Luettua: Naurua pimeässä

Tykkäsin Nabokovin terävän oivaltavasta kirjoitustyylistä Lolitassa ja pidin siitä edelleen tässä romaanissa. Molemmat tarinat ovat hämmentäviä kuvauksia oudosta elämästä vailla onnellista loppua. Naurua pimeässä -teoksen loppukohtausta on kuvattu hätkähdyttäväksi ja sitä se tosiaan on - erikoisen ja mukaansa tempaavan kertomuksen päätteeksi. Kirja oli lähes pakko ahmaista parissa illassa. 

Teos käsittelee ikivanhaa maallista teemaa: nuoren, lapsenomaisen mutta moraalittoman viettelijättären ja narussa vietävän vanhemman miehen kieroutunutta suhdetta. Näkökulma on ilakoiva, jopa farssimainen, mutta silti synkkä. Moraalittomalta tuntuva hahmo muuttuu säälittäväksi ja reppana hahmo saa uusia ulottuvuuksia tarinan edetessä. Kaikessa heikkoudessaan henkilöt ovat silti helposti samaistuttavia.

Siitä huolimatta, että Naurua pimeässä ei ole mikään erityisen syvä pohdinta elämästä, se onnistuu olemaan nerokas ja mieleenpainuva. Tämä tarina tulee uniin ja ajatuksiin. Loppupuolella myös selviää hätkäyttävällä tavalla mistä teoksen nimi tulee.

Nabokov on hämmentävä hahmo itsekin. On pakko miettiä, oliko hän todellisuudessa sellainen setä. Vai miksi nuoren naisen tai tytön ja aikuisen miehen välinen suhde mietitytti häntä niin paljon. Joka tapauksessa näiden kahden teoksen perusteella aion lukea lisää hänen tuotantoaan. 

Tallinna-vinkit, osa 3

Taas olisi vuorossa menovinkkejä Tallinnaan. Nämä eivät ole ihan uusia tuttavuuksia, vaan pikemminkin hyviksi havaittuja useamman kokeilukerran perusteella. Kuvat ovat kesäisiä, vaikkakin ne ovat vain parin viikon takaa (syksy kun tulla rysähti yhdessä yössä). Varsinkin Noblen kohdalla vinkki on siis vähän myöhässä, mutta voihan näitä selailla uudelleen ensi kesän kynnyksellä.. :) 

Kertokaahan ihmeessä myös omia kokemuksianne tämänkertaisista vinkeistä ja muista kokeilemisen arvoisista paikoista.

1. Café Noble

Noblella on varmasti yksi Tallinnan parhaista kesäterasseista Noblessnerin satamassa: merellinen, rento ja tyylikäs. Sijainti on pikkaisen syrjässä kulttuurikilometrin varrella, mutta aurinkoisella säällä lekottelu terassin pehmeillä sohvilla palkitsee kävelyn. Huonolla säällä paikkoja sen sijaan on rajoitetusti. Ruoka on hyvää ja Annina ehtikin aiemmin tänään kehua myös paikan brunssia.. :)

Noblen kausi loppuu sen Facebook-sivujen mukaan 6.10. jazzin parissa. Käydä voi siis vielä viikon verran, ja toivottavasti taas ensi kesänä!

2. F-hoone

F-hoonea kuvailevat mielestäni parhaiten sanat symppis, rento ja edullinen. Pihalla istutaan kierrätyskalusteissa, tee tarjoillaan hauskoista eriparimukeista. Salaatin voi rakentaa oman maun mukaan (myös liha-annokset ovat saaneet porukaltamme kehut!) ja jälkkärit ovat herkullisia. Bonusta on paikan sijainti Telliskivin boheemilla alueella jokalauantaisen kirpparin ja kiinnostavan Loomelinnakin vieressä. Paikan FB-sivu löytyy täältä. 

3. Kohvik Sesoon

Rennolla linjalla jatketaan. Sesoon on edullinen ja persoonallinen konstailemattoman ruuan ravintola. Erityisen ripeää tai jämptiä tarjoilua ei ehkä kannata odottaa, rentoa tunnelmaa ja hyvää ruokaa huokein hinnoin kyllä. Teollisuushallimainen korkea ja vähän viimeistelemättömän oloinen tila toimii kaikessa omaperäisyydessään. Sesoon sijaitsee Kalamajassa kivenheiton päässä vanhasta kaupungista. Hauskaa, että Tallinnasta löytyy tällaisia piristävän erilaisia ruokapaikkoja.

Neuvostoposliinia

Tykkään ajatuksesta, että tavaroilla on tarinoita, vaikka en edes koskaan saisi niitä tietää. Tykkään myös jollakin (oudolla) tavalla koukeroisista ja pömpööseistä neuvostoposliineista; välillä paperinohuista, välillä vähän huonolaatuisista, tökeröistäkin, mutta ei koskaan ainakaan mitäänsanomattomista. Ja miksikäs ei, jotkuthan neuvostoposliinia keräilevätkin. Lauantaina lähdin käymään kierrätyskeskuksella, sillä siellä on varmuudella valikoimaa. Ja nämähän siellä odottivat ostajaansa. Meillä ei entuudestaan ollut varsinaisia keittolautasia, saati sitten keittokulhoa. Nyt on yhdeksän lautasta ja kulho. Tästä tämä lähtee, katsotaan miten pian kaappitila loppuu ;)

Minulle näistä tulee mieleen mummot, tai vanha Arabia (ilman kultauksia). En todellisuudessa tällaisia olisi kai uutena ostanut. Mutta sehän se idea juuri onkin, nämä eivät ole uusia, näissä on jotakin enemmän. Tällaisissa saisi olla aina pieni historiikki mukana: missä ja milloin nämä on valmistettu, kuka nämä on omistanut. Ja miksi näin suloiset astiat vain odottavat kierrätyskeskuksen hyllyillä ostajaansa? Leimoista saisi varmasti tietää ainakin alkuperän, mutta niistä on kai aika vaikea löytää tietoa.

Mitä te muut tykkäätte ns. neuvostoposliinista (joka on kaikkine kultauksineen, kukkineen ja koukeroineen kaiketi ihan oma tyylinsä)? Tai tällaisista "mummomaisista" astioista muuten? Joskus hipelöin kaihoten sellaisia ihan överikullattuja ohuita kupposiakin.. ja miksipä ei tyyleillä voisi vähän leikitellä astioissakin :)

Kalamaja hooviturg

Kävimme tänään kävelemässä Kalamajan pihamyyjäisissä (=hooviturg). Tapahtumassa oli kivasti osanottajia, niin myyjiä kuin kävijöitäkin. Kalamajan asukkaat olivat laittaneet pihoilleen yard sale -kirppareita ja soittivat musiikkia (yhdellä pihalla oli jopa dj laitteineen) sekä myivät itse tehtyä ruokaa ja leivonnaisia. Monet olivat myös panostaneet viihtyisiin istumapaikkoihin. Me söimme Karriklubissa currya ja yhdellä toisella pihalla mustikkapiirakkaa sekä omenapommia. Tunnelma oli iloisen kutsuva ja näin kivoja tapahtumia voisi mielellään olla useamminkin! Sään suhteen oli ehkä vähän riskeerattu, koska syyskuun loppupuolihan voi olla jo aika sateista. Tänään oli kuitenkin onneksi yhtä kuuroa lukuunottamatta oikein hyvä sää. Tästä tapahtumasta mahdollisesti kaavaillaan perinnettä, joten ensi syksynä on taas oltava kuulolla. Oli muuten erityisen hauskaa päästä kurkkimaan pihoille, joille ei muulloin olisi asiaa ;)

Pihoilla oli monenmoista myytävää, kuten nyt kunnon pihakirppiksillä kuuluukin. Nämä kauniit lautaset olivat tasuta (ilmaiseksi) ja ne menivätkin edestämme. Onneksi kauhea hinku näihin ei ollut yhden eilisen ostoksen takia, josta kirjoittelen vähän vielä erikseen.. :)

Mikä meitä kuitenkin eniten houkutti: kotikokkien väsäämät herkut. (No tuo alin lammas ei kyllä kuulu näihin herkkuihin, mutta se oli muuten niin söpö.)

Kyltteihinkin oli panostettu.

Hyvännäköisiä leivonnaisia oli melkein joka pihalla:

Omenapommi! Oli muuten ihan taivaallisen hyvää. Sisällä oli tavallinen pihaomena, päällä toffeeta, makeaa murua ja pähkinärouhetta. Tämä pommi oli tosin enemmänkin jenkkiläinen candy apple kuin sellainen roikkuvanahkainen neuvostoliiton õunapomm, jollainen nauratti minua aikaisemmin.

..ja vielä jotakin ekstraa kaltaiselleni kissahullulle. Aina vain hihkun yhtä suurella innolla näiden häntämaakarien perään. Sen takia tuokin varmaan tuohon ovelle jähmettyi kuvattavaksi..

Ajatuksia viron oppimisesta

Kesä meni kielen suhteen laiskoissa merkeissä. Edistys olikin sen mukaista. Vironkieliset puhetilanteet puuttuivat (satunnaisia sähköposteja lukuunottamatta), enkä tarttunut kirjoihin kertaakaan. Olin pois Tallinnasta yhteensä lähes 1,5 kuukautta ja sinä aikana jätin hyvillä mielin viron kielen pölyttymään. Pari viikkoa sitten tulikin taas aika pyyhkiä pölyt oppikirjoista.. ja nyt tunne on kuin olisi tehnyt kunnon hikitreenin pitkän tauon jälkeen! Tyytyväinen, energinen ja innostunut - olen saanut taas edistystä aikaan asiassa, jota pidän tärkeänä. (Vaikka ovathan tauotkin tärkeitä, ja erityisesti tällaiset viittaan kintaalla kaikelle -tauot. Sen jälkeenhän sitä jaksaa uudella innolla.)

Tällä hetkellä aseeni kielenoppimisessa ovat: joka toinen viikko teen itsenäistä työtä kuvassa näkyvän oppikirjan kanssa siten, että käytän siihen vähintään 1,5 tuntia intensiivistä työaikaa. Luultavasti jatkossakin tulee kuitenkin enemmän lukutunteja, sillä luen (yhä edelleen) oppikirjan lisäksi tuota Suur Gatsbyä, jonka kierrätyskeskukselta keväällä ostin. Nyt mennään jo sivulla 70. Olen huomannut, että (romaanin) lukeminen parantaa kielikorvaa ja (passiivista) sanavarastoa ihan huomattavasti. Jossain mielen perukoilla vilisee lauserakenteita ja tuttuja sanoja alkaa bongailemaan entistä useamman. Vähitellen ne toivottavasti siirtyvät myös aktiiviseen käyttöön. Tätä konstia suosittelen ihan ehdottomasti teille muillekin (viron) kieltä opetteleville! Edullista, hauskaa (kun valitsee hyvän kirjan) ja tehokasta.

Sokerina pohjalla aloitin vähän aikaa sitten ne kaipaamani puhetunnit. Olemme sopineet "kielenopettajani" kanssa tapaavamme joka toinen viikko. Puhumme kerralla n. 1,5 tuntia: minä tarkastutan tehtäviä ja juttelemme niitä näitä. Tulen tosi mukavasti juttuun tämän tytön kanssa ja meillä on aika samanlainen huumorintaju. Puheenaiheet vaihtelevat laajasti, mutta hiljaista ei tule, vaikken mikään erityisen sujuva puhuja olekaan. Tietyt lauserakenteet ja sanonnat lähtevät jo lennokkaasti, kun taas välillä on ihan tuskaa yrittää sanoa joitakin uusia asioita tai tuttuja asioita uudella tavalla. Menee änkyttämiseksi ja välillä kaivetaan sanakirjaa, kun englantikaan ei enää auta.. Puhuminen onkin minulle yhä edelleen se kompastuskivi. Olen pikkaisen arka alkuun tekemään asioita jotka tuottavat minulle epävarman olon. En siis todellakaan ole suuna päänä esittelemässä vajavaisia viron taitojani, vaan mitä enemmän yleisöä, sitä hiljaisemmaksi käyn. Luotettavan ja kivan ihmisen seurassa minulla taas ei ole ongelmaa tehdä virheitä. Ära ole nii tagasihoidlik! sanoo oppikirjani tähän.

Tällaista kuuluu iloiseen tiistai-iltaani erittäin hyödyllisen puhetunnin päätteeksi :) Miten teillä muilla viron opiskelijoilla menee? Mitkä ovat teistä parhaiten toimivia opiskelumuotoja ja miten kielen oppiminen niiden avulla sujuu? Minulle muuten tulee joidenkin sanojen kohdalla kiusallisia jumeja: kysyn esimerkiksi toistuvasti kielenopettajaltani sanaa lähes (peaaegu). Yritin tänään selittää mikä juuri tässä ihan yleisessä sanassa teettää ongelman. Minusta sana muistuttaa suomen sanaa pääasiallisesti, millä olisi lähes päinvastainen merkitys. Vaikka yleensä opin sanoja melko hyvin, tämä kyseinen katoaa mielestä kuin liukas saippua. Juuri tällaiset hämääviä mielleyhtymiä aiheuttavat erimerkityksiset sanat ovat minusta ongelmallisimpia. Sen minkä saa helposti samoissa sanoissa, menettää näissä sekaannusta aiheuttavissa tapauksissa. Minusta edes täysin samat sanat, joilla on eri merkitys eivät ole yhtä vaikeita kuin lähes samat tai vääriä mielleyhtymiä aiheuttavat. Samat sanathan oppii vähitellen ulkoa ja muistaa, että tässä oli nyt koira haudattuna. Tuottavatko teille muille samat, mutta erimerkityksiset, samankaltaiset tai muuten vain vääriä mielleyhtymiä aiheuttavat sanat ongelmia viron ja suomen välillä? Onko joku tietty sana ollut erityisen hankala?

Odotus on loppunut, H&M on täällä

(Toivottavasti huomasitte otsikon sarkasmin :)). Älkää kuitenkaan verratko otsikkoa alimpaan kuvaan, tai sarkasmi katoaa :D Suunnilleen tuollaisella iskulauseella H&M-kuumetta muuten oikeastikin nostatellaan keskustan postitalon kyljessä, jonne avataan pian toinen liike Kristiine-keskuksen lisäksi.

Katsoimme tänään aamulla nettiuutisia. Ihan tarkoituksella, sillä tänään kello 11 avattiin Tallinnan ensimmäinen H&M:n myymälä Rocca al Maren kauppakeskuksessa. Aikamoinen määrä kansaa oli kuvattuna ovilla jo hyvissä ajoin, joku jopa nukkui siellä. Paikalla oli lehtikuvaajia ja punaiset matot oli rullattu pitkälle. Iltapäivällä lähdimme mekin katsomaan. Liikkeen edessä kuitenkin kiemurteli edelleen jono, jota vartijat pitivät ruodussa. Jonottaminen H&M:n liikkeeseen ei oikein tuntunut vaihtoehdolta, mutta yllättäen jono edessämme lähtikin vetämään. Pääsimme jononhäntien joukossa livahtamaan liikkeeseen ja sen jälkeen vartijat sulkivat taas sisäänkäynnin. Jonotussysteemi varmisti että liikkeessä mahtui katselemaan - miesten puolella pääsimme jopa heti kassalle. Myyjätkin olivat iloisella tuulella ja hymyileväisiä, vaikka heille oli selvästi kädet täynnä työtä. 

Meidän piti mennä vain katsomaan, mutta kuinka kävikään. Samanlaisen kassin kanssa lähdimme kuin katukuvan perusteella suuri osa tämän päivän kävijöistä. Eikä edes hävettänyt tungeksia liikkeeseen sen avaamispäivänä :D Kieltämättä liike oli laitettu hienoksi. Se oli tilava ja valikoima ihan hyvä - olisin löytänyt paljonkin ostettavaa. Ostin kuitenkin vain sukkahousut, mieheni mm. syksyisen duffelitakin.

Nyt meillä Tallinnassa on H&M, ensimmäinen kolmesta. Tavallaan sillä ei ole mitään merkitystä (ainakaan minulle, joka olen periaatteessa päättänyt ostaa vain käytettyjä vaatteita) ja toisaalta tällainen massarynnistys kertoo, että sillä kuitenkin on jotain väliä. Ehkä jollain tavalla jopa kansan itsetunnolle? Me olemme nyt tarpeeksi keskiluokkaisia, muotitietoisia, riittävän varakkaita kuluttamaan nopeasti vaihtuvia trendejä. Kuten naapurimme ja "suuri maailma". Mitä mieltä olette ajatuksesta? Voiko isojen kaikkialle tunkeutuneiden brändien rantautuminen uuteen maahan nostattaa kansan itsetuntoa? Mitä olette miettineet, kun Suomeen on tullut esim. Starbucks ja pian avautuva Burger King? Tuntuuko isojen brändien saapuminen pieneen Suomeen kivalta, vai lähinnä siltä, että pysykää poissa verenimijät?

Tallinna-vinkit, osa 2

Vinkkejä pukkaa! Tässä taas muutamia enemmän tai vähemmän lähiaikoina käymiäni mielestäni suosittelemisen arvoisia paikkoja. Ravintola Moonista minulla on ikävä kyllä tarjolla vain kännykkäräpsyjä, parempi kamera kun ei aina ymmärrä olla saatavilla kun sitä tarvitaan.. :)

Sana on vapaa myös vinkkeihin liittyen, kertokaa ihmeessä omia kokemuksianne näistä paikoista, kysykää lisää tai kysykää ihan jostain muusta paikasta, autan mielelläni jos osaan. Ja vinkatkaahan kivoja kohteita myös minulle jos teillä on sellaisia mielessä :).

1. Lauluväljak (laululava)

Tämä on vähän erilainen vinkki. Suosittelen katsastamaan Tallinnan laululavan kun sopiva konsertti tulee kohdalle (mikä taitaa kyllä mennä ensi kesään). Viime kesänä olin Lauluväljakilla RHCP:n konsertissa ja tänä kesänä katsomassa Robbie Williamsia. Kumpikaan ei erityisesti edes mene musiikkimakuuni, mutta näin suurten ulkoilmakonserttien tunnelma riittää minulle syyksi mennä. Noin 60 000 ihmistä on kyllä uskomattoman paljon porukkaa. Robbie Williamsin konsertti oli lisäksi Viron uudelleenitsenäistymispäivänä, joten liput liehuivat! Laululava on tunnetusti myös historian näyttämö; huisia ajatella millainen tunnelma oli kun paikalle kokoontui (Wikipedian mukaan) jopa 300 000 ihmistä laulamaan itsenäisyyden puolesta.

2. Kohvik Kanala

Olen tämänkin vinkin kanssa vähän myöhässä, onhan syksy jo hyvää vauhtia meneillään. Jos kuitenkin vielä saamme nauttia aurinkoisista viikonlopuista, on kahvila Kanalan piha ihan ehdoton paikka rennolle istuskelulle viinilasin ääressä. Suurella pihalla voi nauttia auringosta ilman että naapuripöytä on ihan vieressä, voi vaikka pelata pingistä tai katsella pihan erikoisia yksityiskohtia (kaikenlaista roinaa, taidetta..). Paikka tarjoaa kasvis-/vegaaniruokaa, mutta keittiö on ollut kiinni niinä kertoina kun olen käynyt. Kanala on myös avoimen kierrätyshenkinen, pihalla on muun muassa kierrätettyjä sohvia ja lastauslavoista tehtyjä istuimia :) Tykkään erityisesti Kanalan konstailemattomasta meiningistä ja isosta suojaisesta pihasta. Kanala löytyy Kulttuurikilometrin alkupäästä. En ole varma onko Kanala auki tulevana talvena, saattaa ollakin?

3. Kohvik Moon

Moonin ruoka on hyvää ja tunnelma ihanan lämminhenkinen - kirjaimellisestikin paikka on mukavan lämpöisä. Moon onkin mielestäni aivan loistava valinta pimenevään syksyyn. Pöytävaraus kannattaa tehdä, viimeksikin porukkaa käännytettiin ovelta ihan tavallisena arki-iltana. Moon löytyy Kanalan ja Linnahallin sataman läheltä, myöskin Kulttuurikilometrin alkupäästä.