Kissakahvila Nurri

Tallinnaan avattiin viime viikolla ison maailman tyyliin kissakahvila! Tällaisia löytyy tällä hetkellä ympäri maailmaa ja vinkkinä huomasin, että myös Tampereelle ollaan lähiaikoina avaamassa Suomen ensimmäinen kissakahvila. 

Idea pähkinänkuoressa on seuraava: kahvilassa asustaa löytökissoja, jotka tulevat paikallisesta turvakodista. Kissat ovat luonnollisesti terveitä, hygieenisia ja ystävällisiä, eli mistään kodittomien yömajasta ei siinä mielessä ole kysymys ;) Paikka on kuin mikä vain kahvila, mutta istuskellessasi voit seurustella kissojen kanssa ja silmäillä kandidaatteja adoptoimiseksi niin halutessasi - kaikki kahvilan kissat etsivät sitä omaa pysyvää kotia. Kahvilaan on pieni sisäänpääsymaksu, joka veloitetaan laskun yhteydessä ja se menee luonnollisesti hyväntekeväisyystyöhön. Lisää tietoa löydät Nurrin sivuilta täältä (vain viroksi ainakin tällä hetkellä) ja Facebookista täältä. Nurri sijaitsee keskustassa, Stockmannin tavaratalon vieressä, osoitteessa Tartu maantee 24. 

Kissat elävät täysin omaa elämäänsä kahvilassa. Ne voivat kuljeskella pöydillä ja jaloissa, leikkiä, nukkua, syödä tai kiivetä katon rajaan saakka, missä niillä on pesiä. Kissoille on asennettu seinälle askelmat, joita pitkin hyppimällä ne pääsevät ylös.

Nurrissa on muutamia sääntöjä, jotta kissojen olisi mahdollisimman hyvä olla. Esimerkiksi nukkuvia kissoja ei tulisi herätellä, eikä edes koskettaa. Tämän alla olevan kissan puoliavoimet silmät pyörivät päässä, kun se yritti nukkua kahvilan hälyssä. Kissoilla on onneksi myös mahdollisuus valita nukkumapaikkansa. Seinässä on luukku, joka johtaa kissojen omaan tilaan. "Takahuoneesta" löytyy siis erilaisia kissoja ja ne esittelevät itseään vähän eri aikoina :)

Kahvila oli auki ensimmäistä päivää ja muutama kissa oli vähän säpsynä hälinästä. Onneksi yllä mainittu pakopaikka löytyy, sillä konseptin tarkoitus ei luonnollisestikaan missään nimessä ole kiusata kissoja. Kissat ovat herkkiä ja tarvitsevat hurjan määrän unta päivässä (noin 16 tuntia), joten oma pesäkolo on pakollinen kaikkien mukavuuden varmistamiseksi. Vaikka kissa olisi periaatteessa kuinka ystävällinen tahansa, kovassa stressissä ja univajeessa käytöstä ei tietenkään voi täysin taata.

Kissoille ei saa tarjota omasta annoksestaan, mutta halutessaan niille voi ostaa erityisen annoksen.

Tämä kissa nautti olostaan täysin rinnoin, samalla kun lapsi taustalla tarkkaili tilannetta. Lapsille on oma leikkinurkkauksensa, mutta joskus kissat voivat ottaa sen haltuunsa.

Tältä siellä näyttää. Ylimääräisiä tekstiilejä ei juuri ole, sillä ne keräävät allergeeneja ja ovat siivouksen tiellä.

Laskuun tosiaan lisätään "kannatusmaksu"/hyväntekeväisyysmaksu suuruudeltaan 5 euroa per kävijä. Minusta summa on vähän liiallinen suurempaa yleisöä ajatellen ja itse tekisin siitä vapaaehtoisen/suositusmaksun tai maksimissaan lisäisin laskuun 5 euroa per pöytä. Tai voisivathan annosten hinnat olla pikkuisen korkeampia, niin että jokaisesta annoksesta menisi hyväntekeväisyyteen vaikka muutama kymmenen senttiä. Rakastan paikan ideaa ja toivon, että suurempikin yleisö tavoittaa tämän kahvilan, eikä tämä jää satunnaisille uteliaille tai hyväntekeväisyystyötä jo valmiiksi tekeville (kuten minulle).

Yhteenvetona suosittelen katsastamaan paikan! Erityisen hyvin Nurri sopii siis kissojen ystäville ja kaikille hyväntekeväisyydestä kiinnostuneille. Jos suunnittelet kissan adoptoimista, kahvila on erityisen hyvä paikka tutustua kissoihin kivassa ympäristössä.

Pieni tapahtumakalenteri Tallinnaan

Sain jonkin aikaa sitten kommentin, jossa kysyttiin kuinka voisi pysyä kartalla siitä mitä kaikkea kivaa täällä Tallinnassa tapahtuu. Kommentin aihe oli myös minulle aiemmin tosi ajankohtainen. Minulta meni ensimmäisinä vuosina useita tapahtumia harmillisesti sivu suun, koska en vain löytänyt niistä tietoa ajoissa.

Tein listauksen tapahtumista, joita mielestäni kannattaa seurata ja sen löydät alta. Alleviivatut linkit ovat Facebookin tapahtumasivuille - seuraamalla saat keskitetysti tiedon tapahtumista parhaillaan niiden suunnitteluvaiheessa. Jos et ole Facebookissa, näet linkit joka tapauksessa, sillä ne eivät vaadi kirjautumista ja löydät näistä tapahtumista helposti tietoa/kotisivuja myös googlaamalla. Listaamieni varsinaisten tapahtumien lisäksi sekalaisten taidenäyttelyiden, katuruokatapahtumien, myyjäisten ja pienten messujen toivossa kannattaa seurata ainakin Telliskivi Loomelinnakin sivua sekä Kanalaa. Monet sivuista ovat viroksi, mutta kyllä niistä varmaan saa tapahtuman ajankohdan bongattua. Googlaamalla löytää monesta tapahtumasta tietoa myös englanniksi tai jopa suomeksi.

Sen lisäksi, että täällä Tallinnassa tapahtuu kivan paljon, täällä osataan myös lähteä avoimin mielin ja täysin sydämin isoihin ja pieniin tapahtumiin mukaan ja luoda lämmin ja iloinen tunnelma itse. Tämä on se "salainen ainesosa", joka tekee monista tapahtumista mielestäni erityisiä. Listani:

Vuosittain keväällä (huhti-toukokuussa) järjestettävät tapahtumat:

Talvihorroksesta herättelee hieno huhtikuun kansainvälinen Jazz- ja musiikkitapahtuma Jazzkaar. Seuraamalla tätä sivua saat tiedon monesta muustakin pitkin vuotta järjestettävästä jazz-tapahtumasta ja -konsertista.

Toukokuun puolella järjestetään suosittu Kalamaja Päevad, joiden aikaan kalamajalaiset pystyttävät pihoilleen persoonallisia kirpputoreja ja kahviloita. Toivon kovasti, että osallistun ensi keväänä itse tiskin takaa, mutta se on vielä epävarmaa. Siitä siis mahdollisesti ja toivottavasti lisää myöhemmin. 

Toukokuun lopussa alkavan kesän toivottaa tervetulleeksi naisten juoksutapahtuma Maijooks. Tämä tapahtuma sopii kivasti myös vähän satunnaisemmille juoksijoille, sillä matka on 7 kilometriä. Tapahtuma on naisten kympin tapainen, mutta bonuksena erilaiset maisemat :)

Kesätapahtumat:

Kesän käynnistää kesäkuun alun Vanalinna päevad, eli vanhankaupungin päivät. Tämän historiallisen tapahtuman aikaan löydät kulttuuria ja musiikkia koko perheelle päiväsaikaan vanhastakaupungista viikon ajan. 

Patarein linnoituksen suosittu musiikki- ja kulttuuritapahtuma Kultuuritolm järjestetään heinäkuun alkupuolella. Patarein karmivan upeasta vanhasta vankilasta voit katsoa kuvia postauksestani täällä.

Kesä jatkuu heinäkuun Õllesummerilla. Tämä tapahtuma tarjoaa olutta, ruokaa, musiikkia ja väenpaljoutta Laululavalla. Olen käynyt tapahtumassa kerran vuosia sitten ja se ei ihan pakollisiin tärppeihini kuulu, mutta moni muu tykkää kovastikin.

Joka lauantaisen ulkokirpputorin löydät täältä: Telliskivi kirbuturg (talvisin tietysti sisätiloissa). Tätä sivua seuraamalla saat tiedon myös loppukesän isosta Kirbufestival-tapahtumasta, jossa on paljon myyjiä, laaja valikoima ruokakojuja, livemusiikkia ja hurjasti osallistujia. Tämänvuotisesta tapahtumasta kirjoitin täällä.

Syksyllä järjestettävät tapahtumat:

Uue Maailma tänavafestival, eli Uus Maailm -kaupunginosan kaksipäiväinen katufestivaali. Tämä tapahtuma tarjoaa katuruokaa jokaiseen makuun, juomaa, musiikkia, kojuja, kirppiksiä, järjestöjä, tunnelmaa.. Tapahtuma oli todella onnistunut tänä vuonna! Tälle tapahtumalle en löytänyt varsinaista yleistä sivua, mutta esimerkkinä tämänvuotisen löydät täältä. Lisäksi kirjoitin tapahtumasta täällä.

Alkusyksystä järjestetään myös upean Kadriorgin puiston satumaisen kaunis ja osallistujamääriltään iso valojuhla, josta kirjoitin tänä vuonna täällä. En löytänyt tällekään tapahtumalle seurattavaa Facebook-sivua, joten vinkatkaahan jos tiedätte sellaisen :)

Syksy jatkuu vegaani-/kasvisruokamessuilla, jotka ovatkin taas jo parin viikon päästä - tällä kertaa Mustikas-kauppakeskuksessa. Paikalla on vegaaniruokakojuja, muita vegaaniystävällisiä kojuja, tiedotusta ja ideoita. Aiempina vuosina olen nauttinut paljon muun muassa vegaanisesta jäätelöstä ja kakuista!

Syksyn ulkotapahtumakauden sulkee vuosittainen Kalamaja Hooviturg, joka on lämminhenkinen, ihanan kotikutoinen pihakirppis- ja pihakahvilatapahtuma. Osallistujia on vauvasta vaariin ja yksityisille pihoille on todella hauska päästä istuskelemaan ja ihmettelemään kalamajalaista elämänmenoa. Herkkuja on joka lähtöön! Alla kuvia tämän vuoden tapahtumasta ja täältä löydät juttuni viimevuotisesta tapahtumasta.

Syksyllä järjestetään myös vuosittainen Tallinnan ravintolaviikko. Iso joukko Tallinnan kivoja ravintoloita suunnittelee erityismenun, joka irtoaa vähän ravintolan tavallisia hintoja edullisemmin. Meidän ongelmamme on joka vuosi ollut menujen koostumus: jokaikinen ravintola on laittanut menuihinsa sekä lihaa että kalaa (mieheni on allerginen kalalle, minä taas kasvissyöjä). Yhtäkään kasvisruokamenua ei ole näkynyt, eikä edes silkkaa liha- tai kalamenua. Katsotaan jos tänä vuonna onnistaisi! Tämä tapahtuma on jo marraskuun alussa - vielä ehdit kuitenkin mukaan, sillä lippujen myynti alkaa 25.10.

Talviset tärpit: 

Raekoja Platsin tunnelmallinen joulutori on pystyssä marraskuun lopusta tammikuun alkuun. Tori on turistiorientoitunut tarjontansa ja hintojensa puolesta, mutta myös todella kaunis ja tunnelmallinen. Ainakin yhdet hehkuviinit joulutorilla on aina saatava! Täällä on mahdollista myös kuunnella Savisaarin lyhyt ja lattea joulurauhanjulistus.

Talvinen tapahtumalistani on lyhyt, mutta Tallinna luonnollisesti hiljentyy talven ajaksi erityisesti ulkotapahtumien suhteen. Säiden salliessa löytyy kuitenkin esimerkiksi ulkoluistelukenttiä ja talviurheilukeskus. Konsertteja, balettia, oopperaa, taidenäyttelyitä ja museoita pääsee tietysti kiertämään ympäri vuoden. Talvella kannattaa matkustaa myös esimerkiksi Viron "talvipääkaupunkiin" Otepäälle :) Mutta se onkin jo sitten ihan oma tarinansa!

Paljon paljon muitakin tapahtumia Tallinnasta luonnollisesti löytyy, joista osan löydät täältä: Tallinnan kaupungin turismisivut. Nyt olisikin mukava vielä kuulla jäikö tästä listasta sinun mielestäsi jokin olennainen tapahtuma puuttumaan? 

Pyrin vähitellen lisäilemään tapahtumien lisäksi kaikenlaisia muitakin omia tärppejäni tuolta yläpalkista löytyvään Tallinna-linkkejä ja -vinkkejä -välilehteen. 

Carolina

Hei kaikki, tavatkaa Carolina, kummikissani. Carolina on noin neljän kuukauden ikäinen maatiaispentu, joka asuu tällä hetkellä Tallinnassa Pesaleidja-kissatalossa. Hän etsii koko ajan kovasti omaa pysyvää kotia. Minun tehtäväni ihmiskummina on välittää Carolinan toive omasta kodista mahdollisimman monelle.

Carolina löydettiin siskonsa Philadelphian kanssa Uus Maailm - kaupunginosasta läheltä Tallinnan keskustaa kesällä, kun pennut olivat arviolta parin kuukauden ikäisiä. Loiset olivat syöneet molempien pienet suloiset kasvot vereslihalle, mutta Carolinan kasvot ovat jo parantuneet, kuten kuvista näkyy.

Carolina on vielä aavistuksen arka ihmisen suhteen, kuten kadulle syntyneet alkuun aina ovat. Hän on kuitenkin hurjan "nöyrä" ja rauhallinen, katsoo suoraan silmiin vaikka silmämunatkin värisevät jännityksestä. Carolinaa kuitenkin voi ja pitääkin käsitellä tällä hetkellä paljon. Eikä ihminen ole enää laisinkaan yhtä pelottava ilmestys kuin alussa. Aika ja rauhallinen käsittely tekevät tehtävänsä :)

Carolinalla on hiukan erikoiset, kauniit kasvot ja uskon, että hänestä kasvaa tosi ystävällinen kissa. Tällä hetkellä hän istuu hiljaa ja tapittaa kauniilla silmillään häkistään. Carolina ei sähise eikä rähise, vaikka siihen joskus voisi olla syytäkin - eihän kissaa ole tarkoitettu häkkiin. Siskon vaarattoman, mutta tarttuvan kasvojen sieni-infektion vuoksi pennut on vielä pakko pitää pois kosketuksista muiden kissojen kanssa.

Minä toimin Pesaleidjassa vapaaehtoisena ja Carolina on ensimmäinen kummikissani. Kummius tarkoittaa sitä, että mainostan Carolinaa kotimarkkinoilla parhaani mukaan. Jos Pesaleidjan toiminta ja meidän vapaaehtoisten työnkuva kiinnostaa, käy ehdottomasti lukemassa pidempi juttuni täältä: KLIK. 

Jos siis etsit Carolinan kaltaista, nöyrää ja rauhallista kaunista pentua, ole yhteydessä. Ja jos et syystä tai toisesta ole kiinnostunut juuri Carolinasta, mutta tallinnalaisen löytökissan ottaminen tuntuu muuten hyvältä idealta, voit olla yhteydessä suoraan minuun (tallinnapaivakirja@gmail.com) ja saat suomenkielisen kontaktin :) Olen erittäin mielelläni apuna täällä päässä kielen ja paperihommien kanssa, sekä esittelen mielläni kissoja ja kissataloa. Voit aina olla myös suoraan yhteydessä Pesaleidjaan (pesaleidja@varjupaik.ee). Pesaleidjan kotisivut löydät täältä: pesaleidja.ee ja sivuilla pääset katselemaan muiden kotia etsivien kissojen kuvia.

Meiltä löydät hyvin todennäköisesti etsimäsi kissan. Yksinään meidän piirissämme on parisataa kotia etsivää kissaa, joista osa on tällä hetkellä kissatalossa, osa sijaiskodeissa. Kaikkia pääsee etukäteisilmoituksella katsomaan henkilökohtaisesti. Adoptointi Suomeen onnistuu joko heti tai pienellä viiveellä, sillä osalla kissoja ei ole rabies-rokotusta ja se vaaditaan rajalla.

Vapaaehtoistyö Tallinnassa kissojen parissa

No niin, nyt on hyvä hetki puhua vapaaehtoistyöstäni kissojen parissa myös täällä blogin puolella. Kerron tässä tekstissä mistä työssä on minun kohdallani kyse ja avaan pikkuisen myös kissatalon toimintaa. Aloitin vapaaehtoistyön kissatalo Pesaleidjassa täällä Tallinnassa noin kuukausi takaperin. Näin heidän ständinsä Uus Maailm -kaupunginosan katufestareilla, otin mukaani käyntikortin ja vielä samana iltana tartuin tuumasta toimeen. Jo seuraavana päivänä tein ensimmäistä viro-suomi -käännöstäni järjestölle ja seuraavalla viikolla kävin tutustumassa turvakotiin Mustamäellä. 

Tämä teksti ei missään nimessä ole kattava kuvaus Pesaleidjan toiminnasta. Tiivistän tässä kuukauden aikana kokemani ja oppimani ja pieniä virheitäkin voi mukana olla. Lisätietoa saat halutessasi esimerkiksi Pesaleidjan suomenkielisestä Facebookista (täällä!) ja myös minun kauttani kysymällä (tallinnapaivakirja@gmail.com). Facebookiin olen suomentanut tähän mennessä ainoastaan Mirri-tekstin. Pesaleidjan vironkieliset sivut löydät täältä: KLIK.

Kuvissa on Pesaleidjan asukkaita. Ensimmäisessä katselee kaunis puolipitkäkarvainen pentu, joka on vielä muutaman kuukauden kissataloperiodin jälkeenkin käytännössä villi. Kissa on kotoisin Pärnusta, missä käsittelemättömien kaulaan sidotaan keltainen nauha merkiksi. Kissalla on edelleen tämä nauha, koska kukaan ei ole päässyt poistamaan sitä. Tällaiset kissat ovat kadulle tai metsään syntyneitä ja me vapaaehtoiset olemme niiden ensimmäisiä ihmiskontakteja. Meille tulee paljon kissoja ympäri Viroa, koska Tallinnassa on paremmat "kotimarkkinat".  

Meidän vapaaehtoisten työtehtäviin kuuluu muun muassa seuraavia juttuja: ylipäänsä tarkistaa, että kaikki on päällisin puolin kunnossa, leikkiä kissojen kanssa, totuttaa villejä ja pelokkaita kissoja ihmisiin, puhdistaa silmiä, korvia, sieni-infektioita, antaa lääkkeitä silmä- ja korvatipoista vitamiineihin, rasvoihin ja jopa pistoksiin, esitellä kissoja potentiaalisille ottajille, edustaa järjestöä messuilla ja tapahtumissa (näillä näkymin olen itsekin menossa ständille Laps ja Pere -messuille :)), ottaa kuvia, tiedottaa muita vapaaehtoisia tärkeistä jutuista ryhmän fb:ssa, mainostaa toimintaa ja kissoja, ottaa vastaan tilauksia, käyttää kissoja lääkärissä.. Listasta puuttuu vaikka mitä - toiminta on siis ihan jokaiselle meistä tosi kokonaisvaltaista, mutta jokainen voi silti "erikoistua" oman osaamisensa kanssa. Esimerkiksi viro-suomi -kääntäjiä järjestöllä ei ollut ennen minua, autottomien ei odoteta osallistuvan kuljetuksiin jne. Tunteja voi antaa muutamista viikossa vaikka täysipäiväiseen työhön saakka. Tekemistä riittää.

Tämän seuraavan kissan nimeä en tiedä, mutta se on terveen näköinen, ei arastele ihmistä ja jaksaa leikkiä. Hyviä merkkejä kaikki! Suuri osa kissoista on tämän kaltaisia, ihmisen hylkäämiä, jolloin mahdolliset ongelmat liittyvät erityisesti arkuuteen ja suruun mahdollisen nälkiintymisen ja kadulta poimittujen sairauksien lisäksi. Turvallinen koti on vaihtunut vaaralliseksi ja kylmäksi kaduksi, mutta kissa on kuitenkin tottunut alunperin olemaan ihmisen kanssa. 

Ensimmäinen käyntini jätti minut hiljaiseksi. Kissalassa oli kesäaikaan aivan liian kuuma, siellä haisi vahvalle ja eri tavoin käyttäytyvät kissat vähän jopa pelottivat minua, joka olen tottunut vain hyvinvoiviin kotikissoihin. Ensimmäisellä kerralla en uskaltanut koskea moneenkaan kissaan, vaikka halusin. En tiennyt miten toimia, kun näin, että kissa pelkää minua ihan tosissaan - mitä jos pahennan pelkoa? Useampi kissa pelkäsi minua ja tuutoriani kirjaimellisesti kuollakseen - halvaantui maahan liikkumattomaksi esimerkiksi silmien puhdistuksen ajaksi ja tuijotti lasittuneella katseella tyhjyyteen. Sulki itsensä fyysiseltä maailmalta. En ole koskaan aiemmin nähnyt vastaavaa reaktiota. 

Ensimmäistä kertaa elämässäni näin kissoja, joilta on pakkanen pudottanut puolet korvista, paljon ahdistuneita kissoja, joiden on pakko olla häkeissä tarttuvien tautien takia. Näin kissan, jonka silmät on puhkaistu ihmisen toimesta. Itken edelleen joka kerta kun seurustelen tämän kissan takia. Myös hän joutuu olemaan häkissä, koska ei voi puolustautua mahdollisesti tappelunhaluisia uroksia vastaan. Ääni ja kosketus ovat tälle kissalle elintärkeitä. Mainittakoon, että osa turvakodeita lopettaa tällaiset "toivottomat tapaukset" (vielä enemmän muualla maailmassa), mutta meillä on vähän avarammat arvot.. Vaikkakin tila on jatkuvasti vähissä!

Alemman kuvan oranssilla Smartilla on kova tarve tapella muiden urosten kanssa. Hän vain on maskuliinisempi ja reviiritietoisempi. Smartille etsitään parhaillaan sijaiskotia, koska tappeluissa veri lentää. Kuvan tilanteessa ehdimme vielä väliin, mutta kissat myllyttävät myös yöaikaan ja pieniä vammoja syntyy - joskus jopa klinikkakäynnin arvoisesti. Onpa yksi vapaaehtoisemmekin käynyt paikattavana, kun on yrittänyt irrottaa tappelevia kissoja - tämä kerrotaan usein varoittavana esimerkkinä. Väliin ei missään tapauksessa pidä mennä sen jälkeen kun tappelu on alkanut.

Alla on kadulle syntynyt pieni Philadelphia, joka pyydystettiin Uus Maailm-kaupunginosasta siskonsa Carolinan (seuraava kuva) kanssa. Siskokset olivat tullessaan vain parin kuukauden ikäisiä ja kirput olivat syöneet heiltä kasvot vereslihalle.. kyseessä on muistaakseni lisäksi sieni-infektio. He joutuvatkin tämän takia asumaan vielä häkissä. Molemmat pelkäävät ihmistä edelleen, mutta sosialisointi on tuottanut jo tulosta. Siskokset ovat todella "nöyriä", istuvat hipihiljaa häkissään ja tapittavat kauniilla silmillään. Pennut vain ovat liian pieniä ymmärtääkseen, ettei kissaa ole tarkoitettu häkkiin, eivätkä siksi hoksaa pitää asiasta meteliä. Näin pienet kun sopeutuvat mihin vain. Molemmilla on erikoiset, kauniit kasvot, ja uskonkin, että näiden kahden on helppo löytää koti, kunhan terveys ja rohkeus saadaan kuntoon.

Suurin osa Pesaleidjan asukkaista on kissoja, joita elämä on kohdellut tavalla tai toisella huonosti. Tämä näkyy (toisilla enemmän, toisilla vähemmän) psyykkisinä ja fyysisinä jälkinä, joista yleisiä ovat: jonkinasteiset pelot, arkuus, ripustautuminen ihmiseen, erilaiset yleensä harmittomat vammat, heikompi terveys (tähän en osaa tässä vaiheessa ottaa tarkemmin kantaa, ja tämä on hyvin kissakohtaista - erityisesti pentuna kärsitty aliravitsemus on voinut vaikuttaa kehitykseen esimerkiksi huonojen hampaiden tai pienen koon muodossa). Suuri osa kissoista tulee meille niin, että niillä on vähintään jokin seuraavista: sisä- ja/tai ulkoloisia, silmätulehdus, sieni-infektio, nuha, ripuli, haavoja tai ruhjeita. Elämä kaduilla on kovaa. Moni kuitenkin toipuu fyysisesti ja psyykkisesti hyvään kuntoon ja voi jatkaa onnellista elämää, kunhan oikea koti löytyy.

Alla on Carolina, kummikissani. Minun tehtäväni on edistää Carolinan kodinetsimisprosessia ja teenkin pikapuoliin "mainospostauksen" tästä muutaman kuukauden ikäisestä pennusta.

Alla oleva mustavalkoinen kissa on Marco, joka on ollut kissatalossa jo pidempään. Kuvaa ottaessani hän hellästi hoiti puhdistamalla kuvan nukkuvaa kissaa. Marco on lempeä ja ystävällinen puolipitkäkarva. 

En missään nimessä halua antaa tällä tekstilläni kuitenkaan liian yksipuolista kuvaa: Pesaleidjassa on paljon rohkeita ja terveitä kissoja, jotka enemmän tai vähemmän sopeutuvat kissalan vilskeeseen ja stressiin odottaessaan seuraavaa kotia. Kissoja, jotka eivät pelkää ihmistä laisinkaan, leikkivät, syövät ja ovat vilkkaita. Näillä kissoilla ei ole suurta hätää ja tavalliset nätit yksilöt löytävät perheen melko nopeasti - poikkeuksia lukuunottamatta. Esimerkiksi ikä voi olla yksi hidastava tekijä, mutta meillä muistutetaan, että aikuinen kissa on monesti parempi vaihtoehto, sillä aikuisesta näet heti mitä tulet saamaan. Kissan persoona on jo kehittynyt, eikä ulkonäkö muutu. Pennut ovat kaikki supersuloisia vilkkaita nappisilmiä, ja tämän taakse yksilöiden erot vielä katoavat. Kissa muuttuu paljon aikuistuessaan.

Paeta vaiko ei - siinä vasta kysymys. Monet kissat arastelevat kameraa tai iPadia enemmän kuin ihmiskasvoja :)

Ennen kaikkea olen saanut yllättyä huomaamalla miten paljon aitoa onnellisuutta voi tulla auttamisesta. Tiesin sen jossain sydämeni perukoilla, mutta se valkeni vasta kun uskalsin lähteä mukaan. En tiennyt mitä odottaa, kun tein päätökseni. Alkuun itkin paljon, mutta äkkiä huomasin jotain tärkeää: tiedän, että jaksan ja haluan tehdä tätä työtä. Minulla on resurssit tähän. Ja kun näen, että olen tehnyt jotain konkreettista vähentääkseni toisen olennon, toisen eläimen, pahaa oloa, valaisee se monen monta päivää.. :)

Katse parempaan huomiseen.

 

Pesaleidjassa on muistaakseni tällä hetkellä noin 90 (vai oliko se 60?) kissaa kolmessa huoneessa. Sijaiskodeissa on yli 100. Tärkein tavoitteemme on, että kissat löytävät turvallisen, pysyvän kodin, jossa niille riittää rakkautta ihmisen ja/tai toisten kissojen muodossa. Ikävä kyllä tämä ei aina toteudu, mutta tähän me pyrimme kaikilla mahdollisilla tavoilla! 

Jos kiinnostut jostain kissasta täällä tai Pesaleidjan sivuilla näkemäsi kuvan perusteella, haluat tietää onko meillä sinulle sopivaa kissaa tai haluat tulla paikan päälle katsomaan kissoja SEKÄ haluat suomenkielisen kontaktin - voit olla yhteydessä minuun blogini sähköpostin kautta. Vastaan varmasti ja nopeasti, sekä autan mielelläni täällä Tallinnan päässä. Jos haluat adoptoida tietyn kissan Suomeen, voit joutua hetken odottamaan, sillä kaikilla kissoilla ei ole rabies-rokotusta. Sen saamisen jälkeen on kuukauden odotusaika ennen kuin kissan voi muuttaa. Rabies-rokotus hoidetaan (mielestäni) meidän kauttamme, jos kissa lähtee vieraaseen maahan. Jokainen kissa leikataan, sirutetaan ja madotetaan. 

Myös Instagram-tililleni ilmestyy aika ajoin Pesaleidja-kuvia täällä. :)