Mu elu ei jää elamata

Takana on kokemustentäyteinen, kiireinen, hauska, väsyttävä ja samalla superrentouttava viikonloppu. Hyviä ravintoloita, hyvää ruokaa, vegaanimessut, kävelemistä, öistä Tallinnaa.. Tallinna tuli viikonlopun aikana taas vähän tutummaksi ja rakkaammaksi. Juttua viikonlopun kokemuksista ja kivoista paikoista on luvassa blogin puolella, kunhan ehdin käydä kuvat läpi ja istua alas kirjoittelemaan. Huomenna minulla on semma yhdeksään saakka illalla ja töitä on muutenkin aika paljon, sillä meille tulee vieraita taas ensi viikonloppuna.

Otsikko on Põhja-Tallinnan uudelta levyltä Maailm Meid Saadab. Pidän uusimmasta levystä tyylin muutoksesta huolimatta vähintään yhtä paljon kuin edellisestä. 

Jäähallilla

Lisää kännykkäkuvia.. :) Jäähallille ei oikein ole mahdollista mennä kameran kanssa, paristakin syystä. Meillä ei ole mitään lukollisia säilytystiloja (tai saisi niitä kai vuokrata), joten varkauksien riski on pakko pitää mielessä ja toisekseen jäälle meneminen kameran kanssa nyt olisi vain outoa. Mieheni on nyt alustavasti lupautunut kuvaajaksi, joten toivottavasti pian on uutta kuvamateriaalia jäältä. Blogin ensimmäinen videokin olisi kiva päästä lisäämään. Katsotaan miten kuvaussessio onnistuu - jäähallissa kun on keinovalon takia pikkaisen haastavaa kuvata.

Meillä on ohjatut tunnit kaksi kertaa viikossa. Kävin lisäksi eilen kolmannen kerran tällä viikolla, sillä viikonloppuisin hallilla on vapaa jää ja kuka vaan voi mennä luistelemaan. Jäällä on yleensä kauhea tungos, mutta viimeisenä tuntina ennen sulkemista mahtuu aina (kop kop) ihan kivasti harjoittelemaan. Usein paikalla onkin ainakin joku tuttu naama meidän aikuisten ryhmistä ja vähintään muutama tyyppi harjoittelee taitoluistelua eri tasoilla.

1. Kuva on parin viikon takaa, kun hallillamme oli kansainväliset kilpailut käynnissä. Meillä piti olla üke (üldkehaline, jumppatunti), mutta tilanpuutteen vuoksi tapitimme yli puolet ajasta kisoja. Hienoja suorituksia ympäri maailmaa. 2. Äkäinen yleismies. Jää tasoitetaan tuollaisella koneella tuntien/treenien välissä. Tämä mies pääsee välillä kaahaamaan töötti pohjassa, kun joku onneton sielu jää tekemään vielä yhden piruetin.. :) Jätin kerran tälle miehelle vanhat luistimeni teroitettavaksi ja sain vastineeksi silkkaa kumeaa murinaa. Ta ei ole eriti vaimukas, oli luistelukaverini kommentti. 3. Uudet luistimet, vihdoin! Nyt viiden luistelukerran jälkeen alkaa vähitellen tuntua, että ehkä totun näihin jossain vaiheessa. Lootust on. 4. Vapaalla jäällä. Kännykkä oli luistellessa kainalossa (ja jos nyt lähdetään tekemään tunnustuksia, niin iPod oli toisessa ja kortit sukkiksissa.. :)). Vapaan jään aikana tavaroiden jättäminen kentän laidalle on erityisen epämääräistä, koska ulkopuolista porukkaa tulee ja menee koko ajan. 5. Jäähalli ulkoa. 6. Vapaa jää ennen sulkemista. Mahtuuhan tässä vähän kokeilemaan "muuveja". Harmi ettei katossa pyörivä diskopallo näy kunnolla. Se on varmaan tuo suurin valo tuossa keskellä.

Eilen illalla kävimme vielä perinteisissä kotibileissä Viimsin puolella. Ihan hauskaa vaihtelua ja kotibileissä on aina ihan oma tunnelmansa. Yleensähän minun/meidän lauantai-iltamme menevät joko keskustan tai Kalamajan suunnalla ravintoloissa tai sitten ihan vaan kotona venytellessä ja rentoillessa (en ole unohtanut spagaattitavoitettani, se vaan tulee ihan uskomattoman hitaasti, kun en ole eläissäni venytellyt ennen tätä luisteluharrastusta). Nyt onkin sitten mahtiolo: lihakset ovat ihan hajalla perjantain ükestä (mm. joukkueviestiä jumppamatto haarojen välissä hyppien, vitsi mä hypin täysillä) ja eilinen punaviini toi "kivan" päänsäryn. Mitenhän tän päivän opiskelukiintiön käy.. onneksi saimme yöllä tunnin lisää.

Rentouttavaa sunnuntaita! Huikkailkaahan jos olette taitoluistelun harrastajia ja erityisesti aikuisten harrastajien blogit olisivat haussa. Olisi tosi hauska seurailla mitä mietteitä muilla tästä vauhdikkaasta lajista on.

Sesoonin sunnuntaibrunssi

Tenttiluvuista (ja flunssasta!) huolimatta varasin meille tälle päivälle pöydän Sesoonin sunnuntaibrunssille. Onneksi! Tänään oli leuto ja kaunis syyspäivä, brunssi oli tosi maukas ja oli ihana vain istuskella ja rentoutua.

Sesoonin brunssi oli minusta hyvä. Kaikki oli tuoretta ja oikeasti maistuvaa. En tosin tiedä oliko tämä brunssi lopulta niin brunssimainen, vaan pikemminkin buffet-lounas, ainakin sen rinnalla millaisena olen tottunut brunssin ymmärtämään. Vaikka aamupalaelementit puuttuivat, valinnanvaraa oli ja erityisesti jälkkärit loistivat. Omenahyve vaniljakastikkeella oli ihan älyttömän hyvää. Voisin hyvin mennä toistekin. Kauhean täyttä tuolloin puolen päivän aikaan ei ollut, mutta ainahan pöydän voi varmuudeksi varata. Sesoon tarjoaa brunssia sunnuntaisin kello 11-17 ja hintaa herkuttelulla on 12 euroa. Lisätietoja Sesoonista löytyy esimerkiksi täältä.

Brunssin jälkeen teki mieli vielä kävellä, joten poikkesimme vanhankaupungin vieressä sijaitsevaan vähän syrjäisempään puistoon. Näyttää siltä, että puiston paikalla on aiemmin ollut "jotain", nyt jo raunioitunutta. Se olikin rakennettu hauskasti rauniota käyttäen. Puistossa oli ihan hiljaista, vaikka siellä oli kaikkea kivaa: pingispöytä, kiipeilytelineitä, skeittiramppeja. 

Kävimme myös teekauppa Chadossa, mikä oli jälleen tosi mukava kokemus. Tiskin takana oli oikein ystävällinen ja avulias myyjä, jolta oli ilo kysellä ja ostaa. Saimme maistiaisiakin, puodissa ja mukaan. Tarkoitukseni on opetella kaupan maustetuista teelaaduista eroon ostamalla tilalle vähän laadukkaampaa ja luonnollisempaa. Tuntuu hölmöltä, etten ole tehnyt tätä jo aiemmin, teen suuri ystävä kun olen.

Kotiin tullessa mittari olikin sitten jo kuumeen puolella, onneksi makuaisti meni vasta nyt iltaa kohden. Nenätippojen voimalla kuitenkin söin urheasti eilen tekemääni cookie dough -kakkua ;) Jaan varmaankin reseptin myöhemmin, oli nimittäin parasta tekemääni kakkua! Nyt syksyllä on ylipäänsä tehnyt mieli leipoa. Kaipa se liittyy lämpimään ja sohvan nurkassa viihtymiseen.

Käykääpäs kokeilemassa Sesoonin brunssia jos tallinnalaisia olette tai muuten täällä liikutte. Vai oletteko jo käyneet :)? Jos, niin mitä tykkäsitte?

Miehen kamerasta

Kaivelin mieheni puhelimen kuvakansiota ja sieltähän löytyi paljonkin materiaalia. Kännykkään tallentuu kivoja hetkiä, joita ei kuitenkaan oikein tule käytettyä blogissa kuvien huonon laadun takia. Yhteen koottuna nämä kuitenkin ehkä menevät, kun vieressä ei ole "oikeita kuvia". 

Mitä mieltä te muut olette kännykkäkuvien käytöstä blogeissa? Onko parempi, että on paljon kuvia laadusta huolimatta vai katsotteko mieluummin mahdollisimman hyvälaatuisia kuvia?

Tässäpä siis kesäistä Tallinnaa mieheni räpsimänä.

1. Ravintola Crun kauniit kukat. Eksyimme Crun terassille parin kaverin kanssa (ison mahan kanssa liikkunut kaveri kun ei oikein jaksanut kävellä), vaikka yleensä vähän välttelemme Viru-katua. 2. Elokuinen Robbie Williamsin konsertti Lauluväljakilla. 3. Reissu Helsinkiin. Ryhdistä päätellen en huomannut, että mua kuvataan ;) 4. Linnahallin satama, käppäilen varmaan tuolla portailla paattia odotellessa.

1. F-Hoone ja hassut mukit. Siellä ovat varmaankin kaikki mukit eriparia, mikä ainakin minusta on hauska idea. Koskaan ei tiedä minkä mukin saa, teetä on siis pakko tilata :). "Nod and Led: "Fifty years and still learning.." Toisella puolella oli kaksi sööttiä vanhusta ajokoulun tunnusten kanssa. Taustalla Knorrin muki. 2. F-Hoonen piha pienen tihkun jäljiltä. 3. Telliskivin uuden Reval Cafén kivan aurinkoinen terassi. 4. Satunnainen kuva iltakävelyltä.

1.-2. Kohvik Kanala, kesän yksi lempiterasseista. Tästä kirjoittelinkin aiemmin jo vinkeissä. 3. Suomalaiset turistit sytyttivät vanhassakaupungissa humalaista meteliä pitäen tuon terassin yhden kukkaistutuksen tuleen (olivat heittäneet palavan tupakan sekaan..). Henkilökunta juoksi kauhuissaan vesikannujen kanssa sitä sammuttamaan, mutta se tuhoutui :(. Ja porukka jatkoi mekkaloiden matkaa. 4. Kanalan pihan jättimäiset basilikapuskat.

1. Nämä Baltic Guiden ruokakorivertailut ovat hauskoja (Tallinna vs. Helsinki). En nyt tiedä miten tieteellisiä ne ovat, mutta sitäkin parempaa viihdettä. 2.-3.Voi Rimi minkä teit! ..ja uudelleen ..ja uudelleen. Rimi on kiva ja kätevä kauppa, mutta pilaantunutta/vanhentunutta tavaraa sieltä on kannettu kotiin vähän liian usein. (Jos kuvista ei saa selvää, niin marjat ja tomaatit ovat ihan homeessa ja ne on juuri ostettu). 4. Café Noble, kesän toinen ehdoton lemppariterassi.

Sellaisia kuvia kesältä. Nyt pikapikaa luistelemaan! Jospa saisin otettua vähän lisää kännykkäräpsyjä halliltamme, voisin taas jossain käänteessä höpötellä pikkuisen luisteluasiaakin. Viikonloppuna täytyy taas lukea tenttiin, mutta jos aikaa jää, tarkoituksena olisi käydä kokeilemassa Sesoonin brunssi. Näistä siis toivottavasti lisää myöhemmin. Iloista viikonloppua kaikille! :)

Arkista arkea

Huh, mikä viikonloppu.. enkä puhu nyt pitkäksi venähtäneistä illoista. Koko viikonloppu on mennyt kollareissa opiskelun merkeissä ja huomenna aamulla lähden tekemään tenttejä Helsingin puolelle. Aamulähdöt Helsinkiin eivät tosiaankaan ole lemppareitani, varsinkaan silloin kun takana on väsyttävä pänttäysputki. Pahinta on aikainen aamuherätys ja satamaan siirtyminen pimeässä matkalaukkua kiskoen ja edessäolevaa stressaten. Yleensä laivallakin odottaa hengähdystauon sijaan lisää tenttikertausta. Onneksi tutun Helsingin näkeminen piristää aina :).

Tasaisen reissaamisen ansiosta pakkaaminen sujuu jo rutiinilla: passi, matkakortti, puhelin, iPod, laturit, kone, termosmuki, kirjat, vaatteita.. Osaan listan unissanikin. Olen myös keksinyt helpottavia niksejä, kuten yhden ja samaisen paperilapun, missä lukee kaikki aamulla ennen lähtöä muistettava ja jonka asetan aina edellisenä iltana pöydälle odottamaan. Miten sitä pärjäisikään ilman rutiineita.

Hieman piti viikonloppunakin saada ajatuksia pois tenteistä, joten kävimme eilen illalla ihan vain kahdestaan Neikidissä herkuttelemassa. Tykkäsimme! Neikid on ehdotonta vinkkimateriaalia, joten siitä vähän lisää vielä myöhemmin. Ravintola sijaitsee muuten yllättävän pimeällä seudulla, ollakseen heti vanhankaupungin ulkopuolella.

Eilen illalla huomasinkin ensimmäistä kertaa tänä syksynä miten täysin pimeys taas vähitellen valtaa Tallinnan. Tallinna todellakin on, edelleen, aika heikosti valaistu kaupunki. Tuo kuvan patsas Neikidin lähellä muuten tuntuu tarvitsevan enemmän valoa kuin moni katu.. Tavallaan tunnelmavalaistus on nimenomaan tunnelmallista, mutta pahimmillaan se tuo myös turvattomuuden tunnetta. En löytänyt Postimees-lehdestä tältä syksyltä vielä pimentämiskeskustelua, mutta vähän edellisten vuosien tilanteesta voi lukea täältä.

Tällaista täällä. Arkisia hetkiä. Toisaalta on ihanaa kun saa aikaan ja kyllähän syksyllä kelpaa. On kivaa välillä vain olla kotona. Ehdin lisäksi aloittaa taas pienen tauon jälkeen luistelemaan pari kertaa viikossa ja kyllä se niin omalta jutulta tuntuu sekin.

Mitä mieltä te muut olette pimeästä kaupungista (jos vilkaisitte linkkiä)? Meneekö jo vähän liian pitkälle vai huomaako pimentämistä edes tietyillä seuduilla?