Meillä oli vapun yli vieraita ja alkoi olla aika taas käydä vähän maakuntamatkailemassa. Tällä kertaa porukkamme suuntasi länteen, kauniiksi kehuttuun Haapsaluun. Alkuun kaupunki pähkinänkuoressa:
Kohde: Haapsalu
Asukkaita: vajaat 12 000, mutta kaupunki tuntuu suuremmalta, koska se houkuttelee runsain mitoin turisteja.
Sijainti: meren äärellä n. 100 km Tallinnasta lounaaseen. Haapsalusta on yhteys myös Saaremaalle.
Nähtävää: vanhakaupunki, 1200-luvulla alkunsa saaneen linnoituksen rauniot, pitkä rantapromenadi, kauniit puutalot, esimerkkinä Kuursaal rannassa. Tšaikovskin muistopenkki. Ymmärtääkseni Haapsalusta löytyy kesämatkaajalle myös upea hiekkaranta. Kokeneempi Haapsalun-kävijä voisi varmasti jatkaa listaa.
Missä syödä: oma suositukseni on Müüriääre-kahvila, mutta muitakin hyviä paikkoja takuuvarmasti löytyy, esimerkkinä Viron 50 parasta ravintolaa -listan Hapsal Dietrich.
Lähdimme Tallinnasta heti yhdeksän jälkeen aamulla ja ajelimme vähän
pienempiä teitä, sillä niiden varrella on yleensä enemmän katsottavaa.
Matkamme kulki muun muassa parin
viikon takaisin kohteemme Keilan läpi. Oli hassua "tuntea" ihan
sattumanvarainen virolainen pikkukylä entuudestaan. Ehkä tämä enteilee
sitä, että tämä maa tulee jossain vaiheessa tutuksi.. :) Mukana autossa oli läppäri nettiyhteydellä, joten pääsimme katsomaan
Haapsalu-faktoja etukäteen. Paremminhan uudesta paikasta saa irti, kun
vähän tietää mihin on menossa.
Tulimme Haapsaluun pikkuisen taajaman läpi, jossa kävimme torilla ja
Bauhoffissa, joka on rakennustarvikkeiden, puutarhanhoidon, sisustuksen ja yleisen krääsän ketju. Valikoimista löytyy kaikkea alle viiden euron kuohuvista kasvihuoneisiin. Poseerauskuva on napattu torin vieressä. Päälläni hohtaa
edellisenä päivänä Humanasta eurolla löytämäni hame. Jostain syystä tykkään sähkönsinisestä, vaikken muuten suuri sinisen värin ystävä olekaan.
Kun pääsimme keskustaan, olikin jo lounasaika. Meillä oli mukana parin
kivantuntuisen paikan nimet, joista päädyimme Müüriääre-nimiseen
kahvilaan. Tykkäsimme kovasti ja täältä lähtee ehdoton suositus paikkaan. Kahvila oli pienehkö, tunnelmallinen ja
tarjoilijat herttaisia. Lounasruokamme olivat hyviä, kakut ihan mahtavia.
Mieheni oli sanonut tarjoilijalle, että siin on kõige paremad koogid, mis olen Eestis elades söönud ja tämä oli myhäillyt takaisin, että no niinhän meillä on! Müüriääre löytyy keskeiseltä sijainnilta vanhassakaupungissa, osoitteesta Karja 7.
Herkuttelun jälkeen suuntasimme kaupungille. Haapsalun 1200-luvulla alkunsa saanut linna on vaikuttavan näköinen ja siihen liittyy paikallisittain hyvin tunnettu valkoisen neitsyen kummitustarina, mitä en ala kaikessa karmeudessaan tässä toistamaan. Se löytyy esimerkiksi täältä, mistä löytyy muutenkin runsaasti tietoa linnan historiasta. Elokuussa linnan pihalla järjestetään perinteinen Augustibluus-musiikkifestivaali, joka on varmasti kokemisen arvoinen.
Haapsalun vanhassakaupungissa on kuvankauniin ruotsalaishenkisen saaristokaupungin tunnelmaa. Haapsalu ja sen ympäristö olivatkin vironruotsalaisten keskeistä aluetta 1940-luvulle saakka, jolloin heidät evakuoitiin maasta. Tämän seurauksena länsirannikolta löytyy
tänäkin päivänä ruotsalaisvaikutteisia pikkukyliä (Noarootsin alue). Tällä alueella seikkailu olisikin hyvä idea yhdelle reissulle. Katsotaan, josko sen saisi kesällä toteutettua!
Päällimmäisinä Haapsalusta jäivät mieleen koristeelliset puutalot ja pitkä rantapromenadi, jonka varrella on lisää upeita rakennuksia, kuten alla olevassa kuvassa näkyvä Kuursaal ja meren päällä seisova paviljonki. Haapsalu on varmasti turistisesongin aikaan vilkas - ainakin kylpylöitä ja majoituspaikkoja on paljon. Yksi syy turismiriennolle kuuluu olevan Haapsalun parantava muta, jossa esimerkiksi Pietarin silmäätekevät tsaarinvallan aikana matkustivat kieriskelemään.
Vieraamme olivat sitä mieltä, että Haapsalu oli kivempi kohde kuin jokin harkitsemamme itävirolainen kaupunki. Tässä vasta mielenkiintoinen makuasia. Haapsalu tarjoaa aidosti kaunista katsottavaa pitkällä historialla ennen neuvostoaikaa, siinä missä Itä-Virossa on mahdollisuus nähdä ja oppia Neuvostoliiton jälkeensä jättämästä, sekä ehkä vähän ravistella omaa maailmankuvaansakin. Ihmiset elävät eri paikoissa aika erilailla, mutta silti elävät ja selviytyvät. Itä-Virosta löytyy myös Euroopan laajuisestikin tarkasteltuna merkittäviä ongelmapesäkkeitä, kuten esimerkiksi Narvan seudun huume- ja HIV-ongelma. Nämä ovat enemmänkin yhteiskunnallisesti kiinnostavia ilmiöitä ja mielestäni tärkeitä tiedostaa. Enkä siis missään nimessä sano, etteikö Itä-Virosta löytyisi kauneutta. Kontrasti idän ja lännen välillä vain on selvä, joskaan ei sekään ilman poikkeuksia.
Yhteenvetona: Viro todella tarjoaa jokaiselle jotakin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti