Neh

Luvassa annos ruoka-aiheisia kuvia! Kävimme syksyllä parikin kertaa ystäväpariskuntien kanssa illallisella Neh-nimisessä ravintolassa, joka on yksi kestosuosikeistani Tallinnan ravintolamaailmassa.

Kuten kuvista toivottavasti välittyy, ruuat olivat upean näköisiä. Kauniisti aseteltuja ja houkuttelevia, värikylläisiä. Eivätkä maut hävinneet annosten ulkonäölle.

Neh on saaremaalaisen Pädasten kartanon "Tallinnan toimipiste". Kokoonpanossa tapahtui vastikään pieniä muutoksia - toivotaan, että taso säilyy vähintään entisenlaisena. Luultavasti käymmekin katsastamassa tilanteen taas alkavana vuonna.. :)

Kuvat ovat kokin pöydästä (chef's table), mikä on varmastikin Nehin parhaita paloja. Pöytään otetaan yksi seurue (maksimissaan viisi henkilöä) per ilta. Tulla ja mennä saa omalla aikataulullaan, vaikka tuloajan jonkinlaista ilmoittamista etukäteen varmasti odotetaan. Kokit pistävät silmien edessä parastaan: pöytään kannetaan useita ruokalajeja keittiön tervehdyksineen ja petit fourseineen. Juomia saa laseittain tai ravintolan suunnittelemana viinipakettina, jos haluaa maistaa jokaiselle annokselle erikseen valitun viinin.

Neh sijaitsee D-terminaalin lähellä, osoitteessa Lootsi 4. Minulta lähtee vahva suositus kokemani perusteella, vaikkakin oikeastaan voin antaa sen vain kokin pöytään. Menisin kuitenkin itse ehdottomasti kokeilemaan Nehiä myös muissa merkeissä!

Kirjavuosi 2013

Luin lapsena paljon, sitten minulla oli jostain syystä tauko. Olen kuitenkin koko ajan halunnut lukea enemmän, joten aloin asettamaan muiden uudenvuodentavoitteiden joukossa lukutavoitteen. Viime vuonna se oli kirja kuukaudessa (luin 14 kirjaa) ja tänä vuonna puolitoista kirjaa kuukaudessa, mikä toteutuikin.

Pyrin lukemaan sekaisin vähän "raskaampia" teoksia (kirjallisuuden klassikoita, historiallista fiktiota, scifiä..) ja kevyempiä/viihdyttävämpiä teoksia. Kuten olen joskus maininnutkin, historiallinen fiktio on lempilajini ja erityisesti toisen maailmansodan ja kylmän sodan aikaiset seikkailukertomukset menevät vauhdilla. Tykkään myös dystopiakirjallisuudesta, jota tänä vuonna edusti onnistuneesti C. J. Sansomin Dominion. Muunkin tyylinen historiallinen fiktio maistuu, esimerkiksi sadan vuoden takaiseen Barcelonaan sijoittuva The Angel's Game (Carlos Ruiz Zafón) oli ihan loistokirja, samoin pidin Geishan muistelmista (toisen maailmansodan Kiina) ja viimeisimpänä, vuoden koskettavimpana kirjana loisti Lumikukka ja Salainen Viuhka, joka on historiallisesti tarkka, mielenkiintoisesta näkökulmasta kirjoitettu kuvaus naisten asemasta ja naisten välisestä ystävyydestä 1800-luvun Kiinassa.

Vuoden työvoitto oli Dostojevskin Idiootin lukeminen, sillä kirpparilta ostamani käännös oli kieleltään ihan ruokottoman huono.. Itse tarina on mainio ja jossain vaiheessa ehkä pitäisi vaan lukea se uudelleen kunnollisena käännöksenä. Vuoden turhake puolestaan oli Secret Diary of a Call Girl. On kiva välillä kokeilla eri tyylejä, mutta tämä kirja oli aika lailla tyhjää täynnä. Jäi sellainen olo kuin olisi ahmaissut rasiallisen konvehteja sokerinhimoon: jäljelle jäi lähinnä huono olo ja paha maku suuhun.. :) Myös ylistetty The Time Traveler's Wife oli lievä pettymys: ihan viihdyttävä ja luettava, mutta vähän pitkäveteinen ja jotenkin liian korostetun "jenkkiläinen" kerrontatyyliltään.

Erityismaininnat loistavuudestaan tänä vuonna saavat: Naurua Pimeässä (Vladimir Nabokov), Lumikukka ja Salainen Viuhka (Lisa See), The Angel's Game (Carlos Ruiz Zafón), Master & Margarita (Mikhail Bulgakov) ja Dominion (C. J. Sansom). Lähes kaikki muutkin lukemani kirjat olivat vähintään hyviä (viihdyttäviä, älyllisiä, hauskoja, opettavaisia, ajatuksia herättäviä..), mutta nämä jäivät pään sisälle kaikumaan. 

Koska tämän vuoden lukutavoite toteutui melko helposti, haastan itseäni vielä vähän lisää alkavana vuonna. Vuoden 2014 lukutavoite on 20 kirjaa!

Jeti

Olen käyttänyt koko ajan enemmän toista Tallinnan kahdesta jäähallista, Lasnamäellä sijaitsevaa Jetiä. Se on tehty vanhaan tehdashalliin ja on sen verran erikoinen, etten malta olla laittamatta muutamaa kuvaa. Muistan elävästi ensimmäisen kerran kun menin Jetiin: tuntui kuin olisin astunut haamulaivaan. Katosta tihkui vettä ja hallissa leijaili tukeva sumu (kuva alaoikealla). Myös valoissa säästeltiin. Joku harjoitteli toisella jäistä ohjelmaa ja hänen musiikkinsa raikui rätisevistä kaiuttimista. Lisäksi jää tuntui pehmeältä ja luistimet leikkasivat ritisten sen pintaa. Olin aika ällikällä lyöty. Olen sitä edelleen, sillä Jeti on mielestäni aidosti kummallinen paikka, mutta tuon kerran jälkeen olen jo ehtinyt kiintyä siihen. Hallissa on ollut ensimmäisen kerran jälkeen kylmempää, eikä sumua ole näkynyt. Jetin jää ei myöskään ole merkittävästi huonompi kuin Tallinnan uudemmassa jäähallissa, sitä hoidetaan, toisella jäällä kaiuttimet toimivat ja valokin riittää, kunhan siivooja ei käy räpsäyttämässä puolia pois. Ja Jetin suurin etu on sen vähäisemmät käyttäjämäärät.. :)

Jeti sijaitsee teollisuusalueella Ülemiste-keskuksen takana. Seutu on sellaista, etten siellä mielelläni pimeällä liikkuisi, ja tämän olen kuullut muiltakin. Onneksi pääsen käymään päiväaikoina, jolloin jäällä on lisäksi vain muutama muu käyttäjä. Tämän takia myös kaikki yksityistuntini ovat Jetissä. Jos Jeti kelpaa ammattiluistelijalle, se kelpaa kyllä minullekin!

Miltä Jeti näyttää teille muille? Se on vain tehdashallista tehty jäähalli, mutta omalla tavallaan minulle ainakin myös nähtävyys - se onnistuu hämmentämään aina uudelleen, vaikka silmä tottuukin nopeasti rosoisiin puitteisiin.

Kuin apteekin lehdestä

Luisteluopettajastamme ja -ryhmästämme on juttu tämän kuun Naerata-nimisessä apteekin asiakaslehdessä. Yksi keskiviikko jäähallille vain ilmestyi kuvaaja - too-si kiva kun tällaisista tiedotetaan etukäteen! Olisin ehkä vaihtanut tumput ihan vain tätä varten pois, mustien sormikkaiden hankkiminen kun alkoi muutenkin jo tuntumaan ikuisuusprojektilta. 

Jos viro taipuu, kuvia klikkaamalla tekstin saattaisi saada luettuakin :)

Luistelurintamalta minulla olisi enemmänkin juttua. Mieheni oli mukana jäähallilla kuvaamassa tässä aiemmin syksyllä ja kuvasaalista voisin tännekin purkaa. Lisäksi olen tutustunut Tallinnan toiseen jäähalliin (joka onkin varsin persoonallinen tapaus!) ja aloittanut yksityistunnit. Jonkinlaista luisteluasiaa olisi siis tulossa postauksen muodossa. Hei ja jos jotakuta Tallinnassa asuvaa kiinnostaa kokeilla taitoluistelua, rohkeasti mukaan vaan! Ryhmissämme on tosi hyvä henki ja aiempaa kokemusta ei tarvita - minäkin aloitin vuosi sitten syksyllä tyhjästä (paitsi mitä nyt ala- ja yläasteella oli aikanaan pakko luistella). Meillä on kaiken ikäisiä luistelijoita - parikymppisistä about viisikymppisiin :-) Kerron mielelläni lisää jos joku kiinnostui, kommenteissa tai sähköpostilla.

...olgu nüüd välja kuulutatud üleüldine jõulurahu...

Rentouttavaa joulunaikaa kaikille!

Blogitauko täällä päässä vähän venähti. Yritin tehdä päätöksen siitä jatkanko bloggaamista ja jatkanko sitä tämän blogin parissa, vai perustanko uuden, joka sopisi paremmin tämänhetkiseen elämäntilanteeseeni. Painan tällä hetkellä kouluhommia vauhdilla, lisäksi olen innostunut luistelemaan enemmän ja keväällä alan vielä opettamaan yliopistossani - asia jonka ympärillä olen tehnyt paljon ajatustyötä: en halua pitää kovin henkilökohtaista blogia, sillä riski siitä että oppilaat löytävät blogini on liian suuri. Enhän itsekään halua tietää opettajistani kovin henkilökohtaisia juttuja. Esiintyminen on sitä paitsi minulle tukalaa ilmankin niitä hikikarpaloita jotka nousevat pintaan kun ajattelen oppilaiden hihittelevän blogiteksteilleni.. ;) Tällä hetkellä kuitenkin uskon jatkavani Tallinnapäiväkirjan parissa - todennäköisesti vain piilotan osan teksteistä ja jatkan hiukan "pinnallisemmalla" linjalla. Hirveästi muutoksia ei siis varmaankaan edes ole luvassa.

Kävimme tänään Raekoja plats:illa kuuntelemassa joulurauhanjulistuksen ja juomassa mukilliset hehkuviiniä. Tallinnalainen versio julistuksesta kestää parisen minuuttia ja houkuttelee yleisöäkin vähän vähänpuoleisesti. Kaunis ja tunnelmallinen joulutori on vuodesta toiseen sitäkin suositumpi ja ehdoton kohde myös itselleni joulunaikaan.

Meille on tullut tavaksi lahjoittaa joulukorttirahat (ja vähän päälle) hyväntekeväisyyteen ja lähettää oma korttimme sähköisesti. Tänä vuonna valitsimme kohteeksi kodittomien lemmikkien turvapaikan (loomade varjupaik) täällä Tallinnassa. Tämä siis vain tällaisena näinkin voi tehdä -ideana. Taisimme kopsata idean alunperin eräältä tuttavapariskunnalta - aiemmin emme kortteja edes lähettäneet.. :)

Toivottelen rauhallista aattoiltaa, jos joku vielä koneella minun tapaani kukkuu! Enköhän palaile blogin pariin tällä kertaa vähän nopeammin..

Mu elu ei jää elamata

Takana on kokemustentäyteinen, kiireinen, hauska, väsyttävä ja samalla superrentouttava viikonloppu. Hyviä ravintoloita, hyvää ruokaa, vegaanimessut, kävelemistä, öistä Tallinnaa.. Tallinna tuli viikonlopun aikana taas vähän tutummaksi ja rakkaammaksi. Juttua viikonlopun kokemuksista ja kivoista paikoista on luvassa blogin puolella, kunhan ehdin käydä kuvat läpi ja istua alas kirjoittelemaan. Huomenna minulla on semma yhdeksään saakka illalla ja töitä on muutenkin aika paljon, sillä meille tulee vieraita taas ensi viikonloppuna.

Otsikko on Põhja-Tallinnan uudelta levyltä Maailm Meid Saadab. Pidän uusimmasta levystä tyylin muutoksesta huolimatta vähintään yhtä paljon kuin edellisestä. 

Jäähallilla

Lisää kännykkäkuvia.. :) Jäähallille ei oikein ole mahdollista mennä kameran kanssa, paristakin syystä. Meillä ei ole mitään lukollisia säilytystiloja (tai saisi niitä kai vuokrata), joten varkauksien riski on pakko pitää mielessä ja toisekseen jäälle meneminen kameran kanssa nyt olisi vain outoa. Mieheni on nyt alustavasti lupautunut kuvaajaksi, joten toivottavasti pian on uutta kuvamateriaalia jäältä. Blogin ensimmäinen videokin olisi kiva päästä lisäämään. Katsotaan miten kuvaussessio onnistuu - jäähallissa kun on keinovalon takia pikkaisen haastavaa kuvata.

Meillä on ohjatut tunnit kaksi kertaa viikossa. Kävin lisäksi eilen kolmannen kerran tällä viikolla, sillä viikonloppuisin hallilla on vapaa jää ja kuka vaan voi mennä luistelemaan. Jäällä on yleensä kauhea tungos, mutta viimeisenä tuntina ennen sulkemista mahtuu aina (kop kop) ihan kivasti harjoittelemaan. Usein paikalla onkin ainakin joku tuttu naama meidän aikuisten ryhmistä ja vähintään muutama tyyppi harjoittelee taitoluistelua eri tasoilla.

1. Kuva on parin viikon takaa, kun hallillamme oli kansainväliset kilpailut käynnissä. Meillä piti olla üke (üldkehaline, jumppatunti), mutta tilanpuutteen vuoksi tapitimme yli puolet ajasta kisoja. Hienoja suorituksia ympäri maailmaa. 2. Äkäinen yleismies. Jää tasoitetaan tuollaisella koneella tuntien/treenien välissä. Tämä mies pääsee välillä kaahaamaan töötti pohjassa, kun joku onneton sielu jää tekemään vielä yhden piruetin.. :) Jätin kerran tälle miehelle vanhat luistimeni teroitettavaksi ja sain vastineeksi silkkaa kumeaa murinaa. Ta ei ole eriti vaimukas, oli luistelukaverini kommentti. 3. Uudet luistimet, vihdoin! Nyt viiden luistelukerran jälkeen alkaa vähitellen tuntua, että ehkä totun näihin jossain vaiheessa. Lootust on. 4. Vapaalla jäällä. Kännykkä oli luistellessa kainalossa (ja jos nyt lähdetään tekemään tunnustuksia, niin iPod oli toisessa ja kortit sukkiksissa.. :)). Vapaan jään aikana tavaroiden jättäminen kentän laidalle on erityisen epämääräistä, koska ulkopuolista porukkaa tulee ja menee koko ajan. 5. Jäähalli ulkoa. 6. Vapaa jää ennen sulkemista. Mahtuuhan tässä vähän kokeilemaan "muuveja". Harmi ettei katossa pyörivä diskopallo näy kunnolla. Se on varmaan tuo suurin valo tuossa keskellä.

Eilen illalla kävimme vielä perinteisissä kotibileissä Viimsin puolella. Ihan hauskaa vaihtelua ja kotibileissä on aina ihan oma tunnelmansa. Yleensähän minun/meidän lauantai-iltamme menevät joko keskustan tai Kalamajan suunnalla ravintoloissa tai sitten ihan vaan kotona venytellessä ja rentoillessa (en ole unohtanut spagaattitavoitettani, se vaan tulee ihan uskomattoman hitaasti, kun en ole eläissäni venytellyt ennen tätä luisteluharrastusta). Nyt onkin sitten mahtiolo: lihakset ovat ihan hajalla perjantain ükestä (mm. joukkueviestiä jumppamatto haarojen välissä hyppien, vitsi mä hypin täysillä) ja eilinen punaviini toi "kivan" päänsäryn. Mitenhän tän päivän opiskelukiintiön käy.. onneksi saimme yöllä tunnin lisää.

Rentouttavaa sunnuntaita! Huikkailkaahan jos olette taitoluistelun harrastajia ja erityisesti aikuisten harrastajien blogit olisivat haussa. Olisi tosi hauska seurailla mitä mietteitä muilla tästä vauhdikkaasta lajista on.

Sesoonin sunnuntaibrunssi

Tenttiluvuista (ja flunssasta!) huolimatta varasin meille tälle päivälle pöydän Sesoonin sunnuntaibrunssille. Onneksi! Tänään oli leuto ja kaunis syyspäivä, brunssi oli tosi maukas ja oli ihana vain istuskella ja rentoutua.

Sesoonin brunssi oli minusta hyvä. Kaikki oli tuoretta ja oikeasti maistuvaa. En tosin tiedä oliko tämä brunssi lopulta niin brunssimainen, vaan pikemminkin buffet-lounas, ainakin sen rinnalla millaisena olen tottunut brunssin ymmärtämään. Vaikka aamupalaelementit puuttuivat, valinnanvaraa oli ja erityisesti jälkkärit loistivat. Omenahyve vaniljakastikkeella oli ihan älyttömän hyvää. Voisin hyvin mennä toistekin. Kauhean täyttä tuolloin puolen päivän aikaan ei ollut, mutta ainahan pöydän voi varmuudeksi varata. Sesoon tarjoaa brunssia sunnuntaisin kello 11-17 ja hintaa herkuttelulla on 12 euroa. Lisätietoja Sesoonista löytyy esimerkiksi täältä.

Brunssin jälkeen teki mieli vielä kävellä, joten poikkesimme vanhankaupungin vieressä sijaitsevaan vähän syrjäisempään puistoon. Näyttää siltä, että puiston paikalla on aiemmin ollut "jotain", nyt jo raunioitunutta. Se olikin rakennettu hauskasti rauniota käyttäen. Puistossa oli ihan hiljaista, vaikka siellä oli kaikkea kivaa: pingispöytä, kiipeilytelineitä, skeittiramppeja. 

Kävimme myös teekauppa Chadossa, mikä oli jälleen tosi mukava kokemus. Tiskin takana oli oikein ystävällinen ja avulias myyjä, jolta oli ilo kysellä ja ostaa. Saimme maistiaisiakin, puodissa ja mukaan. Tarkoitukseni on opetella kaupan maustetuista teelaaduista eroon ostamalla tilalle vähän laadukkaampaa ja luonnollisempaa. Tuntuu hölmöltä, etten ole tehnyt tätä jo aiemmin, teen suuri ystävä kun olen.

Kotiin tullessa mittari olikin sitten jo kuumeen puolella, onneksi makuaisti meni vasta nyt iltaa kohden. Nenätippojen voimalla kuitenkin söin urheasti eilen tekemääni cookie dough -kakkua ;) Jaan varmaankin reseptin myöhemmin, oli nimittäin parasta tekemääni kakkua! Nyt syksyllä on ylipäänsä tehnyt mieli leipoa. Kaipa se liittyy lämpimään ja sohvan nurkassa viihtymiseen.

Käykääpäs kokeilemassa Sesoonin brunssia jos tallinnalaisia olette tai muuten täällä liikutte. Vai oletteko jo käyneet :)? Jos, niin mitä tykkäsitte?