Sivut

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

B1

Hiphei, B1-kielikoe on nyt suoritettu (luultavasti) hyväksytysti! Oikeastaan en tällä kertaa osannut edes kauheasti jännittää, sillä olin aika hyvin valmistautunut. Koe meni edellisen kaavalla. Teimme kirjoitustehtäviä 35 minuuttia, kuuntelutehtäviä (35 min.) ja luetun ymmärtämisen (50 min.). Sen jälkeen oli tauko, jonka jälkeen suoritettiin puhuttu osuus pareittain (15-20 min.). Puhuminen nauhoitettiin myöhempää arvostelua varten. 

Kirjoitetussa osassa piti tällä kertaa kertoa jostain jännästä tapaamisesta 100 sanan verran ja vastata aikakauslehtien lukijakyselyyn. Kuullun ymmärtämisessä oli pari lyhyttä haastattelua ja luetussa mm. Estonia-teatterin historiaa. Puhua saimme urheilusta, remontoimisesta, kukista ja uimisesta. Vaativuustasoa oli siis pikkuisen lisää edelliseen kertaan (A2), mutta uskoisin voivani mennä suorittamaan B2-tasoakin vaikka vielä tämän vuoden puolella. Veikkaan, että pääsisin sen läpi jo nyt, mutta koska minulla ei ole kiire, menen mieluummin ilman isompaa stressiä.


1. Paen lukio. 2. Postia. Paljonkohan tuonne tulee rakkauskirjeitä :) 3. Koulun käytävää. 4. Piiitkä silta matkalla Jetiin. Hitsi kun kaikissa kuvissa on niin synkkää ja harmaata, mutta sellaistahan täällä tällä hetkellä on. Kovien pakkasten jälkeen tuli plussakeli, lumet ovat lähes kadonneet ja koko ajan on märkää..

Väliaika ennen puhuttua osaa oli minun kohdallani taas peräti 1h 50 min. Juoksin siis läheiseen Jetiin luistelemaan. Kieli vyön alla juosten ennätin takaisin juuri viittä minuuttia ennen suullisen osan alkua, joka onneksi vähän myöhästyi. Vähän turhan tiukille meni, mutta enpä ehtinyt jännittämään. Yllättäen vielä juuri ennen vuoroamme parini tuli luokseni. Hän ei tuntunut löytävän sanaakaan viroa ja minulta pyydettiin, että puhuisin hänelle kokeessa erittäin rauhallisesti, koska hän ei (juurikaan) osaa viroa. Myös minun osallistumistani ihmeteltiin, sillä puhun kuulemma niin hyvin. Lupasin hämmennyksissäni puhua selkeästi ja rauhallisesti, vaikkakin päätin, etten riskeeraa omaa koettani siksi, että toinen on jostain syystä ilmoittautunut väärälle tasolle. Onneksi sain yllättyä positiivisesti, sillä sanoja mieheltä löytyikin lopulta ainakin lähemmäs A2-tason verran ja pystyin pari kertaa auttamaankin vaarantamatta omaa suoritustani. Kaikki hyvin siis :) Mietin vain mitä kokeen valvojat olisivat sanoneet tällaisesta lähestymisestä ennen suoritusta..

Kokeen jälkeen menin syömään yhteen kivaan paikkaan, josta lisää toisella kertaa. Niin, ja terkut sinulle J. Eräs tuttuni siis kertoi löytäneensä blogini sattumalta. Todennäköistähän oli, että tämä tulee tapahtumaan ennemmin tai myöhemmin ;) t. Kaappibloggaaja

11 kommenttia:

  1. Hahaa - olimme samassa kielikokeessa :) Mielestäni testi oli sopiva, ei liian helppo eikä liian vaikea.
    Kuulunymmärtämistehtävä oli aika hauska koska en tiennyt mitä se ex-ballerina oikein teki työkseen;
    keevitada ei kuulu aktiiviseen sanavarastooni. Myöhemmin selvisi, että nainenhan hitsasi.

    Paikalla oli paljon ihmisiä ja tauolla ennen suullista osuutta venäjää kuuli joka puolella, niinkuin Tallinnassa muutenkin. Yllättävän nuoria ihmisiä oli tenttimässä, toisin kuin A2-tentissä jolloi paikalla oli enemmän (mummoja) vanhempia naisia.

    Jos/kun tämä tentti menee läpi niin voimme hakea eestin kansalaisuutta - eikö näin ole ?

    Terv. Jarmo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa, ja kiitos kommentistasi :) Maailma on tosiaan pieni. Jep, se keevitada ei ehkä varsinaisesti kuulu B1-laajuuteen. Mä luulen, että sinne kokeeseen tipautellaan tuollaisia "hämääjiä", koska niinhän niitä aidoissakin puhetilanteissa tulee. Tuollainen sana kun ei välttämättä vaikuta lainkaan jutun ymmärtämiseen - sen on ehkä vaan tarkoitus testata kykyä suodattaa pois muutamat sanat joita ei ymmärrä ja keskittyä olennaiseen. Kuulostaako järkevältä? Tuolla tavalla minä selitän itselleni tuollaiset sanat, niin en hätäänny :-).

      Jep, arvioin oman A2-testini jälkeen muistaakseni, että 90-95% osallistujista oli venäjän tai jonkin sen lähikielen puhujia. Aika lähellä tuntui olevan nytkin ja lisäksi kourallinen suomalaisia. En kyllä muista, että omassa A2-tilaisuudessani olisi ollut erityisesti vanhempaa porukkaa, se ehkä vähän vaihtelee ;)

      B1 on tosiaan se virallinen kielitasovaatimus henkilölle joka haluaa hakea kansalaisuutta. Muut testit ja ehdot siihen päälle, mukaanlukien Suomen kansalaisuudesta luopuminen.

      Poista
  2. Onnittelut hyvin menneestä testistä! =) Minua kiinnostaisi myös tehdä tasotesti. Pitääkin alkaa kyselemään, järjestääkö esim. Viron konsulaatti täällä Pietarissa testejä.

    A2- ja B1-tasoissa ei kuulemma ole hirveän suurta eroa, mutta B1- ja B2-tasoissa on jo huimasti suurempi ero. Itse varmaan kokeilisin tuota A2-tasoa, mutta täytyy vielä kysellä opettajan mielipidettä...

    Terkkuja lumettomasta vesisateisesta Pietarista,
    Susanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa ja kiva kun kommentoit :) Kiitos, mua hirvittää nyt vähän, että mainostan tyytyväisenä testin läpäisemistä, mistä sitä ikinä tietää ennen kuin tulokset on edessä.. :P Ehkäpä näitä testejä voi tosiaan tehdä muuallakin kuin kyseisessä maassa. Mietin jopa tarjoaisivatko näitä jotkin kaupalliset tahot. Tai sitten vain viikonloppumatkalle Tallinnaan? :)

      Hmm, tuo onkin mielenkiintoista, että taso B1:n ja B2:n välissä hyppää enemmän. Tavallaan ihan loogista, koska siirrytään alemmalta keskitasolta ylemmälle, silloin pitää jo kieltä oikeastikin hallita. Meillä ei tässä B1-kokeessa ollut edes kielioppiosiota, piti vain valita sopivia sanoja tyhjiin kohtiin. Oletan, että B2-tasolla on jo enemmän vaativuutta kieliopin suhteen. Täytyykin pitää huolta että valmistaudun seuraavaan kunnolla.

      Aurinkoista kevään odotusta Pietariin ja iloa kielen opiskeluun!

      Poista
    2. Kiitos, kai se aurinko vielä joskus näyttäytyy täälläkin! :)

      Kyselin opettajalta kielitestistä ja tosiaankin Tallinnan reissu on edessä, jos sellaisen haluaa tehdä. Ja kuulemma voisin mennä B1-tason testiin! :o Juuri nyt itsestä tuntuu siltä, että kaikki vanhat sanat tippuvat mielestä, kun opin jonkun uuden. Sanojen mielessä pysyminen ja kielessä muutenkin edistyminen vaatisi varmaan tällä hetkellä sitä, että voisin puhua ja kuulla kieltä joka päivä. Mutta kyllä mun innostus opiskeluun silti on onneksi edelleen tallella. :)

      Ihanaa kevättä Tallinnaan! :)

      -Susanna

      Poista
    3. Heippa taas! Mielenkiintoista, että joutuisit tulemaan tänne saakka, mutta toisaalta loistava "tekosyy" Tallinnan reissulle :).

      Tuosta tasosta mä olen (sun tasoa tietämättä) varmastikin aika samaa mieltä, eli askel A2:sta B1:n ei ole ihan kamalan pitkä. Mä vähän jopa yllätyin B1:n helppoutta juuri kuuntelun ja lukemisen/kieliopin osalta. Toisaalta kaksi kirjoittamistehtävää suoraan kuulakärkikynällä puoleen tuntiin tuntui siltä, että aika pitää tosissaan käyttää hyödyksi, eikä liikaa saa jäädä miettimään. Mikä taas A2-tasolla vielä onnistui. Puhumiseen oli laitettu vähän haastetta lisää, mutta kyllä siitä selviää, jos selviää tosielämän helpoista keskusteluista aika yleismaailmallisista aiheista.

      Olen kanssa huomannut, että jotkin jo opitut sanat vähät painuvat aktiivisesta muistista pois kun tulee uusia. Mutta ajan kanssa se sanavarasto laajenee varmastikin pysyvämmin.

      Ja tottahan toki tosielämän puhetilanteet auttavat hurjan paljon - juurikin siihen puhumiseen. Mutta kaikkea muuta voit helposti treenata ilmankin :). Mullakin oli alkuun se tilanne, etten päässyt puhumaan viroa juuri kenenkään kanssa ja puhuminen laahasi ihan jäljessä. Sitten rupesin ottamaan puhetunteja ja sen myötä myös aloin itse käyttämään jokaisen mahdollisuuden puhua. Nyt pääsen jo aika säännöllisesti puhumaan, joskaan en minäkään joka päivä. Täyspäiväinen paikallinen työpaikka olisi varmaankin optimitilanne. Mutta muutenkin oppii kun vaan jaksaa uskoa oppimiseen ja ahertaa säännöllisesti.

      Tulipas pitkä kommentti, mutta on niin hauska vaihtaa ajatuksia toisen viron oppijan kanssa. Tsemppiä kielenopiskeluun siis :)

      Poista
    4. Kiitos samoin tsemppiä sinulle! :)

      Olen lukenut silloin tällöin Eesti Naine -lehtiä, joita opettaja on antanut. Ja hän lainasi myös pari vironkielistä kirjaa, joten onneksi on vähän muutakin harjoitusta kuin pelkät oppikirjan asiat.

      -Susanna

      Poista
  3. Tänään tuli sitten B1:n tulokset. Minulla sama tulos kuin A2:ssa (100%) eli hyvin meni.
    Rekisteröidyin jo B2:lle 27.9.2014. Nähdäänkö taas samoissa merkeissä Paen lukiossa?

    -J-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Kiva kun kommentoit ja pahoittelut kun vastaus vähän venähti, viikko on ollut kiireiltään aika lailla pahimmasta päästä.

      Onnittelut hienosta tuloksesta, ei olisi voinut paremmin mennä! :) Minulla olisi voinut vähän paremminkin mennä, mutta kyllä se oma 96% tuntuu ihan hyvältä tulokselta myös. Kelpaa kyllä, enkä lähde uusimaan ;)

      B2 olisi tosiaan sitten seuraava etappi. Mä ajattelin pitää pientä taukoa, koska mulla on tunnit joka tapauksessa vain joka toinen viikko ja edistys siksi pikkaisen hitaampaa. Tolla minunkin prosentilla läpäisisi sen B2:n varmaan jo nyt (kun läpäisyn raja tosiaan sen 60%), mutta mieluummin katselen hyviä tuloksia. En siis ihan vielä uskalla sanoa osallistunko jo 27.9., se oikeastaan riippuu kesästäkin. Jos saan pidettyä kielitunnit yllä koko kesän, niin mikä ettei. Pistän korvan taakse ja ilmoittaudun myöhemmin jos se tuntuu sopivalta. Sitten pääsisi jos tähtäämään C1-tasolle ;)

      Kivaa alkavaa viikonloppua!

      Poista
  4. Ilmottauduin just itse tuohon B1-kokeeseen. A2-tason kokeessa en ole käynyt, enkä viitsi käydäkään. Olen opiskellut vuoden viron kielellä Tallinnassa, mutten tiedä yhtään, mitä nuo kokeet sisältävät, joten ilmottauduin siis helpompaan, kun B1 ja B2 välillä mietiskelin. Opettajien mielestä olisin voinut mennä suoraan B2, mutta en oo ollenkaan niin itsevarma. :) Kauan muuten olet asunut Tallinnassa?
    - Riikka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa, kiva kun kommentoit :) Varmasti pärjäät B1-kokeessa, jos olet koko ajan kielen kanssa tekemisissä. Kielioppiakaan ei oikeastaan vielä vaadittu, paitsi jonkin verran tietysti kirjoittamisessa. Mulla on kanssa se ajatus, että kun kiire ja pakko ei ole, niin menen rauhallisesti omalla tahdilla. Ja kivempi ottaa hyviä tuloksia kun mennä kainalot hiessä rimaa hipoen. Tätäkin on tosiaan nähty.

      Olemme asuneet täällä nyt kolme vuotta, joista ensimmäisen oli kulkemista Helsingin ja Tallinnan välillä ennen kuin pääsimme asettumaan. Eli kolme vuotta, mutta kaksi täysipäiväistä :)

      Poista