Pakkaspäivä Rakveressa

Täällä taas, PIIT-KÄN tauon päätteeksi! :)

Loppunut vuosi oli täynnä muutoksia ja kiireitä, joiden jalkoihin blogin kirjoittaminen vain jäi. Tuntuu ihan hassulta naputella tekstiä tänne lähemmäs vuoden tahattoman blogitauon jälkeen. Teen vielä erikseen pienen katsauksen viime vuoteen, mutta jatketaan sillä välin tästä eteenpäin niinkuin mitään taukoa ei olisi ollutkaan. 

Meillä oli vieraita uutenavuotena ja heti vuodenvaihteen jälkeen kauniina pakkaspäivänä (-17 astetta) päätimme suunnata Rakvereen ja sen keskiaikaiseen linnoitukseen. Olen tehnyt aiemmin postauksen kesäpäivästä samaisessa linnoituksessa (täällä), mutta tämä reissu todisti, että linnoitus ja Rakveren kaupunki yleensäkin käyvät kohteeksi myös kovalla pakkasella.

Lääne-Virumaan maakunnan pääkaupunki Rakvere sijaitsee noin 100 kilometria Tallinnasta itään. Kaupungin asukasluku on noin 15 000 ja sen tärkeimpiä nähtävyyksiä ovat Vallimäellä sijaitseva keskiaikainen linnoitus ja Tarvas-patsas, Jumalanäidin syntymisen kirkko ja myös kaupungin Viron moderneimmaksi kuvattu keskusaukio.

Jätimme auton Pikk-kadulle ja kiipesimme portaat ylös linnoitukselle. Vallimäeltä aukeaa kaunis näkymä kaupungin yli.

Linnan ulkopuolella sijaitsee kuuluisa pronssinen Tarvas-patsas, joka pystytettiin kaupungin 700-vuotispäivän kunniaksi.

 

Siellä se siintää, kuuran keskellä tällä kertaa.

Oli kylmä! Ajatus parin tunnin kiertelystä pistävässä pakkasessa tuntui vähän arveluttavalta idealta, koska linnoitus ei juurikaan tarjoa suojaa. Maakellarit, lämmitetyt historiahuoneet ja ulkotulien ympärykset auttoivat kuitenkin paljon ja pakkanen ei lopulta oikeastaan edes häirinnyt.

Lipunmyynti ja pieni lämmittelyhetki.

Sisäpiha ja työntekijöitä lämmittelemässä ulkotulen ääressä.

Keskiaikainen kidutusnäytös oli juuri alkamassa, joten tällä kertaa osallistuimme. Näytös pyörii puolen tunnin välein aina kun linnoitus on auki. En kerro tässä enempää etten paljasta liikaa, mutta suosittelen osallistumaan. Hyvät yllätykset ja naurut saimme, vaikkei se ehkä teemaan sovikaan.

Linnoituksen isolla pihalla. Pihalla pääsee ampumaan nuolilla, leikkimään turnajaisia ja tekemään monenlaista muuta. Kovalla pakkasella aktiviteetteja oli kyllä vähän vähemmän kuin kesällä.

Yksi pihan tapahtumista on päivittäinen tykinlaukaus. Tykki laukaistaan aina linnoituksen aukiollessa kello 12. Ampu tulee!

Mitään kuulaa ei lentänyt, mutta meidät hätisteltiin silti alas muurilta jonne tykki osoitti. Jysäys oli korvia huumaava ja hyvät naurut siitäkin säikähdyksestä irtosi. Vähemmän nauratti pihalla olleen hevosen ja vuohen puolesta, niille kun jysäys tulee aina yllätyksenä.

Puren!

Pihalla pääsi vähän pelleilemäänkin.

Kaiken kaikkiaan linnoituksessa oli jälleen kerran hurjan hauskaa. Kyseessä on aikuisille ja lapsille yhtälailla sopiva teemapuisto, jossa on paljon nähtävää ja koettavaa. Historiallisesti sivistäviäkin elementtejä löytyy. Kiipeämistä isoja kiviaskelmia pitkin on aika paljon, jos haluaa poistua maan tasolta ja esimerkiksi vanhusten ja liikuntarajoitteisten kannattaa huomioida tämä. Kesällä linnassa toimii myös ravintola.

Linnoituksen kotisivut löydät täältä.

Tällä kertaa tutustuimme lyhyesti myös pieneen Rakveren kaupunkiin. Kahviloita ja ravintoloita löytyy ihan mukavasti ja kaupungilla on mukava vain käyskennellä. Katukuvassa on vuoroin puu- ja kerrostaloaluetta.

Yksi nähtävyyksistä on Viron väitetysti modernein keskusaukio, jonka design on kyllä jo yli kymmenen vuotta vanha.

Jumalanäidin syntymisen kirkko on ortodoksinen pyhiinvaelluskohde, josta löytyvät Viron ainoat avoimet pyhäinjäännökset. Marttyyripappi Sergi Florinskin maallinen maja lepää näkyvillä kosteus- ja lämpötilasäädellyssä arkussa. Kuvia kirkossa ei luonnollisestikaan saa ottaa.

Vielä vilkaisu kaupungille Vallimäeltä ja kotiin.

Kyllä pienessä Rakveressa saisi viikonlopun kulumaan varsin mukavasti milloin vain!

Matkailusivusto VisitEstonian Rakveren kaupunkioppaan löydät täältä.

Vierailulla itävirolaisessa lastenkodissa

Viikko sitten lauantaina kävimme pienellä porukalla viemässä tavarakuorman Virossa asuvien suomalaisten naisten yhteisön avustuskohteeseen, Kohtla-Nõmmen lastenkotiin. Lisäksi tavaraa meni Kohtla-Järven sosiaalitoimistolle. Jos haluat lukea lisää Suomettarien hyväntekeväisyystyöstä, se onnistuu täällä: KLIK. Lastenkoti ei salli tunnistettavien kuvien julkaisemista lapsista, joten jätin varmuudeksi pois kaikki kuvat asukkaista.

Päivämme alkoi yhteisömme varastolta, jossa pakkasimme pakettiauton täyteen sekä sosiaalitoimistolle, että itse lastenkotiin vietävää tavaaa. Matkaan lähdimme kahdella autolla.

Mitä olisikaan vähänkään pidempi ajomatka ilman kahvipaussia. Statoilin valikoimista löytyi suurin näkemäni take away -muki, noin puolilitrainen. Jätimme megamukit kuitenkin tällä kertaa ottamatta.

Ajomatka meni rattoisasti rupatellessa ja vajaan parin tunnin päästä aloimmekin olla perillä. Matkan varrella näkyi tutun näköistä itävirolaista syrjäseutua. Tämänkaltaisia kauniita, mutta enemmän tai vähemmän ränsistyneitä kivitaloja on paljon.

Ensimmäinen etappimme. Sosiaalitoimisto ei ole lauantaisin auki, joten kannoimme tavarat erään kerrostalon kellariin odottamaan siirtoa. 

Perillä lastenkodilla. Pari vanhempaa asukasta tuli meille kantoapuun.

Alkuun palaveerasimme käytännön asioista kahvien ääressä johtajattarien kanssa ja selailimme lasten kuvia eri tempauksista ja tapahtumista.

Sen jälkeen teimme kierroksen suureen lastenkotiin. Lapset on järjestetty neljään perheeseen, jotka asuvat eri siivissä. Jokaisessa perheessä on 8 paikkaa. Vanhin lapsista oli muistaakseni 19-vuotias ja nuorimmat vaippaikäisiä. Vanhempien lasten muuttoa omilleen tuetaan parin vuoden ajan, jonka aikana oma toimeentulo olisi löydettävä.

Lastenkodilla on yksi huone varattuna lahjoituksena saaduille uusille tavaroille. Sieltä otetaan esimerkiksi lasten syntymäpäivälahat ja mahdolliset palkinnot.

Sekalaisia kuvia lastenkodista.

Viimeisenä kuva auton ikkunasta napattuna paluumatkamme alussa. Lastenkoti sijaitsee hiilikaivosalueella, jossa myös työpaikkoja on rajallisesti.

Ehdimme vielä illaksi Tallinnaan. Päivä oli kaiken uuden ja kiinnostavan takia aikamoisen väsyttävä, mutta ehdottomasti sitäkin antoisampi!

Kisapäiväni

Viikko sitten lauantaina olivat ensimmäiset kisani aikuisena taitoluistelijana. Kisat olivat kansainväliset ja osanottajia oli kymmeniä yhteensä kymmenestä eri maasta. Ohjelmakuvat ovat Kerli Ottin käsialaa.

Jännitti ihan hirveästi jo pari viikkoa etukäteen! Viimeiset harkat ennen kisoja menivät aivan plörinäksi, kaatuilin, jalat tuntuivat voimattomilta, tasapaino oli kateissa, elementit eivät tulleet ja ohjelma meni sanalla sanoen täysin pieleen. Tunsin oloni tosi orvoksi mekossani ja ihmisten katseet saivat jalat menemään solmuun. Kimaltava taitoluistelumekko yleisöjäällä herättää huomiota! Edeltävänä iltana kaaduin vielä pari kertaa vanhan kolhun päälle ja polvi särki lopun iltaa. 

Ehkä nämä toikkaroinnit kuitenkin auttoivat "murtamaan jään", koska lauantaina olin ihan iskussa kamalasta jännityksestä huolimatta. Minun luokkani oli vasta yhden jälkeen, joten sain viettää rauhallisen aamun kotona ja laittaa itseni valmiiksi ajan kanssa. Laitoin kisameikin ja hiukset. Hiuksista tuli mielestäni tosi kivat, enkä ole varmasti ikinä laittanut niin paljon lakkaa hiuksiini. Siitähän tulee vähennyksiä jos joku osa hiuksissa tai puvussa pettää. Hiuskoristeen olisi voinut ommella kiinni, mutta se pysyi nyt ilmankin ongelmitta.

Loppukumarrukset ja jäältä pois. Yritin jo aiemmin valmentajani pyynnöstä harjoitella hymyilyä ohjelman aikana, mutta levein hymy on kuitenkin vasta helpotuksen hymy.. posket olivat aivan krampissa.

Olimme hallilla jo pari tuntia ennen itse suoritusta ja mukaan piti varata jotain minkä saisi myös alas. Energiaa on pakko olla suoritusta ajatellen. Ampstükkit ovat muuten tosi hyviä virolaisia energiapatukoita - tykkään!

Verryttelemään menossa. Kylmässä hallissa seisoskellessa alkaa tulla horkka päälle ja ennen ohjelmaa on todella tärkeää verrytellä lihakset ja saada kevyt lämpö päälle.

Ryhmämme varsinainen lämmittely. Lämmittelyaika on lyhyt ja sen aikana pitäisi ehtiä käydä läpi ohjelman elementit onnistuneesti. Eli hypyt, piruetit ja askelsarja. Ritti ei meinannut tulla millään, mutta itse suorituksessa se onneksi sitten tuli ongelmitta.

Kiss & Cry ohjelman jälkeen. Hymy ei vain haihtunut :) Kisat tulivat itse asiassa suorana lähetyksenä jossain, joten siinähän sitä sitten oltiin. Tuijotin hämmentyneenä kuvaani ruudussa, kun idea olisi varmastikin ollut katsoa kameraan ;)

Odottelua, odottelua.. Kuuluu vahvasti asiaan :)

Teetin puvun ompelijalla ja mielestäni se on todella onnistunut. Ihan minun näköiseni! Halusin klassista, mutta kuitenkin erottuvaa. Pukuani kehuttiin ja kimaltavia nuotteja ihailtiin ja olin tosi ylpeä asustani. Musiikkini oli rauhallinen pianomusiikki ja puku tehtiin myös siihen sopivaksi. Linkitän musiikkini alle, kannattaa kuunnella joka tapauksessa - kappale on todella kaunis.

Kaikki oli uutta sekä kisaan valmistautuessa, että itse kisapäivänä. Katselin toisten ohjelmia ja jännitin tuttujeni kanssa. Hyvissä ajoin piti alkaa lämmittelemään, eli hyppimään, venyttelemään ja käymään läpi kisaohjelmaa lenkkareilla. Valmentajani tuli myös paikalle ja käskytti minua aikataulun suhteen. Hän oli myös se joka ensimmäisenä huomasi, että olin hädissäni jättänyt pukuni alle harmaan urheilutopin. Pelasti minut aika pahalta asumokalta ;) 

Kisoissa oli kolme tuomaria ja pisteet olivat heidän antamiensa pisteiden keskiarvoja. Parhaiten elementeistäni meni tavallinen piruetti ja huonoiten flippi, joka jäi vajaaksi. Paras hypyistäni oli salchow, vaikken siitä itse hyppynä erityisesti tykkää ja myös ritti onnistui. Askelsarja meni myös mukavasti ja ennen kaikkea olin itse todella tyytyväinen suoritukseeni. 

Kuvia ohjelmastani sekalaisessa järjestyksessä:

Minä kisaan tällä hetkellä pronssitasolla. Aikuisille on tasot pre-bronze, bronze, silver, gold ja masters. Masters-tasolla ovat sallittuja jo oikeasti vaativat elementit, esim. kolmoishypyt. Kolmoishyppyihin en tule ikinä edes tähtäämään (kakkosia mietin kyllä jo kovasti ;)), mutta on upeaa, ettei aikuisluistelun taso tule todellakaan loppumaan kesken vaikka olisi kuinka paljon taustaa luistelijana. 

Mukana on kaikkia aikuisena nollasta aloittaneista entisiin kilpaileviin taitoluistelijoihin, joilla on pitkä tausta lajin parissa. Yksi motiivi kilpailla ovat aivan ihanat kanssakisaajat! Minulla on ollut ilo tutustua tosi mukaviin luistelijoihin, henki on pääsääntöisesti oikein hyvä ja kaikki kannustavat toisiaan.

Olen saanut monelta kommenttia siitä miten nopsaan olen edennyt vain parisen vuotta luistelleeksi. On todella kannustavaa kuulla tällaista ja rehellisesti olen itsekin yllättynyt miten paljon opin vuonna 2014, joka oli ensimmäinen vuoteni enemmän tai vähemmän tavoitteellisen taitoluistelun parissa oikeilla varusteilla. Sen takia pystyinkin jo tähän kisaan lähtemään :) Toista piruettia en saanut onnistumaan, mutta se ei ole mitenkään huolestuttavaa. Nyt vain treeniä kehiin!

Tämä kokemus oli upea ja olen todella onnellinen, että olen lähtenyt mukaan tähän vaativaan, mutta palkitsevaan lajiin! En vaihtaisi pois yhtäkään kaatumista, kivuliasta ruhjetta tai pieleen mennyttä treeniä, sillä ne kaikki kuuluvat olennaisena osana tähän lajiin ja johdattavat eteenpäin taitoluistelijana. 

Ohjelmamusiikkini oli tämä: