Sivut

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Rattaralli 2013

Koko vuoden enemmän tai vähemmän jännityksellä odotettu Rattaralli on visusti takana. Vielä viime yönä näin unta, että mieheni pyörtyi ja aloin huutamaan apua viroksi. Syytä tai ei, huolestun miehestäni melko helposti (kuten muuten myös kissastamme..). Myöntääkö kukaan muu tällaista piirrettä? Mieheni ei ymmärrä minua lainkaan, vaan lähinnä hermostuu "hössötyksestä", kuten hän sen tulkitsee.

Jännityksen, ja myöhempien helpotuksen kyynelten, lisäksi ralliviikonloppu toi mukanaan pyöräilijöiden takuuvarman palamisen auringossa (mikä helle!), hikoilusta suolakristallisia pyöräilytrikoita ja läjän mitaleita (yksi jokaiselle maaliin saapuneelle :). Sekä paljon yhdessäoloa ja kesän ensimmäiset hyttysenpuremat. Viime vuonna niitä raavittiin varmasti kuukauden ajan, nyt ne eivät onneksi vaikuta yhtä pahoilta. Alkuviikosta kotona odotti kaivattu tieto: sain aiemmin tekemästäni kielikokeesta 98%. Eli B1-taso kutsuu :)


Tartto on kaunis ja mielenkiintoinen kaupunki - sieltä löytää paljon kun vähän kiertelee. Tällä kertaa me katsomon tytöt kävimme kirpputorilla ja Nõukogude lillelapsed -näyttelyssä (suomeksi neuvostoliiton kukkaislapset), joka kertoo hippiliikkeestä 70-luvun Neuvosto-Virossa. Pienehkö, mutta sitäkin mielenkiintoisempi näyttely toimii vielä syyskuun alkuun asti. Suosittelen käymään jos liikut Tartossa. Minä odotan jo näyttelyyn liittyvää dokumenttia julkaistavaksi, sen verran mielenkiintoiselta se näyttelyn pätkien perusteella vaikutti. Aikataulun mukaan julkaisu tapahtuu vuonna 2015, eli hetki pitäisi vielä malttaa.. ;)

Oli hauska jutella puolalaisen lähes saman ikäisen naisen kanssa. Katselimme näyttelyssä suuria kasettikeloja ja hän kertoi, että hänen isosiskoillaan oli samanlaisia ja ne periytyivät myös hänelle itselleen käyttöön. Minä en rehellisesti ollut nähnytkään sellaisia ennen, mikä tuntui aika hassulta. Pieniä kasetteja tietysti oli (teknologia oli selvästi sama), mutta nämä olivat halkaisijaltaan noin 20-senttisiä rullia. Uudet teknologiat ovat kai tulleet sen verran jäljessä neuvostomaihin, ehkä poliittisista ja taloudellisista syistä yhtä lailla (?). Tämä riippuu kai paljon maasta ja vuosikymmenestä, enkä tiedä kuinka kurinalaista elämä juuri Puolassa on kaikenkaikkiaan ollut. 


Sunnuntainen amatööripäivä osoittautui kesän kuumimmaksi tähän mennessä. Varjossa mitattiin lähdön aikaan jopa +26 astetta ja kovin montaa varjoista kohtaa ei reitin varrella sitten ollutkaan. Meidän tiimimme raportoi matkan varrelta muun muassa yhden sydänkohtauksen, mikä ikävä kyllä ei yllättänyt, sillä lähtijöiden kunto vaihteli silmin nähden paljon. Katsoin kauhuissani osaa lähtijöistä, varsinkin kun heti aamusta oli selvää millainen päivä oli tulossa. Eräs ryppyinen pappa kiinnitti erityisesti huomioni, sillä hän oli tiimimme kohdalla lähtökarsinassa. Selvästi yli 70-vuotias laiha pappa lähti matkaan vuosikymmeniä vanhalla pyörällä ilman urheilujuomapulloja (pelkällä vedellähän tuolla ei kunnolla olisi edes pärjännyt suuren hikoilun takia). Mutta huono kunto tai ei, kolmen tunnin jälkeen porukkaa alkoi valumaan takaisin tasaiseen tahtiin, eivätkä maaliin tulijat näyttäneet edes niin kovin kärsineiltä. 

Illalla kävimme ulkona syömässä ja joimme lämmintä sampanjaa. Sampanjaa sen olla piti, mutta sitähän ei hotellista löytynyt. Respassa neuvottiin menemään lähimpään R-alkoon ja sillä välin tarjoiltiin cooleri ja lasit. Joustavaa asiakaspalvelua :) Osa porukasta tekikin huonevarauksen jo ensi vuodelle ja meille vielä huudettiin perään "see you next year!". Heh :)


Katsoin äsken vielä dokumentin Rattaralli-viikonlopulta ja nauroin ääneen. Porukka on niin persoonallista ja huumorintajuista. Tunnelma on loistava: kuka vaan voi osallistua, kaikki ennen maalilinjan sulkemista yli ehtineet palkitaan mitalilla + vedellä/limulla ja keitolla, kaikkia kannustetaan. Pyöräilyn saa ottaa veren maku suussa tai sitten maisemia ihaillen. Pukeutuneita pyöräilijöitä on paljon, esimerkiksi tämän vuoden kuvatuimpia oli kirahvi. Ihmiset jaksavat hymyillä, antaa kommentteja kuvaajille ja jopa laulaa pyöräillessään. Tsemppijoukot radan vierellä huutavat kannustushuutoja, ruiskuttavat viilentävää vettä ajajien päälle ja ojentavat pulloja. Kesätapahtuma parhaasta päästä! Nimimerkillä onneksi se on taas ohi ;)

Kertokaahan jos teillä on kokemuksia Rattarallista tai Tartosta muuten. Mitä tykkäätte kaupungista? Entä kiinnostaako teitä Neuvostoliiton historia :)?

4 kommenttia:

  1. Olis kiva käydä Tartossa joku kerta kesällä! Aina tuntuu vaan kesäreissut sijottuvan saarille tai Pärnuun.. ;) Onko sulla muuten joku "syy" miks käyt kielikokeissa, vai ihanko muuten vaan? :) Tarttisin todistuksen et viro on tasolla B2 mut vähän pelottaa, tuntuu ettei kyllä ihan siellä olla vielä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Kiitos kommentistasi :) Tarttoa (ja Itä-Viroa muutenkin) uskaltaisin suositella nimenomaan kesäkohteeksi: kaunista luontoa, rauhallista maalaiselämää ja nähtävyyksiä vähän joka makuun. Ja niitä hyttysiä, ikävä kyllä :P

      Mä käyn kielikokeissa (no, yhdessä tähän mennessä) ihan omaksi iloksi. Mutta kyllähän noita syitäkin löytyy: kiva saada virallinen merkintä CV:n, tsemppausta kielen opetteluun selkeän tavoitteen muodossa, mahollisuus saada kielitunteihin käytetty raha takaisin, kokemus ja se, että tietää itse millä tasolla suunnilleen mennään.

      Mua hirvittäisi tossa B2-tasossa eniten puhuminen. Mutta se on varmaan pienin stressi jos on mahollisuus puhua kunnolla arjessa viroa. Teimme nyt keväällä kielitunneilla jonkin verran B1- ja B2 -tason luetunymmärtämistä ja kirjoittamista. Tuntui, että kyllähän näistä ehkä selviäisi (varsinkin B1), mutta sai kuitenkin välillä kaivaa sanakirjan esille ja kielioppiosuus oli jo selvästi hankalampi. Se vaatii teoriaa alle ja/tai luotettavaa kielikorvaa. Eihän se B2 mikään läpihuutojuttu ole ja kannattaahan siihen sikäli panostaa. Onneksi noita voi kuitenkin kokeilla ja ainoastaan jos tulisi ihan emämunaus (mikä ei ole ehkä ihan kauhean todennäköistä, jos kokee että viroa osaa), joutuu koekieltoon puoleksi vuodeksi. Mutta kyllä vaan mua jännitti jo tuolla A2 -tasolla :)!

      Poista
  2. oli kiva lukea, ja neuvostoliitto kiinnosta varsinkin se millasta siellä oli arkielömö ja miten eroaa meikäläisestä järjestelmästä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Kiva kuulla, että tykkäsit ja todellakin, neuvostoliittolainen arki on kiinnostava aihe.

      Poista