissa, josta olen kuullut paljon hyvää. Mekin tykkäsimme! Koitan saada myöhemmin raapusteltua jotakin paikasta myös tänne blogin puolelle.