(Toivottavasti huomasitte otsikon sarkasmin :)). Älkää kuitenkaan verratko otsikkoa alimpaan kuvaan, tai sarkasmi katoaa :D Suunnilleen tuollaisella iskulauseella H&M-kuumetta muuten oikeastikin nostatellaan keskustan postitalon kyljessä, jonne avataan pian toinen liike Kristiine-keskuksen lisäksi.
Katsoimme tänään aamulla nettiuutisia. Ihan tarkoituksella, sillä tänään kello 11 avattiin Tallinnan ensimmäinen H&M:n myymälä Rocca al Maren kauppakeskuksessa. Aikamoinen määrä kansaa oli kuvattuna ovilla jo hyvissä ajoin, joku jopa nukkui siellä. Paikalla oli lehtikuvaajia ja punaiset matot oli rullattu pitkälle. Iltapäivällä lähdimme mekin katsomaan. Liikkeen edessä kuitenkin kiemurteli edelleen jono, jota vartijat pitivät ruodussa. Jonottaminen H&M:n liikkeeseen ei oikein tuntunut vaihtoehdolta, mutta yllättäen jono edessämme lähtikin vetämään. Pääsimme jononhäntien joukossa livahtamaan liikkeeseen ja sen jälkeen vartijat sulkivat taas sisäänkäynnin. Jonotussysteemi varmisti että liikkeessä mahtui katselemaan - miesten puolella pääsimme jopa heti kassalle. Myyjätkin olivat iloisella tuulella ja hymyileväisiä, vaikka heille oli selvästi kädet täynnä työtä.
Meidän piti mennä vain katsomaan, mutta kuinka kävikään. Samanlaisen kassin kanssa lähdimme kuin katukuvan perusteella suuri osa tämän päivän kävijöistä. Eikä edes hävettänyt tungeksia liikkeeseen sen avaamispäivänä :D Kieltämättä liike oli laitettu hienoksi. Se oli tilava ja valikoima ihan hyvä - olisin löytänyt paljonkin ostettavaa. Ostin kuitenkin vain sukkahousut, mieheni mm. syksyisen duffelitakin.
Nyt meillä Tallinnassa on H&M, ensimmäinen kolmesta. Tavallaan sillä ei ole mitään merkitystä (ainakaan minulle, joka olen periaatteessa päättänyt ostaa vain käytettyjä vaatteita) ja toisaalta tällainen massarynnistys kertoo, että sillä kuitenkin on jotain väliä. Ehkä jollain tavalla jopa kansan itsetunnolle? Me olemme nyt tarpeeksi keskiluokkaisia, muotitietoisia, riittävän varakkaita kuluttamaan nopeasti vaihtuvia trendejä. Kuten naapurimme ja "suuri maailma". Mitä mieltä olette ajatuksesta? Voiko isojen kaikkialle tunkeutuneiden brändien rantautuminen uuteen maahan nostattaa kansan itsetuntoa? Mitä olette miettineet, kun Suomeen on tullut esim. Starbucks ja pian avautuva Burger King? Tuntuuko isojen brändien saapuminen pieneen Suomeen kivalta, vai lähinnä siltä, että pysykää poissa verenimijät?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti