Sivut

maanantai 20. elokuuta 2012

Ulkoilmamuseo ja pari asiaa eläinsuojelusta

Elokuun alun vierailumme ulkoilmamuseossa tarjosikin sopivan teeman tänään juhlittavalle Viron uudelleenitsenäistymispäivälle, hyvässä ja huonossa. Aloitetaan siitä hyvästä. Rocca al Maressa sijaitseva Eesti Vabaõhumuuseum on virallisesti museo, mutta käytännössä pikemminkin historiallisteemainen ulkoilualue. Ympäri vuoden vierailijoille avoimella alueella on näytteillä 1700-1900 -lukujen Viron sosiaalisten ja etnisten ryhmien kyläelämää, eräänä mielenkiintoisena esimerkkinä Peipsin venäläiset.

Museoalueelle on koottu alkuperäisiä yllä mainitun aikakauden rakennuksia ympäri Viroa. Se on järjestetty kylän tavoin ja alueelta löytyykin muun muassa kirkko, toimiva krouvi ja koulu. Paikalla oli turistien kuljetustöissä myös hevonen kärryineen, mutta me näimme vain kavionjäljet ja heinäsäkin. Kokeilimme kärryajelun sijaan jykevää kuusipaikkaista keinua, joka vaati kunnolla liikkuakseen vähintään kahden kaksi keinujaa.

Minulle ulkoilmamuseon käsite oli entuudestaan vieras, mutta tämänkaltaisia museoita näyttäisi olevan paljonkin ympäri maailmaa. Virossa näitä on kaksi. Ulkoilmamuseoiden pääasiallisena tavoitteena on tutkia ja säilöä vanhakantaista kulttuuria, asumista ja rakennustekniikkaa sekä tarjota näistä tietoa yleisölle. Sivujen mukaan Rocca al Maren museon rakentaminen ja täydentäminen jatkuvat edelleen.

Olimme jo kävelleet museon läpi, kun tulimme eräällä tuvalle jonka pihassa oli kaksi sikaa. Siat näyttivät hyvinvoivilta ja ruokaa, suojaa sekä kuivia pahnoja oli tarjolla. Jäin hetkeksi katsomaan sikojen touhuja, kunnes huomasin toisen olevan takapäästään halvaantunut. Sika joutui raahaamaan itsensä etujaloillaan aitauksen halki päästäkseen ruokakaukalolle. Takajalat repsottivat täysin toimimattomina ja tulivat perässä kuin rätit mudassa. Tässä vaiheessa en meinannut uskoa silmiäni. Lähdin aitaukselta museon infoon, ja matkalla mietin minkä vastaanoton saisin. Oliko sian vamma tuore vai jo pidempään tiedossa ollut, puuttumatta jätetty? Infossa otettiin, pienenä toivon kipinänä, tieto hyvin vastaan ja luvattiin hoitaja paikalle katsomaan tilannetta, sekä tarvittaessa eläinlääkäri. 

Alimmassa kuvassa ruokailee sikaparin terve yksilö - eikö näytäkin ihan siistiltä? Toisen sian tilanne tuntui kuitenkin jo silloin jotenkin liian julkiselta ollakseen hetki sitten sattunut vammautuminen. Pihalla oli turisteja, sekä jopa tuvan henkilökuntaa - eikä kukaan reagoinut. Kuinka kauan halvaantunutta sikaa voi pitää työntekijöiden ja turistien edessä ilman että kukaan tarttuu asiaan? Toivottavasti ei kauaa.

Tapauksen jälkeen mietin Viron tilannetta yleisemminkin. Tätä tapausta lukuunottamatta en ole nähnyt mitään ihmeellistä. Ratsastuskouluissa hevoset ovat voineet yhtä hyvin (tai huonosti) kuin suomalaisissa vastineissaan, Tallinnan eläintarha on siisti.. Kuitenkin satunnaiset uutiset esimerkiksi roskiinheitetyistä kissanpennuista paljastavat, että yksityiset ihmiset täällä mitä ilmeisimmin ne pahimmat rikkeet tekevät. Köyhyys on varmasti yksi, toisaalta inhimillistäväkin syy. Onneksi täällä on paljon myös näistä ongelmista välittäviä ihmisiä. Pieni googlaus sopivilla hakusanoilla paljastaa sen. 

Jos muuten aihe mietityttää ja kiinnostaa, entisen itäblokin tämän päivän eläinsuojelun puutteista on, Viroakin sivuten, vastikään kirjoittanut esimerkiksi Madjaarien mailla -blogin pitäjä. Hänen tekstinsä ja tähän mennessä kokemani perusteella Viron eläinsuojelutilanne vaikuttaa joka tapauksessa paremmalta kuin monessa muussa entisen itäblokin maassa. 

Kertokaa ihmeessä kokemuksianne ja ajatuksianne aiheesta, erityisesti Virosta tai entisen itäblokin maista. Pitkään hevosia aktiivisesti harrastaneena minua kiinnostaisi myös hevosten olot pienemmillä, yksityisillä talleilla Tallinnan ulkopuolella. Tähän mennessä kokemukseni täkäläisestä hevosmaailmasta rajoittuu pariin Tallinnan suurimpaan ratsastuskouluun. Mutta eiköhän sekin asia ajan mittaan korjaannu.

2 kommenttia:

  1. Voi hyvin olla, että pääkaupungissa on sielläkin asiat parhaiten, niin täälläkin. En halua edes ajatella, miltä Itä-Unkarin köyhissä maalaiskylissä näyttää.

    Mietiskelin, että kyllä moni kaupunkilainen varmasti myös on täysin vieraantunut luonnosta, ja jos ei ole koskaan nähnyt oikein hyvinvoivaa eläintä, esim täällä Unkarissa hevosta, ja on tottunut vain näkemään niitä laihoja ja takkuisia, niin tajuaako edes, että kaikki ei ole kunnossa? Sikäli ne unkarilaiset perinneratsastajat olivat oikeilla(kin) jäljillä, miksi heidän touhustaan nousi meteli Ruotsissa: hehän väittivät, että ruotsalaiset ovat tottuneita näkemään vain lihavia harrasteratsuja, ja että tämän heidän rodun kuuluu ollakin laiha...

    Minulla on täällä muutama virolainen tuttava, ja he, vaikka puolueellisia ovatkin, ovat sitä mieltä, että Viro on mennyt kovempaa eteenpäin. Ja että se on kokonaisuudessaan paljon sivistyneempi ja vähän "pohjoismaisempi" kuin Unkari. Jännä sikäli, että Viro sentään kuitenkin kuului isoon pahaan Neuvostoliittoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On varmasti aivan totta mitä sanoit standardeista, sillä kyllähän silmä turtuu. Jos kaikki ovat laihoja tai kaikki ovat tietynlaisia, on vaikea perustella ettei se ole normaalia tai suotavaa. Mutta on totta toisaalta sekin, että meillä Suomessa, Ruotsissa ja varmasti lähes kaikissa korkean elintason maissa on pyöreitä hevosia (ja lemmikeitä jne). Ja taas toisaalta en ole nähnyt parin ylimääräisen sentin kylkiluiden päällä vievän yhdenkään terveyttä. Uskaltaisin väittää että lievä pyöreys on jopa terveellisempää kuin vastaavantasoinen kylkiluiden vilkkuminen. Tällälaillahan ne standardit juuri muokkautuvat sen mukaan mitä vastaan tulee :)

      Silti, ei mikään rotu ole kauttaaltaan noin laiha kuin joissain linkkaamissasi kuvissa näkyi, entä kuuluvatkohan näiden "hevosmiesten" mukaan haavat ja hiertymätkin rotumääreeseen.. Meillähän hevosmiestaito tarkoittaa nimenomaan hevosen jaksamisen ja hyvinvoinnin kunnioittamista sekä hyvää käsittelyä :)

      Olen virolaisten tuttaviesi kanssa (vähän vähemmän puolueettomanakin) aivan samalla linjalla. Viron ja Suomen välillä liikkuvat ihmiset, yritykset ja bisnestietotaito sukkelasti. Virosta on myös tarkoituksella katsottu Suomen suuntaan ja haluttu tulla enemmän juuri "pohjoismaiseksi". Yhtenä lukuisista esimerkeistä muun muassa yliopistomaailman säädöksiä ja rakenteita on otettu sellaisenaan käyttöön mukaillen suomalaisia vastineita.

      Ja tämän taustallahan on vahva teoriakin: jäljessä tulija voi ottaa suoraan käyttöön sen minkä joku muu on kehittänyt ajan kanssa. Ja Viro on ollut (ja on) monessa asiassa Suomea jäljessä, ikävä kyllä, toki erityisesti rankasta historiastaan johtuen. Viron suotuisa sijainti (ja toki ihmisten ja yhteiskunnan halu ja kyky muuttua) on edesauttanut nopeaa ilmapiirin muutosta Neuvostoliiton jälkeen.

      Poista