Miehen kamerasta

Kaivelin mieheni puhelimen kuvakansiota ja sieltähän löytyi paljonkin materiaalia. Kännykkään tallentuu kivoja hetkiä, joita ei kuitenkaan oikein tule käytettyä blogissa kuvien huonon laadun takia. Yhteen koottuna nämä kuitenkin ehkä menevät, kun vieressä ei ole "oikeita kuvia". 

Mitä mieltä te muut olette kännykkäkuvien käytöstä blogeissa? Onko parempi, että on paljon kuvia laadusta huolimatta vai katsotteko mieluummin mahdollisimman hyvälaatuisia kuvia?

Tässäpä siis kesäistä Tallinnaa mieheni räpsimänä.

1. Ravintola Crun kauniit kukat. Eksyimme Crun terassille parin kaverin kanssa (ison mahan kanssa liikkunut kaveri kun ei oikein jaksanut kävellä), vaikka yleensä vähän välttelemme Viru-katua. 2. Elokuinen Robbie Williamsin konsertti Lauluväljakilla. 3. Reissu Helsinkiin. Ryhdistä päätellen en huomannut, että mua kuvataan ;) 4. Linnahallin satama, käppäilen varmaan tuolla portailla paattia odotellessa.

1. F-Hoone ja hassut mukit. Siellä ovat varmaankin kaikki mukit eriparia, mikä ainakin minusta on hauska idea. Koskaan ei tiedä minkä mukin saa, teetä on siis pakko tilata :). "Nod and Led: "Fifty years and still learning.." Toisella puolella oli kaksi sööttiä vanhusta ajokoulun tunnusten kanssa. Taustalla Knorrin muki. 2. F-Hoonen piha pienen tihkun jäljiltä. 3. Telliskivin uuden Reval Cafén kivan aurinkoinen terassi. 4. Satunnainen kuva iltakävelyltä.

1.-2. Kohvik Kanala, kesän yksi lempiterasseista. Tästä kirjoittelinkin aiemmin jo vinkeissä. 3. Suomalaiset turistit sytyttivät vanhassakaupungissa humalaista meteliä pitäen tuon terassin yhden kukkaistutuksen tuleen (olivat heittäneet palavan tupakan sekaan..). Henkilökunta juoksi kauhuissaan vesikannujen kanssa sitä sammuttamaan, mutta se tuhoutui :(. Ja porukka jatkoi mekkaloiden matkaa. 4. Kanalan pihan jättimäiset basilikapuskat.

1. Nämä Baltic Guiden ruokakorivertailut ovat hauskoja (Tallinna vs. Helsinki). En nyt tiedä miten tieteellisiä ne ovat, mutta sitäkin parempaa viihdettä. 2.-3.Voi Rimi minkä teit! ..ja uudelleen ..ja uudelleen. Rimi on kiva ja kätevä kauppa, mutta pilaantunutta/vanhentunutta tavaraa sieltä on kannettu kotiin vähän liian usein. (Jos kuvista ei saa selvää, niin marjat ja tomaatit ovat ihan homeessa ja ne on juuri ostettu). 4. Café Noble, kesän toinen ehdoton lemppariterassi.

Sellaisia kuvia kesältä. Nyt pikapikaa luistelemaan! Jospa saisin otettua vähän lisää kännykkäräpsyjä halliltamme, voisin taas jossain käänteessä höpötellä pikkuisen luisteluasiaakin. Viikonloppuna täytyy taas lukea tenttiin, mutta jos aikaa jää, tarkoituksena olisi käydä kokeilemassa Sesoonin brunssi. Näistä siis toivottavasti lisää myöhemmin. Iloista viikonloppua kaikille! :)

Arkista arkea

Huh, mikä viikonloppu.. enkä puhu nyt pitkäksi venähtäneistä illoista. Koko viikonloppu on mennyt kollareissa opiskelun merkeissä ja huomenna aamulla lähden tekemään tenttejä Helsingin puolelle. Aamulähdöt Helsinkiin eivät tosiaankaan ole lemppareitani, varsinkaan silloin kun takana on väsyttävä pänttäysputki. Pahinta on aikainen aamuherätys ja satamaan siirtyminen pimeässä matkalaukkua kiskoen ja edessäolevaa stressaten. Yleensä laivallakin odottaa hengähdystauon sijaan lisää tenttikertausta. Onneksi tutun Helsingin näkeminen piristää aina :).

Tasaisen reissaamisen ansiosta pakkaaminen sujuu jo rutiinilla: passi, matkakortti, puhelin, iPod, laturit, kone, termosmuki, kirjat, vaatteita.. Osaan listan unissanikin. Olen myös keksinyt helpottavia niksejä, kuten yhden ja samaisen paperilapun, missä lukee kaikki aamulla ennen lähtöä muistettava ja jonka asetan aina edellisenä iltana pöydälle odottamaan. Miten sitä pärjäisikään ilman rutiineita.

Hieman piti viikonloppunakin saada ajatuksia pois tenteistä, joten kävimme eilen illalla ihan vain kahdestaan Neikidissä herkuttelemassa. Tykkäsimme! Neikid on ehdotonta vinkkimateriaalia, joten siitä vähän lisää vielä myöhemmin. Ravintola sijaitsee muuten yllättävän pimeällä seudulla, ollakseen heti vanhankaupungin ulkopuolella.

Eilen illalla huomasinkin ensimmäistä kertaa tänä syksynä miten täysin pimeys taas vähitellen valtaa Tallinnan. Tallinna todellakin on, edelleen, aika heikosti valaistu kaupunki. Tuo kuvan patsas Neikidin lähellä muuten tuntuu tarvitsevan enemmän valoa kuin moni katu.. Tavallaan tunnelmavalaistus on nimenomaan tunnelmallista, mutta pahimmillaan se tuo myös turvattomuuden tunnetta. En löytänyt Postimees-lehdestä tältä syksyltä vielä pimentämiskeskustelua, mutta vähän edellisten vuosien tilanteesta voi lukea täältä.

Tällaista täällä. Arkisia hetkiä. Toisaalta on ihanaa kun saa aikaan ja kyllähän syksyllä kelpaa. On kivaa välillä vain olla kotona. Ehdin lisäksi aloittaa taas pienen tauon jälkeen luistelemaan pari kertaa viikossa ja kyllä se niin omalta jutulta tuntuu sekin.

Mitä mieltä te muut olette pimeästä kaupungista (jos vilkaisitte linkkiä)? Meneekö jo vähän liian pitkälle vai huomaako pimentämistä edes tietyillä seuduilla?

TIHS 2013

..eli tuttavallisemmin "Tissi". Satoja ratsukoita, kiiltäviä sporttisia hevosia, huikeita hyppyjä, maahan tippuneita puomeja, kieltoja, maastoutuneita ratsastajia, aikavirheitä.. Kilpailevat ratsukot tarjosivat meille loistavan shown tänäkin vuonna. Järjestäjiä unohtamatta!

Olimme jälleen suomivieraidemme kanssa paikalla kahtena päivänä. Tapahtuma oli kuten viime vuonna, mutta tuntui kuin luokkia olisi ollut vähemmän ja keskellä päivää vähän pidempiä taukoja? Lisäksi lauantaina ohjelma myöhästyi loppupäästä 1,5 tuntia ja olimme kotona vasta ennen puolta yötä. No, eipä se suuremmin haitannut kun koko viikonloppu tälle varattu oli :) Edellisen vuoden kisaraportti on muuten täällä. Tänä vuonna mukana oli parempi kamera, enkä saanut voittokimppua täysillä naamaani pystyyn, onneksi.. Kyseinen kimppu on minulla vieläkin kuivatettuna säästössä.

Myyntikojuja oli jälleen ihan mukavasti (erityisesti kun emme shoppailua varten menneet), kahvia, teetä ja sen sellaisia perusjuttuja oli hyvin saatavilla. Kunnollista ruokailua varten oli kuitenkin parempi lähteä muualle, sillä areenalla oli tarjolla lähinnä hesemättöä. Kävimme lauantaina lounaalla viereisessä Rocca al Maren kauppakeskuksen Mack Bar-B-Que:ssa (suositus!). Varma valinta jälleen kerran, mutta pöydän varaaminen on kyllä muistettava jatkossakin.

Tällä kertaa jotain tarttui mukaankin.. nimittäin Pikeurin ruosteenpunertava ihanan pehmeä fleece :) Kunnon heräteostos, mutta ajaton ja tyylikäs ratsastusfleece ei varmaankaan ihan heti ala kaduttamaan.

Jos olitte paikalla tänä vuonna (tai edellisinä vuosina) kertokaahan ajatuksianne tapahtumasta. Meidät on nyt parina vuonna houkutellut TIHSiin HIHSin (Helsingin versio tapahtumasta) moninkertaiset lippujen hinnat ja ei ole tullut sellaista tunnetta, että jotain jäisi puuttumaan. TIHS toimii. Kaverini mukaan lauantai-illan show oli hienompi, kuin mitä HIHS yleensä tarjoaa. Ja kieltämättä show oli aika vertaansa vailla: sirkusryhmä, tulta, valoja, upeita hevosia, musiikkia ja pisteenä i:n päällä kolme voimistelijaneitosta, jotka tekivät ihan henkeäsalpaavan näytöksen korkealla katosta riippuvissa kankaissa.. 

Houkutteleehan HIHS toki nimekkäämpiä kilpailijoita ja varmastikin kojujen paljous on siellä ihan omaa luokkaansa. Mutta jos ei erityisen aktiivisesti seuraa esteratsastusmaailmaa, uskoisin, että TIHSissä on parempi hinta-laatusuhde. Mitä olette mieltä? TIHS vai HIHS? Vai peräti molemmat?

Ehdottomasti taas ensi vuonna!

Suppilovahveropiirakka

Tarjosin meidän TIHS 2013 -vieraillemme yöpalaksi sienipiirakkaa. Viikko sitten: anopin kanssa sienessä - kuin kaksi marjaa, vai mitä? Saimme hetkessä suppilovahveroita yli kolme täyttä ämpäriä..

Jaan teillekin käyttämäni reseptin, vaikka sienipiirakan ohjeita kaikkialla onkin. Ainakin tätä piirakkaa ovat tähän mennessä kaikki kehuneet. Herkullisuuden lisäksi piirakka on helppo ja nopea valmistaa - avainsanat ainakin minulle ruuanlaitossa.

Pohja 

120-150 grammaa pehmeäksi lämmennyttä (tai kevyesti mikrotettua) voita

1 dl vehnäleseitä

2 dl tavallisia vehnäjauhoja

ripaus suolaa

Nypi ainekset yhteen ja painele sormin piirakkavuokaan tasaiseksi pohjaksi.

Täyte

pari sipulia (+kynsi-pari valkosipulia) hienonnettuina

kourallinen tomaattia silputtuna

reilusti tuoretta timjamia saksittuna joukkoon

suppilovahveroita hienonnettuina n. 3dl (kts. kuvat alla)

ripaus suolaa 

2 munaa

n. dl Kadaka-savujuustoa raastettuna (virolainen juusto, mikä vain muukin maukas juusto käy)

Paista sipulisilppu voissa kullaväriseksi. Lisää pilkotut tomaatit ja hienonnetut sienet. Saksi joukkoon tuoretta timjamia ruukusta. Sienistä lähtee paljon nestettä, anna sen rauhassa haihtua pannulta, jottei piirakasta tule vetinen. Mausta tässä vaiheessa suolalla. Kun vesi on haihtunut, kaada täyte kulhoon, sekoita kunnolla joukkoon 2 munaa ja juustoraaste. Kaada sekoitus vuokaan pohjan päälle ja tasoittele.

Sitten vain uuniin 200 asteeseen. Meidän uunimme vähän arpoo asteita, mutta veikkaisin noin puolta tuntia kunnollisella uunilla. Piirakka on valmis kun se tuntuu kiinteältä ja pinta on kauniin rusehtava.

Valmis! 

Miniloma

Sain torstaille pienen irtioton arjesta, kun eräästä tapahtumasta jäi yli muutamia hotellihuoneita. Sain jopa valita hotellin ja päivällä monisteilleni ilmestyikin Telegraafin huonekortti. Todellinen miniloma! Vietin illan ihan vain omassa seurassani: kävin kuumassa kylvyssä, söin sushia, lueskelin (eli selailin silmät punoittaen nettiä) ja vain lojuin.. Aamulla kävin hotellin ravintola Tchaikovskyssa aamupalalla.

Tämän ei ole tarkoitus olla Telegraafin mainos, mutta kerron nyt kuitenkin, että huone oli tosi viihtyisä. Se oli tunnelmaltaan lämmin ja ihanan pehmeästi valaistu. Kuten käytävätkin. Ei siis huonosti, vaan nimenomaan pehmeästi, syksyisesti. Aamupala oli monipuolinen ja ihan laadukkaan tuntuinen. Tarjolla oli suklaapullien ja croissantien lisäksi myös kasviksia, kun esimerkiksi Saksassa ja Ranskassa kesällä tilanne oli toinen..

Silti, Telegraafin huonehinnoilla saa hyvää muistakin hotelleista. En yleensä matkoilla edes harkitse viiden tähden hotellia, sillä vähemmätkin tähdet riittävät loistavasti ja matkabudjettia jää muuhunkin. Mutta kyllähän tuossa huoneessa viihtyi, yksinäänkin :)

Tämä irtiotto sopi loistavasti syksyyn. Lämmin huone tuntui aika ihanalta, juuri kun kotona on alkanut jälleen viilenemään ja lämmittämisen aloittamista koitetaan lykätä mahdollisimman pitkälle.. :) Mutta nyt on taas jätettävä bloggailu sikseen. Nimittäin N-Y-T nyt alkaa siivous, meille tulee kohta vieraita TIHSin (=Tallinn International Horse Show) tiimoilta!

Onko kuulolla TIHSin kävijöitä tälle vuodelle? Kirjoittelen tapahtumasta myöhemmin, tulkaahan kertomaan myös omat ajatuksenne siitä.

Luettua: Naurua pimeässä

Tykkäsin Nabokovin terävän oivaltavasta kirjoitustyylistä Lolitassa ja pidin siitä edelleen tässä romaanissa. Molemmat tarinat ovat hämmentäviä kuvauksia oudosta elämästä vailla onnellista loppua. Naurua pimeässä -teoksen loppukohtausta on kuvattu hätkähdyttäväksi ja sitä se tosiaan on - erikoisen ja mukaansa tempaavan kertomuksen päätteeksi. Kirja oli lähes pakko ahmaista parissa illassa. 

Teos käsittelee ikivanhaa maallista teemaa: nuoren, lapsenomaisen mutta moraalittoman viettelijättären ja narussa vietävän vanhemman miehen kieroutunutta suhdetta. Näkökulma on ilakoiva, jopa farssimainen, mutta silti synkkä. Moraalittomalta tuntuva hahmo muuttuu säälittäväksi ja reppana hahmo saa uusia ulottuvuuksia tarinan edetessä. Kaikessa heikkoudessaan henkilöt ovat silti helposti samaistuttavia.

Siitä huolimatta, että Naurua pimeässä ei ole mikään erityisen syvä pohdinta elämästä, se onnistuu olemaan nerokas ja mieleenpainuva. Tämä tarina tulee uniin ja ajatuksiin. Loppupuolella myös selviää hätkäyttävällä tavalla mistä teoksen nimi tulee.

Nabokov on hämmentävä hahmo itsekin. On pakko miettiä, oliko hän todellisuudessa sellainen setä. Vai miksi nuoren naisen tai tytön ja aikuisen miehen välinen suhde mietitytti häntä niin paljon. Joka tapauksessa näiden kahden teoksen perusteella aion lukea lisää hänen tuotantoaan. 

Tallinna-vinkit, osa 3

Taas olisi vuorossa menovinkkejä Tallinnaan. Nämä eivät ole ihan uusia tuttavuuksia, vaan pikemminkin hyviksi havaittuja useamman kokeilukerran perusteella. Kuvat ovat kesäisiä, vaikkakin ne ovat vain parin viikon takaa (syksy kun tulla rysähti yhdessä yössä). Varsinkin Noblen kohdalla vinkki on siis vähän myöhässä, mutta voihan näitä selailla uudelleen ensi kesän kynnyksellä.. :) 

Kertokaahan ihmeessä myös omia kokemuksianne tämänkertaisista vinkeistä ja muista kokeilemisen arvoisista paikoista.

1. Café Noble

Noblella on varmasti yksi Tallinnan parhaista kesäterasseista Noblessnerin satamassa: merellinen, rento ja tyylikäs. Sijainti on pikkaisen syrjässä kulttuurikilometrin varrella, mutta aurinkoisella säällä lekottelu terassin pehmeillä sohvilla palkitsee kävelyn. Huonolla säällä paikkoja sen sijaan on rajoitetusti. Ruoka on hyvää ja Annina ehtikin aiemmin tänään kehua myös paikan brunssia.. :)

Noblen kausi loppuu sen Facebook-sivujen mukaan 6.10. jazzin parissa. Käydä voi siis vielä viikon verran, ja toivottavasti taas ensi kesänä!

2. F-hoone

F-hoonea kuvailevat mielestäni parhaiten sanat symppis, rento ja edullinen. Pihalla istutaan kierrätyskalusteissa, tee tarjoillaan hauskoista eriparimukeista. Salaatin voi rakentaa oman maun mukaan (myös liha-annokset ovat saaneet porukaltamme kehut!) ja jälkkärit ovat herkullisia. Bonusta on paikan sijainti Telliskivin boheemilla alueella jokalauantaisen kirpparin ja kiinnostavan Loomelinnakin vieressä. Paikan FB-sivu löytyy täältä. 

3. Kohvik Sesoon

Rennolla linjalla jatketaan. Sesoon on edullinen ja persoonallinen konstailemattoman ruuan ravintola. Erityisen ripeää tai jämptiä tarjoilua ei ehkä kannata odottaa, rentoa tunnelmaa ja hyvää ruokaa huokein hinnoin kyllä. Teollisuushallimainen korkea ja vähän viimeistelemättömän oloinen tila toimii kaikessa omaperäisyydessään. Sesoon sijaitsee Kalamajassa kivenheiton päässä vanhasta kaupungista. Hauskaa, että Tallinnasta löytyy tällaisia piristävän erilaisia ruokapaikkoja.

Neuvostoposliinia

Tykkään ajatuksesta, että tavaroilla on tarinoita, vaikka en edes koskaan saisi niitä tietää. Tykkään myös jollakin (oudolla) tavalla koukeroisista ja pömpööseistä neuvostoposliineista; välillä paperinohuista, välillä vähän huonolaatuisista, tökeröistäkin, mutta ei koskaan ainakaan mitäänsanomattomista. Ja miksikäs ei, jotkuthan neuvostoposliinia keräilevätkin. Lauantaina lähdin käymään kierrätyskeskuksella, sillä siellä on varmuudella valikoimaa. Ja nämähän siellä odottivat ostajaansa. Meillä ei entuudestaan ollut varsinaisia keittolautasia, saati sitten keittokulhoa. Nyt on yhdeksän lautasta ja kulho. Tästä tämä lähtee, katsotaan miten pian kaappitila loppuu ;)

Minulle näistä tulee mieleen mummot, tai vanha Arabia (ilman kultauksia). En todellisuudessa tällaisia olisi kai uutena ostanut. Mutta sehän se idea juuri onkin, nämä eivät ole uusia, näissä on jotakin enemmän. Tällaisissa saisi olla aina pieni historiikki mukana: missä ja milloin nämä on valmistettu, kuka nämä on omistanut. Ja miksi näin suloiset astiat vain odottavat kierrätyskeskuksen hyllyillä ostajaansa? Leimoista saisi varmasti tietää ainakin alkuperän, mutta niistä on kai aika vaikea löytää tietoa.

Mitä te muut tykkäätte ns. neuvostoposliinista (joka on kaikkine kultauksineen, kukkineen ja koukeroineen kaiketi ihan oma tyylinsä)? Tai tällaisista "mummomaisista" astioista muuten? Joskus hipelöin kaihoten sellaisia ihan överikullattuja ohuita kupposiakin.. ja miksipä ei tyyleillä voisi vähän leikitellä astioissakin :)