Vierailulla itävirolaisessa lastenkodissa

Viikko sitten lauantaina kävimme pienellä porukalla viemässä tavarakuorman Virossa asuvien suomalaisten naisten yhteisön avustuskohteeseen, Kohtla-Nõmmen lastenkotiin. Lisäksi tavaraa meni Kohtla-Järven sosiaalitoimistolle. Jos haluat lukea lisää Suomettarien hyväntekeväisyystyöstä, se onnistuu täällä: KLIK. Lastenkoti ei salli tunnistettavien kuvien julkaisemista lapsista, joten jätin varmuudeksi pois kaikki kuvat asukkaista.

Päivämme alkoi yhteisömme varastolta, jossa pakkasimme pakettiauton täyteen sekä sosiaalitoimistolle, että itse lastenkotiin vietävää tavaaa. Matkaan lähdimme kahdella autolla.

Mitä olisikaan vähänkään pidempi ajomatka ilman kahvipaussia. Statoilin valikoimista löytyi suurin näkemäni take away -muki, noin puolilitrainen. Jätimme megamukit kuitenkin tällä kertaa ottamatta.

Ajomatka meni rattoisasti rupatellessa ja vajaan parin tunnin päästä aloimmekin olla perillä. Matkan varrella näkyi tutun näköistä itävirolaista syrjäseutua. Tämänkaltaisia kauniita, mutta enemmän tai vähemmän ränsistyneitä kivitaloja on paljon.

Ensimmäinen etappimme. Sosiaalitoimisto ei ole lauantaisin auki, joten kannoimme tavarat erään kerrostalon kellariin odottamaan siirtoa. 

Perillä lastenkodilla. Pari vanhempaa asukasta tuli meille kantoapuun.

Alkuun palaveerasimme käytännön asioista kahvien ääressä johtajattarien kanssa ja selailimme lasten kuvia eri tempauksista ja tapahtumista.

Sen jälkeen teimme kierroksen suureen lastenkotiin. Lapset on järjestetty neljään perheeseen, jotka asuvat eri siivissä. Jokaisessa perheessä on 8 paikkaa. Vanhin lapsista oli muistaakseni 19-vuotias ja nuorimmat vaippaikäisiä. Vanhempien lasten muuttoa omilleen tuetaan parin vuoden ajan, jonka aikana oma toimeentulo olisi löydettävä.

Lastenkodilla on yksi huone varattuna lahjoituksena saaduille uusille tavaroille. Sieltä otetaan esimerkiksi lasten syntymäpäivälahat ja mahdolliset palkinnot.

Sekalaisia kuvia lastenkodista.

Viimeisenä kuva auton ikkunasta napattuna paluumatkamme alussa. Lastenkoti sijaitsee hiilikaivosalueella, jossa myös työpaikkoja on rajallisesti.

Ehdimme vielä illaksi Tallinnaan. Päivä oli kaiken uuden ja kiinnostavan takia aikamoisen väsyttävä, mutta ehdottomasti sitäkin antoisampi!

Hyvän asialla: Joulubasaari 2014

Huh...! Takana on tehokas ja erittäin onnistunut päivä Tallinnan kansainvälisen naisten klubin järjestämissä hyväntekeväisyysmyyjäisissä, joissa eri maiden Viron-suurlähetystöt myivät maapöydissään erilaisia tuotteita hyväntekeväisyyspohjalta. Koko tapahtuman tuotto menee erilaisten perheiden, lasten ja naisten asioita täällä Virossa ajavien järjestöjen toiminnan tukemiseen. Viime vuonna myyjäisissä kerättiin reilut 34 000 euroa. 

Alla meidän erittäin onnistunut, innokas ja aikaansaava kokoonpanomme, eli Team Finland! Tehonelikkomme palveli sujuvasti ihmisiä neljällä kielellä: suomeksi, viroksi, venäjäksi ja englanniksi. Myös mieheni toimi meille korvaamattomana apuna: haki kertakäyttölusikoita, glögiä ja kotoa vielä yhden kakun myyntiin.. Huipputiimi meillä :)

Tapahtuma oli tyylillä järjestetty. Hienojen pöytien lisäksi tarjolla oli arvontoja ja huutokauppoja sekä hyväntekeväisyysjärjestöjä edustamassa toimintaansa. Esimerkiksi ruokapankki otti vastaan vaikkapa myymättä jääneitä lahjoituksia myyntipöydistä. Lisäksi paikalla kiersi järjestäjien edustaja vaihtamassa myyjien seteleitä kolikoiksi. Juuri kun tuskailimme vaihtorahan loppumista, tämä henkilö kurvasi paikalle ja pelasti pöytämme. 

Hiljaisessa huutokaupassa oli kaupan eri tahojen tähän tilaisuuteen tekemiä lahjoituksia. Esimerkiksi miehelleni tarttui mukaan 10 hengen viininmaistelutilaisuus.

Rauhallista joulutunnelmaa kiireisten myyjäisten keskellä.

Tämän juustomoukarin voitti sen painon lähimmäksi arvannut henkilö.

Jättikuva meikämansikista työn touhussa. Välillä sai tehdä montaa asiaa samaan aikaan: annostella, etsiä vaihtorahaa, keittää glögiä ja kaataa sitä termariin, järjestellä.. Nelikätisyydestä olisi ollut apua! Minusta oli kuitenkin vain ihanaa, että kädet olivat täynnä. Paikallehan tultiin tekemään hommia hyvän puolesta. Tyhjän panttina seisoskelu olisi ollut turhauttavaa.

Leivoin eilen kolme isoa cookie dough -kakkua Kinuskikissan ohjeella ja kaikki myytiin. Viimeinen pala meni puoli tuntia ennen tapahtuman loppumista ja se tarkoitti sitä, että kaikki meidän leipomamme tuotteet loppuivat! Myimme noin 60-80 joulutorttua, 48 palaa kakkuani, kymmeniä korvapuusteja, pellillisen mokkapaloja ja 10 litraa glögiä.

Pöydillä oli maateemoja ja ihan mitä vain, minkä oltiin ajateltu myyvän. Esimerkiksi Alankomaiden pöydässä panostettiin kukkiin ja Kiinan pöydässä oli kevätrullia ja kiinalaisia teelaatuja. Toisaalta monissa pöydissä oli esimerkiksi ihan vain yleisiä jouluaiheisia juttuja.

Siinäpä se! Viiden tunnin aikana ehdin tehdä lyhyen kuvailukierroksen ja hyvä niin. Kiitos koko tiimimme meidän pöytämme pääsi loistavasti tavoitteeseemme :) Myyjäiset järjestetään ensi vuonna uudestaan ja ne kannattaa pitää mielessä. Tapahtuma oli todella suosittu ja tunnelma iloinen ja välitön.

Messuilla Pesaleidjan kanssa

Heti alkuun: kovasti tervetuloa seuraamaan meidän toimintaamme tykkäämällä suomenkielisestä Facebook-sivustamme TÄÄLLÄ. Minä olen ottanut ainoana suomenkielisenä vapaaehtoisena sivun hallintaani ja tulen postittelemaan sinne kuvia, juttuja arjestamme ja kaikista tärkeimpänä tietoa kotia etsivistä kissoistamme. Näkyvyys on tälle toiminnalle ensiarvoisen tärkeää, joten jokainen joka vaivautuu tykkäämään tai kertomaan meistä vaikka lyhyesti eteenpäin, toimii jo hyvän asian puolesta :) Ja otan mielelläni vastaan sivun parannusehdotuksia tai juttuvinkkejä: millaista sivua sinä haluaisit seurata?

Meidän lauantainen messupäivämme Laps ja pere -messuilla alkoi kokoontumisella aamutuimaan kissatuvalla. Pakkailujen jälkeen heitimme kissat ja kassit (kassid on muuten kissat viroksi ja lausutaan vieläpä kassit) autoon ja pistimme menoksi. 

Aamuinen puuhailumme sai uteliaita katseita kissalan kissoilta. Tältä komealta pojalta on pakkanen pudottanut palan korvasta. Tämä on loppujen lopuksi aika yleistä katukissoilla, mutta minä ainakaan en ennen meillä aloittamista ollut nähnyt yhtäkään "puolipitkäkorvaista".

En voi olla laittamatta tätä kuvaa kissalasta: käynti Paldiskissa lastentarhassa aiemmin viikolla poiki pienen rahalahjoituksen lisäksi 6-vuotiaiden tekemää taidetta kissalan seinille :) Varsinkin tuossa keskellä alimpana on aika menevän näköinen kissa!

Matkalla Mustamäeltä Saku suurhallille.

Perillä Saku suurhallilla saimmekin laittaa hihat heilumaan, että osastomme olisi pystyssä ennen kymmentä. Aika monella messuosastolla näytti olevan sama tilanne.

Meidän kissalassamme oli eri-ikäisiä, erinäköisiä rauhallisia kissoja. Jotain jokaiselle!

Laitoimme aika paljon mainoskylttejä, jotta ne osuisivat nopeasti ohikulkijoiden silmiin. Nurkkamme oli vähän hämärä, joten osa kuvista on pikkuisen puuromaisia. 

Kissalaa vastapäätä löytyi hyväntekeväisyysmyyntipöytämme. Meillä oli myynnissä sisustusesineitä, keramiikkaa, pinssejä.. Suuri osa tavaroista on lahjoitettu meille eri tahojen puolelta. Meillä oli myös kaksi erilaista arvontaa, jotka olivat mukavan suosittuja.

Minä olin monta tuntia myyntipöytämme takana. Olen vielä aika uusi vapaaehtoinen, joten en olisi osannut kertoa paljoa kissoistamme ja lisäksi en itsekään halunnut palvella asiakkaita tilanteessa, jossa joudun vuolaasti selittämään viroksi kovan melun ja hälinän keskellä.. Vironi ei VIELÄ ihan niin vahva ole. Houkuttelin siis pöytämme takana asiakkaita arvontoihimme, jaoin infolehtisiämme ja koitin leveällä hymyllä ja tervehtimällä saada ihmisiä tulemaan lähemmäs.. 

Tällainen pikkuapina keikkui mukana. Tällä pennulla oli ensimmäistä kertaa valjaat päällä ja ne tuntuivat niin oudoilta, ettei hän osannut enää ottaa askeltakaan. Kellahti vain joka kerta kyljelleen, kun laskettiin maahan.

Suloinen 6-vuotias Deboora edusti meitä rauhallisesti ihmisten keskellä ja oli silitettävänä tunteja putkeen. Iltaa kohden hän muiden mukana väsähti, eikä enää suostunut tulemaan ulos häkistä. Moni kissa oli tässä vaiheessa jo kaivautunut peitteisiin piiloon ja osa nukkui sikeästi. Koska yleinen tunnelma kissojen suunnalla oli väsynyt ja vähän kärttyinenkin, suunniteltiin sunnuntaille kissojen vaihtoa puolessa välissä päivää. 

Meidän osastomme oli aivan päälavan yläpuolella, joten hiljaisina hetkinä pääsimme itsekin seurailemaan viihdettä. Tarjonnasta löytyi paljon musiikkiesityksiä, teatteri- ja tanssiesityksiä, muotinäytöksiä, joku kotikemistijuttu.. Minulla soi vieläkin pari vauhdikasta lastenlaulua päässä :)

Myimme jonkin verran tavaraa, paljon arvontalipukkeita, jaoimme tietoa toiminnastamme ja loimme kontakteja. Lauantaina vain yksi kissa löysi kodin, mutta uudet kodit ovat onneksi vain osa tavoitteistamme messuilla. Esimerkiksi alkusyksyn Uus Maailm -kaupunginosan festareilta 11 kissaa oli saatettu uusiin koteihin, eli tämä vaihtelee tosi paljon.

Tällainen messupäivä meillä oli! :) Päivän päätteeksi otin vielä selfien rintamerkistäni. Olen hengenpelastaja (olen elupäästja).