Sivut

torstai 11. syyskuuta 2014

Uue Maailma tänavafestival 2014

Viime viikonloppuna vietettiin Uus Maailm -kaupunginosan kahdeksansia katufestivaaleja upeassa auringonpaisteessa. Tapahtuma oli minulle ensimmäinen laatuaan ja yllätyin iloisesti sen laajuudesta. Kaupunginosan kadut olivat täynnä myyjiä oli kävijöitä oli tungokseksi asti. Kadunkulmat olivat täynnä mitä yksilöllisempiä kojuja ja ihmisten itse tekemiä herkkuja..

Tunnelma oli iloinen. Musiikkia löytyi monessa muodossa, ruokaa ja juomaa jokaiseen makuun, sekä pieniä kojuja, jotka myivät mikä mitäkin.. Ja mikä parasta, sitä aurinkoa. Alla pieni kuvakatsaus tapahtumaan.

Pätkä avajaiskulkuetta, jonka kärjessä kulki muutaman miehen orkesteri.



Herkkuja, herkkuja..




Valmistautumista kävijäpaljouteen. Oli hauska nähdä miten iloisesti ja persoonallisesti ihmiset laittoivat ständejään. Useimmilla oli jokin teema ja ruokaa ja esillepanoa oli mietitty paljon. Pisteet siitä, että erilaista ruokaa oli taas tosi paljon!



Ilo irti ja kamera tanassa, pitäähän sitä saada materiaalia blogiin!


Käsintehtyä olutta..



..joka pääsi poseeraamaan, kun istahdimme aurinkoon nurmikolle kuuntelemaan muutaman miehen livebändiä.



Pääsin muun muassa yhteen lempparipuuhaani, eli kurkkimaan talojen sisälle. Jostain syystä on kiva nähdä mitä julkisivut kätkevät taakseen. Jonkinlainen näyttely oli tällä kertaa kyseessä. 


Paikalla oli myös hyväntekeväisyysjärjestöjä. Kodittomien kissojen kohdalla tuli itku ja päätin, että tämä saa nyt johdattaa minua, koska jos jokin asia saa tuntemaan näin vahvasti.. Illalla klikkasin auki kyseisen järjestön sivut ja sinne oli vastikään päivitetty järjestön etsivän viro-suomi -kääntäjiä teksteilleen. Aloitin homman heti seuraavana päivänä ja vielä tällä viikolla olen menossa kissataloon katsomaan voisinko aloittaa työt myös siellä (tämä tarkoittaisi siis muutamaa tuntia viikossa vapaaehtoistyötä kissojen kanssa+käännöstyöt).. Syksyhän on uudistumisen aikaa ja tykkään muutenkin aina välillä ravistella itseäni ulos vanhoista kaavoista ja kokea jotain uutta. Toivotaan, että tästä tulee hyvä juttu! :)

Löysin ensimmäistä kertaa Tallinnasta lehtikaalia. Se oli sitten ilmaiseksi ja aika poliittisesti värittyneestä pöydästä. Tässä pikkuruisessa pöydässä edustivat aatteitaan sosialistit ja kapitalistit hyvässä yhteisymmärryksessä. Jotain jokaiselle!



























Vielä vähän lisää politiikkaa, sillä alla oleva Miks Vegan on jonkinlainen valistusjärjestö. Sama järjestö edusti edellisenä viikonloppuna myös Telliskivin kirppisfestareilla, missä pääsin jo tutustumaan heidän vegaanidonitseihinsa. Lisää piti saada. Kuvassa olen osoittamassa kasan suurinta rinkilää (joka oli oikeasti aika tajuttoman iso) vastauksena kysymykseen minkä haluan. Kommentiksi sain "no olisihan se nyt pitänyt arvata..". Perusahne ;)

Ja näyttävän kokoinenhan se olikin.



Olipas kiva päivä! Paikalla oli myös joitain kirpparimyyjiä ja minäkin tein pari hyvää löytöä. Tapahtuma oli kaksipäiväinen ja järjestetään viime viikonloppuisen kirppisfestarin tavoin varmastikin taas ensi vuonna. Tässäpä siis vinkkiä jo ensi kesän varalle.

Kerrohan taas mitä tykkäsit, jos pääsit osallistumaan :)

lauantai 30. elokuuta 2014

Telliskivi Kirbufestival 2014

Kävimme tänään jokavuotisilla Telliskivin kirpparifestareilla. Vähän jännitti miten käy, mutta tulihan se aurinko esille! Alkuviikon kaltaisissa sateissa tämä ulkoilmatapahtuma ei olisi kyllä onnistunut.

Paikalla oli odotetusti paljon ruokakojuja, vielä enemmän myyjiä, vieläkin enemmän kävijöitä ja kirsikkana kakussa live-musiikkia. Pakko hehkuttaa erikseen: mukana oli peräti kaksi vegaanikojua :) Tunnelma oli iloinen ja hymy jäi herkkään loppupäiväksi. 

Tulijoita oli heti aamusta jonoksi saakka. Sisäänpääsy maksoi tänä vuonna euron ja ranteeseen tuli maksun merkiksi ranneke. Esiintyjiä oli pitkin päivää ja rannekkeen avulla pääsi kulkemaan vapaasti.



Uuskasutuskeskus (kierrätyskeskus) piti paikalla valistuskampanjaa: alla oleva sähkönsininen hahmo kiersi muistuttelemassa tavaroiden toimittamisesta kierrätykseen roskiinheittämisen sijaan. Puvussa roikkui kiertoon päätyneitä leluja.

Herkkukojuja oli paljon ja ruokaa löytyi todellakin jokaiseen makuun: vegaanisesta etniseen ja sian ribseistä hedelmäannoksiin. Ja asiakkaita riitti. Mekin aloitimme syömisen ajoissa, jotta jaksaisimme varmasti maistella mahdollisimman monesta kojusta ;)

Vegaanidonitsi (sõõrik) suklaa-mantelikuorrutteella. Nam!

Tallinnan uuden ja ensimmäisen vegaaniravintola V:n lämmin helmikuskus-sienisalaatti..

... ja juustokakkua toisesta vegaanikojusta. Niin hyviä molemmat!

Uuskasutuskeskusilla oli mukana läjöittäin enemmän tai vähemmän (yleensä vähemmän) parillista neuvostoposliinia. Näitä olisi voinut ottaa mielensä mukaan. Meillä jonkin verran jo on, eivätkä kaapit (eli mieheni) anna periksi kauheasti enemmälle... Minä ottaisin kyllä mielelläni lisää ja söisin kaikki ateriani näistä tyytyväisenä. :)




Ensi viikonloppuna samankaltainen meno jatkuu, kun on Uus Maailm -kaupunginosan katufestarit. Luvassa olisi jälleen katuruokaa, hyvää tunnelmaa ja iloisia ihmisiä. Peukut pystyyn, että säät suosivat!

Kerrohan muuten mitä tykkäsit tästä tapahtumasta, jos olit mukana :)

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Kesäinen Viljandi

Kävimme jo aiemmin kesällä vieraidemme kanssa päiväreissulla Viljandissa. Ihastuimme kaikki tähän pieneen, vanhaan (alueella on ollut asutusta jopa viikinkiajalla) ja moninaiseen kaupunkiin, joka sijaitsee vain reilun parin tunnin bussi- tai junamatkan päässä Tallinnasta. Emme oikein tienneet mitä odottaa Viljandilta, mutta se osoittautui ehdottomasti käymisen arvoiseksi.

Tällä kertaa menomatka taittui bussilla ja paluumatka junalla. Bussimatkustamiseen kannattaa muuten varautua ennalta: meidän torstainen aamubussimme tuli täyteen. Ostimme liput itse asiassa vasta juuri ennen lähtöä alla näkyvästä kätevästä itsepalveluautomaatista bussiasemalta. Olimme ajatelleet, ettei arkiaamun bussi Viljandiin tulisi täyteen, mutta väärässä olimme ja tämä automaatti varmisti meille paikat.




Matka oli rattoisa, mutta esimerkiksi vessaa bussista ei löytynyt. Veden juomista kannattaa siis säännöstellä tai muuten voi tulla vähän pidemmät kaksi ja puoli tuntia :) Pysähdyksetkin olivat maksimissaan kolmen minuutin mittaisia.

Perillä Viljandissa suuntasimme heti alkuun torille, joka muistutti paljon tallinnalaisia serkkujaan. Myynnissä oli kasviksia, marjoja, vaatteita ja kenkiä. Puitteet olivat täälläkin vähän nuhjuiset, mutta itse myyntituotteet raikkaita.


Torin jälkeen lähdimme kulkemaan ihan vain minne nenä näytti. Pistäydyimme vanhassakaupungissa, josta löytyi puutaloja ja myös hylättyjä rakennuksia, kuten alla oleva korusteellinen talo. Virossa on surullisen paljon todella kauniita taloja ja rakennuksia heitteillä. Syitä on paljon, mutta säälin tunnetta ne silti aiheuttavat.




Lounaan söimme Kohvik Fellinissä, joka löytyy Viron 50 parasta ravintolaa -listalta. Tykkäsimme paikasta kovasti: annokset olivat herkullisia ja sisustus kauniin tunnelmallinen. Fellinistä tuli etäisesti mieleen Haapsalun Müüriääre, josta pidimme myös paljon. Minä tilasin alla näkyvän tilajuusto-tomaattiorsoton. Trendikkäitä terveys- ja lähiruokavaikutteita oli nähtävillä tässäkin paikassa.



Lounaan jälkeen lähdimme kiertelemään keskiaikaisen ritarilinnoituksen raunioille, missä olikin paljon mielenkiintoista nähtävää ja myös hyviä poseerauspaikkoja! :) Sotien takia linnoituksesta ei ole kuin seiniä jäljellä, mutta alue on laajahko ja kiertelemisen arvoinen. Raunioiden takaa löytyy myös kaunis 1900-luvun alkupuolelta peräisin oleva riippusilta.


Saimme tunnit kulumaan varsin vauhdikkaasti ihan vain kiertelemällä. Vielä ennen junalle suuntaamista kävimme toisen maailmansodan aikaan perustetulla saksalaisten sotilaiden haustausmaalla. Hautausmaa kärsi neuvostoliiton aikana, mutta se kunnostettiin uuteen uskoon heti 90-luvun alussa. Paikalle on haudattu lähes 700 sotilasta.






Junamatka Viljandista Tallinnaan kesti reilut kaksi tuntia. Juna oli varsin moderni ja matkan hintakin oli bussia edullisempi. Juna-aikataulut kannattaa myös tarkistaa etukäteen. 

Loppuun vielä Viljandi pähkinänkuoressa:

Kohde: Viljandi
Sijainti: eteläinen Keski-Viro, noin 160 kilometria Tallinnasta
Asukasluku: noin 18 000
Nähtävyyksiä: vanhakaupunki, raatihuone, vanha vesitorni, ulkotori, ritarilinnoituksen rauniot, vanhat kirkot, saksalaisten sotilaiden hautausmaa, heinäkuiset kansanmusiikkifestivaalit, ritarilinnoituksen raunioiden takana sijaitseva riippusilta.. Nähtävää on paljon ja keskustan matkailutoimistosta saa halutessaan nähtävyyskartan.
Missä syödä: voin suositella Kohvik Fellinia, mutta muitakin ruokapaikkoja oli hyvin tarjolla.
Millä mennä Tallinnasta: auto, juna Balti Jaamilta, bussi keskustorin lähellä sijaitsevalta bussiasemalta.

lauantai 2. elokuuta 2014

Suklaiset raakapallerot

Raakaleivontatrendi tavoitti minutkin jonkin aikaa sitten ja uskon ja toivon, että tästä ei ole enää paluuta marketin herkkuhyllyjen asiakkaaksi. Nii-in hyvä olo raakaherkuista tulee, puhumattakaan mauista. Lisäksi moni raakaohje on vegaaninen, aate, jota olen jo pidempään suunnitellut tuovani vahvemmin osaksi jokapäiväistä ruokailuani.

Jaan teillekin mielestäni ihan mainion reseptin: raa'at, vegaaniset, suklaiset herkkupallerot, joihin tarvitset vain muutaman raaka-aineen. Varoitus: tämä herkku vie kielen mennessään ja pakastimen ovi saattaa siis käydä vähän tiheämmin kuin olit suunnitellut :) Tätä herkkua kannattaa tosiaan säilyttää pakastimessa - alla selviää miksi.



Perusversioon/peruspohjaan tarvitset: 2 kourallista tuoreita tai puolikuivia taateleita, 3 kourallista oman makusi mukaisia pähkinöitä (cashewpähkinät, pekaanipähkinät, saksanpähkinät, mantelit..), 2 ruokalusikallista raakakaakaojauhetta ja 3 ruokalusikallista kookosöljyä. 

Lisämausteiksi voit laittaa esimerkiksi 100% maapähkinävoita, kookosrouhetta tai kuivattuja marjoja. Tässä voi olla luova, mutta rakenteen kannalta ei ehkä kannata laittaa kaikkia lisukkeita samaan satsiin, tai sitten lisätä perusaineiden määrää suhteessa. Parissa kerrassa oppii varmaan huomaamaan millainen on hyvä rakenne.



Ainekset laitetaan blenderiin ja sekoitellaan, kunnes massa on tarpeeksi hienoa. Omasta mielestäni pieniä sattumia saa jäädä. Tämän jälkeen massa muotoillaan vaikkapa palloiksi tai suklaapatukoiksi ja laitetaan pakastimeen, jossa kookosöljy kovettuu ja palleroista tulee kiinteämpiä. Näitä voi hyvin myös säilytellä pakastimessa, koska kivikoviksi nämä eivät jäädy. 

Niin herkullista, niin terveellistä! Nämä pallerot ovat täynnä hyviä rasvoja ja tärkeitä ravinteita, sekä ilman valkoista sokeria. Toki myös kaloreita löytyy, mutta välillähän pitää joka tapauksessa herkutella ja tällaisen voi napata vaikka ennen lenkille lähtöä energiaa tuomaan :)

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Aamupala @ NOP

Sosiaalisessa mediassa pursuilevan terveys- ja fitness-trendin takia olen alkanut tiedostaa missä jamassa oma kuntoni ja ruokavalioni ovat ja hurahtanut oikein toden teolla terveellisyyteen. Tästä on kiittäminen myös uudehkoa taitoluisteluharrastustani, joka alunperin toi esille tarpeen saada lisää voimaa. Pyrkimys muuttaa kehon koostumusta vähän optimaalisemmaksi laittaa aika paljon vaatimuksia treenailulle ja ruokavaliolle! Nopeasti pääsee kuitenkin huomaamaan, että pienet parannukset ruokavaliossa yhdistettynä tehokkaaseen liikuntaan nostavat mielialaa, auttavat pitämään verensokerin tasaisempana ja tuottavat myös vähitellen tulosta. :)

Tästä päästäänkin aamupaloihin ja NOPiin. Aamupaloilla käyminen on loistava tapa viettää laatuaikaa oman puolison kanssa ja käymmekin mieheni kanssa usein viikonloppuisin ulkona aamupaloilla. Tänään oli vuorossa siis NOP, jossa kävimme kertaalleen jo viime talvena ja tykkäsimme. Paikka on terveys- ja raaka-ainetietoisen valinta, mutta juuri oikealla tavalla. Annoksista ei tosiaankaan tule mieleen "terveysruoka", vaan se puoli tulee herkuttelun bonuksena.

Minä ihastuin lisäksi NOPin rauhaiseen ja vihreän vehreään takapihaan, joka sijaitsee vain kivenheiton päässä kiireisestä Narva maanteesta.


Tilasimme tuorepuristettuja mehuja sekä karpalo-keefir-granolasmoothien (keefir on piimän tapainen juoma). Oranssi mehu oli nimeltään Vitamiinipomm, johon ihastuin sen verran, että ostin ainekset kotiinkin. Yksinkertaisuudessaan se sisälsi porkkanaa, omenaa, sitruunaa ja inkivääriä. 



Alla Nopin kaunis puutalo. Kahvilan yhteydestä löytyy pieni ruokatarvikepuoti ja eteisestä muun muassa paljon joogamainoksia. Löysin pari mielenkiintoista ja tuntuukin, että jooga odottelee seuraavaksi tätä terveisiin elämäntapoihin hurahtanutta kokeilijaa :)






Ihanaa, että Tallinnasta löytyy paikkoja, joissa voi syödä oikeasti terveellisesti ja monipuolisesti. Siten, että lähtee pöydästä hyvän ja kevyen olon kanssa. Vaikka en kyllä kiellä sitäkään, etteikö hyvä olo joskus tule siitä croissantista voilla ja hillolla :) Siihenkin on löytynyt tänä kesänä aika loistava paikka, josta lisää toisen kerran. NOPin osoite on Köleri 1 ja lisätietoa paikasta löytyy ylempää linkistä.

tiistai 8. heinäkuuta 2014

Kesäinen keskustori

Meidän kesäperinteemme on käynti keskustorilla ja se toteutui tänään. Haluan aina käyntimme jälkeen laittaa keskustorilta kuvia, vaikkakin ne ovat poikkeuksetta kauheita räpsyjä. Siellä kun ei saisi kuvata ja kerran olen ripityksen kohteeksi kamerastani joutunutkin. Siksi sutaisen kuvat mahdollisimman nopeasti eli täysin sommittelematta. Tässäpä näitä silti taas olisi :)

Käykää ihmeessä ihailemassa vähitellen katoavaa "neukkutunnelmaa" ja ostamassa kotimaisia/virolaisia vihanneksia ja marjoja! Me löysimme ihania uusia perunoita, kantarelleja, herneitä ja mansikoita. Paljon on myynnissä myös ulkomaista tavaraa, kuten tällä hetkellä vesimelonit ja kirsikat. Näinpä siellä suomalaisia tomaattejakin. Meidän pitää mennä käymään vielä uudelleenkin, sillä kantarellit ja perunat veivät kielen mennessään (mieheni paistoi niistä heti välipalan), eikä virolaisia mansikoitakaan ollut vielä kovin hyvin tarjolla.

Vesimeloneja on tällä hetkellä kaikkialla ja paljon. Hyvä niin, sillä minulle vesimeloni on ihan ehdoton kesäherkku.



Monessa kohtaa myyntiartikkelit on kasattu rempseiksi röykkiöiksi, kurkut marinoituvat kaikessa rauhassa ja ikivanhat söpöt vaa'at punnitsevat ostokset.



Kotimaista mansikkaa.

Tämä myyjä huitoi käsillään jokaiseen suuntaan, puhui viroa ja venäjää sekaisin ja taisi vähän pyöristää perunoidemme hintaa. Jonkinasteisena tällainenkin tapa on elossa, sillä minun kohdallani on ainakin taksikuski pyöristänyt reteästi hinnan ylöspäin parikin kertaa ;) 

No niin, tällä päästiin tämän kesän keskustoripäivityksestä. En tiedä, onko kukaan intoutunut käymään keskustorilla vinkistäni, mutta minä ainakin tykkään paikasta paljon. Se löytyy siis Stockmannin takaa osoitteesta Keldrimäe 9.

Seuraavaksi minä suuntaan luistelemaan ja illaksi vielä Cafe Noblen ihanalle kesäterassille. Se onkin ehdottomasti toinen vinkkaamisen arvoinen paikka!