Lasnamäe, kerro meille tarina

Mainitsin aiemmin käyneeni kaverini kanssa pienellä kaupunginosakierroksella Lasnamäellä, Tallinnan suurimmassa kaupungiosassa. Ihan vain päämäärättömästi kävelemässä, katselemassa, kuvailemassa ja juttelemassa. Hyppäsimme bussiin keskustassa ja jäimme pois kun ikkunoista näkyi tarpeeksi kerrostaloja. Tämä tapahtui kadulla nimeltään K. Kärberi, mistä lähdimme kartan avulla suunnistamaan. Kiertelimme lopulta useamman tunnin, sillä Lasnamäki on laaja alue ja koko ajan tuntui, että tuonne ja tuonne pitäisi vielä päästä kurkistamaan. Kävimme muun muassa kierrätyskeskuksella (vaatteet euron) sekä kauppakeskusten nurkilla. Kurkimme sisäpihoille, kävimme katsomassa torin vilinää. Mietimme millainen käsitys meillä on elämästä Lasnamäellä ja mitä se todellisuudessa on.

Lasnamäe on Tallinnan suurin kaupunginosa, sekä pinta-alaltaan että asukasmäärältään (n. 116 000 asukasta). Sen asukkaista suurin osa puhuu venäjää äidinkielenään ja Wikipedian mukaan vain 65 prosentilla asukkaista on Viron kansalaisuus (osittain tästä olen kirjoittanut jo puolikkaan postauksenkin, kunhan vain saisin sen viimeisteltyä.. :) Lasnamäkeä on kuvattu palveluiltaan askeettiseksi 'nukkumalähiöksi', missä käydään vain rojahtamassa sänkyyn seuraavaa työpäivää odottaen ja kaupunginosa tunnetaankin kai parhaiten harmaista, korkeista vieri viereen rakennetuista kerrostaloistaan. Olen myös kuullut sanottavan, että Lasnamäki on tänä päivänä lähes yksinomaa enää sitä todellista Tallinnaa (ihan kuin jokainen mäki ja kulma kaupungissa ei olisi ihan yhtä todellista kaupunkia).

Miltä Lasnamäe (lähes) ensikertalaisen silmin sitten näytti? Paljon erinäköisiä, -kokoisia ja -kuntoisia kerrostaloja, pusikoita, rojuja, mutta myös kauppoja ja kauppakeskuksia, uusia autoja, maalattuja julkisivuja, toreja, paljon vesimeloneja (kuten kaikkialla tähän aikaan), kaikenikäisiä ihmisiä. Aika täynnä elämää ollakseen pelkkä nukkumalähiö, yllättävän tavallinen ja siisti kaikessa resuisuudessaan. Tämä Tallinnan ehkä huonomaineisin kaupunginosa on toisaalta helppo niputtaa kategorioihin: harmaata kerrostaloa, venäjänkielistä vähemmistöä, ei kauhean varakasta aluetta, epäsiistiä. Toisaalta taas aika vaikeaa, koska näille kaikille löytyy myös vastakohtansa: leikkiviä lapsia, iloisia värejä, uusia autoja, moderneja palveluita..

Olimme liikkeellä päiväsaikaan ja Lasnamäki varmaankin näyttää aika erilaiselta iltaisin ja öisin. Olisikin mielenkiintoista kuulla millaisia kokemuksia, mielikuvia tai tarinoita teillä muilla on Lasnamäestä, onhan se niin kiinteä osa Tallinnaa. Lasnamäkeä muuten kuvaa elokuva Sügisball, mikä täytyykin katsoa seuraavaksi. Hyvä vaihtoehto olisi tietysti lukea leffan innoittaja, Mati Untin 70-luvun romaani (mielellään alkuperäiskielellä.. :)).

Pikkuisen hyvää

Kävin tänään toisen tytön kanssa viemässä vaatteita naisten ja lasten turvakotiin Nõmmelle ja kirjoitan nyt tännekin tästä mahdollisuudesta. Käytetyille vaatteille ja tavaroille on tarvitsijoita, joille suoraan antaminen on mielestäni varsin varteenotettava vaihtoehto kierrätyskeskuksille. Tarvitsevia tahoja on helppo löytää. Vaatteita, tavaroita ja astioita tarvitaan esimerkiksi juuri turvakodeissa ja lastenkodeissa, vanhoja peittoa, tyynyjä, vilttejä sekä kissojen ja koirien tarvikkeita puolestaan ottavat vastaan lemmikkien turvapaikat.

Nõmmen turvakodissa asuu eri-ikäisiä naisia ja lapsia, pikkulapsista aikuisiin. Ystävällisen ja puheliaan emännän mukaan turvakotiin tullaan eri syistä: perheväkivalta ja vakava köyhyys tai suuret velat ovat näistä kärkisijoilla. Kodin yhteisessä keittiössä hääräili iloinen ja sporttinen 15-vuotias tyttö ja kieltämättä jäi sellainen tunne, että kivat ja siistit vaatteet ovat varmastikin tervetulleita.

Kotiin päästyäni vilkaisin erästä toista mahdollisuutta: mitä konkreettista voisin tehdä lemmikkien turvapaikan hyväksi, jotain muuta kuin satunnainen rahan lahjoittaminen. Ainakin koirien ulkoiluttajia tarvitaan jatkuvasti ja tuollaisessa liikunnallisessa hommassa yhdistyisivätkin kätevästi hupi ja hyöty. Jätän ajatuksen hautumaan, ehkäpä jonain päivänä.. Esimerkiksi sijaiskotina emme tällä hetkellä voisi toimia oman kissan takia.

Oletteko te muut antaneet tavaraa (tai omaa aikaanne) hyväntekeväisyyteen ja millaisille tahoille? Tai millaisille tahoille voisitte ajatella näitä antavanne :)?

Tuunattu kamajuoma

Iltaa monisteiden keskeltä! Löysin joskus aiemmin pari pussia kamajauhoa kaapin perältä ja mietin mitä niistä saisi. Googlaamalla löysin ohjeita lähinnä perinteisestä kamajuomasta, johon tulee piimää (tai jotain muuta hapanta, viroksi esim. keefir tai hapupiim), runsaasti sokeria ja kunnon tujaus tätä kamajauhoa. Kuulostaa aika kamalalta, joten ajattelin tehdä pienen tuunauksen reseptiin. 

Tein tällaisen pirtelön: laitoin tehosekoittimella soseeksi yhden banaanin, 125g tuoreita mustikoita (suunnilleen puolet 250g rasiasta), 4 dl maitoa (2,5% rasvaa) ja ruokalusikallinen sokeria. Sen jälkeen vispasin sekaan desin kamajauhoa ja jätin puoleksi tunniksi jääkaappiin kylmettymään ja turpoamaan välillä sekoittaen.

Yllätys yllätys: pirtelöstä tuli sen verran hyvää (vaikkakin kauhean väristä), että kehtaan reseptin täällä julkaista! Kama teki pirtelöstä ruokaisamman ja minulle tämä meni lounaasta, kuumalla kun ei meinaa jaksaa kauheasti syödä. Kama on myös ilmeisen terveellistä ja siinä on hyvin proteiinia, ainakin näin kasvissyöjän näkökulmasta.

Kama on periaatteessa kuten suomalainen talkkuna, mitä en muista maistaneeni koskaan. Pieni ero voi koostumuksessa olla. Pienenä varoituksena: kama on aika erikoisen makuista, eli jos ei siitä yhtään tykkää, niin tuskin tuo pirtelökään maistuu. Ensimmäistä kertaa maistaessani en minäkään kamasta välittänyt, mutta nyt myöhemmin huomasin jopa pitäväni siitä. Kamajauho saattoikin nyt jäädä vakiotuotteeksi kaappiin.

Onko täällä muita "kamankäyttäjiä", mitä tykkäätte mausta :)? Ja löytyykö teiltä suosikkireseptiä? Nopealla haulla minulle ei selvinnyt käytetäänkö tätä (nykyään) edes niin kovin yleisesti. Kyllä tätä ainakin helposti kaupasta löytyy.

Perjantain hymyilyttäjät

Takana kirjastopäivä, edessä kaksi hikistä pänttäyspäivää neljän seinän sisällä. Kirjasto on kesäviikonloppuisin kiinni, mutta tentti lähestyy. Pieni ajatusten harhauttaminen tulee siis tarpeeseen, ettei mene liian kurttuotsaiseksi. Tuo jäätelö ei varmaankaan kauheasti muita piristä, mutta tuo kappale saattaakin :) Põhja-Tallinn on varmaan jo monelle Tallinnasta kiinnostuneelle ennestään tuttu?

La Muu. Ostin kotiin tänä kesänä Tallinnan katukuvassa jäätelökärryjen muodossa näkynyttä ekojäätelöä (mainonta on nähtävästi tehnyt tehtävänsä). Aika hintavaa, mutta hyvää. Ja kookos, ihanaa että sitä saa täällä niin monessa muodossa. Pitääkin katsoa löytyykö valikoimista myös kirsikkaa, toista lempimakuani.

Põhja-Tallinn:n kipale "Nii lihtsalt ei saa". Takuuvarma hymylihasten herättelijä - sekä sanoitukset, että video. Tykkään Põhja-Tallinn:n videoista ylipäänsä, ne ovat hyvin tehtyjä ja niissä vilahtelee tuttuja kulmia. Jos kokoonpano ei ole ennestään tuttu ja viron kieli kiinnostaa, suosittelen tutustumaan.

Jos joku haluu seurata, kertosäe menee näin:

"Mind nii lihtsalt ei saa, nii lihtsalt ei ütle ma jaa, võid kinni püüda mind sa, kuid mind nii lihtsalt ei saa. Sind rahule jätta ma ei saa, nii kaua kuni ütled mul jaa, kui saan su kätte siis ma, ootan nii kaua kuni ütled mul jaa"

Tiivis suomennos: nainen toistelee, ettei ole niin helppo saalis ja mies selittää, ettei jätä naista rauhaan ennen kuin tämä sanoo "joo" ;)

Viron kieli on kaunista, eikö?

Heinäkuulta kuvina

Vietimme kotona Tallinnassa vain puolet heinäkuusta, mutta ainakaan kuvien perusteella matkaväsymystä ei kauheasti lepäilty pois.. :) Nyt kun olen palannut taas kirjastorutiiniin, on itse asiassa paljon levänneempi olo. 

Säät suosivat heinäkuun loppupuolella mukavasti ja kiersimme ennestään tuttuja ja uusia paikkoja vaihtelevalla kokoonpanolla. Väsäsin nyt tällaisen kuvakokoelman menoistani. Eivät kaikki käymäni paikat niin perinpohjaista raportointia vaadi - esimerkiksi kasvitieteellisestä puutarhasta kirjoitin jo viime kesänä, keskustorista parikin kertaa.

Heti matkalta palattuamme meille tuli ystäväpariskunta kylään ja vain rentouduimme. 1. Matkatuomisten maistelua. 2. Ilmainen julkinen liikenne - järkevää tai ei, kyllä sitä ihan mielellään käyttää. 2. Varmastikin yksi Kadriorgin puiston kuvatuimmista näkymistä. Eikä suotta :)

Oli meillä toinenkin ystäväpariskunta kylässä.. :) Kävimme kasvitieteellisessä puutarhassa ja ravintola Rootsissa Viimsin puolella. 1. Kasvitieteellisestä puutarhasta on nätti näkymä Teletornille. Näihin kahteen saa muuten yhdistettyä lippua: kaksi kärpästä (=kivaa kohdetta) yhdellä iskulla! 2. Portilla: mikä tässä lopulta onkaan kiellettyä: kehonrakennusharrastuksen tulosten esittely, keimailu, tirkistely vai kenties auringonotto.. ;)? 3. Kasvitieteellisessä puutarhassa oli ruusupäivät: paljon väkeä, myyntikojuja ja elävää musiikkia. Ja lajitolkulla kauniita ruusuja! 4.-5. Lounas Rootsissa.

Roots jäi tällä kertaa vähän laimeaksi kokemukseksi. Siellä oli häät ja meille muille vieraille oli rajattu muutama pöytä terassilta. Tarjoilukaan ei (ehkä kiireen takia) ollut erityisen miellyttävää, mutta antaisin tälle viihtyisän tuntuiselle ravintolalle kyllä uuden mahdollisuuden. Kauniit puitteet ja ruokakin oli perushyvää. Vinkkinä: tämän ravintolan voisi yhdistää käyntiin läheisessä ulkoilmamuseossa.

Lauantai-ilta: 1. Kaunis Vanalinn. 2.-3. Matkalla illalliselle Kohvik Sesooniin. 4. Salaattiannokseni. 5. Sesoonia edelleen. Seuraava kysymys lähtee kameralle: miksi hoikan ystäväni käsi näyttää noin isolta ja minä puolestani mini-ihmiseltä..?

Kohvik Sesoon oli hyvä uusi tuttavuus! Monessa Tallinna-blogissa se onkin jo kiertänyt, joten liityn nyt minäkin kerhoon. Tämänkaltaisia "rennon nuorekkaan boheemeja" paikkoja pullahtelee Tallinnassa kuin sieniä sateella ja asiakkaat myös löytävät ne nopeasti. Valinnanvaraa on niin paljon, ettei samaan paikkaan tarvitse mennä kahta kertaa. Sesoon pääsi kuitenkin mennään toistekin -listalle; kiva hintataso, persoonallisuus, viihtyisyys ja maukas ruoka sen varmistivat. Paikka löytyy Kalamajasta.

Rakennustelineiden kokoamista vanhassa kaupungissa. Kaikkialla remontoidaan ja kunnostetaan tällä hetkellä!

Pieni kierros Väike-Õismäellä. 1. Matkalla trollissa. 2. Kulkuvälineen huoltotauko. Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun näen kuskin enemmän tai vähemmän spontaaneissa huoltotöissä (erityisesti jos napakat potkut kiukuttelevan trollin kriittisiin kohtiin lasketaan huoltotöiksi). 3.-5. Lähiönäkymiä.

Kesäinen keskustori: 1. Kotimaisia herkkuja ja asiakaspalvelua. 2. Yrmeät emännät ja pirozhki-jono. 3. Alkoholivalistusta ja toppaliivejä.

Keskustorilta lähtee aina kesäisin mukaan jotain hyvää. Puitteissa ei ole paljoa kehumista, mutta myytävät tuotteet ovat (lähes) poikkeuksetta raikkaita ja maukkaita (ja usein kotimaisia), enkä koe ostamista minkäänlaisena ongelmana torin nuhjuisuudesta huolimatta. Jälleen kerran suosittelen käväisemään, keskustori kun tarjoilee hitusen koko ajan kauemmaksi katoavaa neuvostohenkeä. Keskustorin löytää osoitteesta Keldrimäe 9, Stockmannin takaa.

Hyvinhän tässä on ehditty kiertelemään, kesä kun on ehdottomasti parasta aikaa tutustua Tallinnaan. Alkuviikosta käväisin Lasnamäessä kaupunginosakierroksella yhden kivan suomitytön kanssa. Kamera oli kädessä taas koko reissun ajan, joten oma juttunsa retkestä on tulossa :)

Mitkä ovat teidän muiden lempikohteitanne Tallinnassa (tai koko Virossa)?

Levyllinen neukkumainoksia

Mieheni teki minulle löydön Solariksen Apollosta: vajaan tunnin kokoelma Neuvosto-Viron mainoshuttua ajalta jolloin mainonnasta vastasi keskitetysti Eesti Reklaamfilm eikä kaupallisia paineita ollut. Kannen pienen historiikin mukaan tavaroita ei usein ollut enää jäljelläkään kun mainos tuli ulos! Jotkin mainostetut tuotteet, kuten autot, eivät myöskään olleet missään vaiheessa suurimman osan ulottuvilla hulppean hintansa ja rajoitetun saatavuutensa takia.   

Myyntipaineen puuttumisen vuoksi mainokset keskittyivät lähinnä viihdyttämään ja kertomaan eri tuotteiden olemassaolosta: esimerkkeinä viinirypäleet, munakoisot, kolhoosituotteet ja -markkinat. Välissä vilahteli joitakin tuotemerkkejä: kosmetiikkaa, mattoja, Leningradin ostoskeskus, ammattikouluja sekä ripaus valistusta: älä tupakoi, säästä energiaa, hanki vakuutuksia. Yksi reseptikin mahtui mukaan: omenapommi. Kahden essuihin sonnustautuneen miehen voimin omenasta poistettiin keskiosa, se täytettiin rusinoilla ja käärittiin ohueksi kaulittuun taikinaan. Tämän jälkeen palleroa kypsennettiin uunissa, kunnes lopulta taikina roikkui omenan ympärillä kuin liian suuri nahka..  Mainoksia näytettiin vain pari kertaa päivässä ja niitä odotettiin kovasti.

Mainokset olivatkin ihan oma maailmansa. Sosialismin periaatteella, länsimaisilla vaikutteilla: paljon aerobikkia ja voimistelua, menevää poppia ja ripaus psykedeliaa. Hämmentävin elementti oli alastoman ja lähes alastoman huomattavan nuoren naisvartalon käyttö. Seksin myyntivoimassa ei ole mitään uutta nykypäivän katsojalle, mutta myyntipaineista vapaassa Neuvostoliitossa sen käyttö ilmeisesti viittasi vain tirkistelyviettiään toteuttavaan ohjaajaan, joka kansitekstinkin mukaan etsi "uusia lahjakkuuksia" kamera kädessään muun muassa Piritan rannalta. Myös muille kansanryhmille löytyivät omat kliseensä: vai miltä kuulostavat uusista kattiloista ilahtuva perheenäiti ja konservatiivisessa mekossaan kesken pyykkäyksen pysähtyvä nainen, joka kertoo rauhallisen vakuuttavalla äänellä tietyn pyykkipulverin ylivertaisuudesta?

Neuvostoliiton vedettyään viimeiset korinansa yli 5000 mainosta koki kovan kohtalon. Mies tämän DVD:n mainosten takana, Harry Egipt, kuitenkin säilytti tuotantonsa. Muun muassa juuri mainosten eroottinen sisältö on puhututtanut nykykatsojia ja esimerkiksi täällä viitataankin neuvosto-virolaisten senaikaiseen "viattomuuteen": aikuisviihdeteollisuuden tuotteet eivät olleet osa arkipäivää, joten muun muassa kannen jäätelömainosta ei "osattu tulkita" niin seksuaalisena kuin miltä se nykyihmisen silmissä näyttää. Mielenkiintoinen näkökulma!

Harry Egiptin kiinnostava haastattelu (englanniksi) löytyy täältä. Yksittäisiä mainoksia voi katsoa netissä, mutta koko kokoelmaakin saa tilattua. Huomasin myös, että erikoisten omenapommien resepti näyttää olevan voimissaan vielä tänäkin päivänä: Õunapommid :)!

Oliko tämä kokoelma jo jollekulle ennestään tuttu tai jos kävit katsomassa netistä löytyviä pätkiä, millaisia ajatuksia ne herättivät? 

Kilometri kulttuuria, toinen Kalamajaa

Takaisin Tallinna-aiheisiin! Aurinkoinen keskiviikko meni vieraidemme kanssa mukavasti madellessa pitkin Kulttuurikilometriä ja löntystäessä Kalamajan läpi taas kerran Kukekeen lounaalle. On se vain niin hyvä ruokapaikka: sopivan rento ja kohtuuhintainen, herkullisia makuja ja valikoimaa unohtamatta. Suosittelen kokeilemaan :)

Kulttuurikilometri on Linnahallilta lähtevä hiekkatie rannassa. Tätä ränsistyneiden tehdasrakennusten reunustamaa synkkää joutomaa-aluetta on rakennettu ja uudistettu kovasti ja tahti tuntuu vain kiihtyvän. Alueen olemus on muuttunut paljon sinä aikana kun me olemme täällä asuneet. Se on vilkkaampi ja valoisampi ja tarjoaa koko ajan enemmän kiinnostavia kohteita: esimerkiksi kahvila/ravintola Moon, museo Lennusadam, Kultuurikatla Aed ja kahvila Kanala, kalatori, Patarein vankila..

Kulttuurikilometri on myös lenkkipolku. Olen itsekin hölkkäillyt sitä pitkin useita kertoja, mutta kesäisin turistien seassa punanaamaisena ravaaminen ei erityisesti innosta. Tulen siitä oikeastaan vain huonolle tuulelle, joten lenkkeilen siellä vain myöhemmin syksyllä. Nyt kun kulttuurikilometriä ehostetaan koko ajan lisää, turistimäärät varmaankin vain kasvavat entisestään.

Tällä kertaa kävimme vain Lennusadaman pihalla, missä on aluksia, tykkejä ja kiva näkymä merelle. Itse museo jäi toiseen kertaan. Myös Kulttuurikatla Aed:ssa on käytävä, erityisesti kahvila Kanalassa. Näihin pääsen varmaankin palaamaan vielä kesän aikana. Lisäksi Patarein vankila on kiinnostava kohde, mutta vankilakierros vaatii ryhmän. Täytyypä yrittää järjestää sellainen :)

Myös Kalamajaa kunnostetaan tällä hetkellä tohinalla. Lähes joka korttelissa kävi kolina ja kuhina talojen ja teiden kunnostamisessa. Mitähän me näemme joidenkin vuosien kuluttua, tunnistaako näitä ränsistyneenpuoleisia alueita enää entisiksi? Entä miten käy (asuntojen) hintojen? Alemmat kuvat ovat Kalamajan alueelta - kaunista, mutta tosiaan kunnostusta vaativaa. Minä toivon näkeväni Kalamajan "puhkeavan kukkaan" koristeellisten puutalojen muodossa. Kalamajan alueessa on jotakin rauhoittavaa seesteisen pienen kaupungin tunnelmaa.

Lounaspaikkamme Kukeke sai jälleen kehut uusilta kävijöiltä. Minä taas osaan matkan jälkeen arvostaa kasvisvaihtoehtoja, myös vegaanisia sellaisia. Esimerkiksi Ranskassa, vauraassa sivistysmaassa, ei kasvisruuista listojen perusteella olla kai kuultukaan. Ainakaan pienissä kaupungeissa. Olisikohan nyky-Pariisissa eri tilanne? Siitä on niin kauan kun olen Pariisissa käynyt.. :) On sitäkin hienompaa huomata, että vegaanillakaan ei ole mahdottoman vaikeaa paljon pienemmässä Tallinnassa! Virolaisten nuori sukupolvi vaikuttaa kaiken kaikkiaan aika tiedostavalta muun muassa ravinnon, kulttuurin ja kielitaidon suhteen.

Kaunis ja kiehtova Tallinna! Minä olen aivan myyty tälle vastakohtien kaupungille ja olen tyytyväinen, että se on kotikaupunkini jo kolmatta vuotta. Mikä teitä muita Tallinnassa viehättää?